Ihanaa kesää kaikille lukijoilleni!
tiistai, 19. kesäkuu 2012
Uusi blogi
Tästä päivästä eteenpäin jutut löytyvät osoitteesta: http://suzhouan.blogspot.fi/
Ihanaa kesää kaikille lukijoilleni!
Ihanaa kesää kaikille lukijoilleni!
sunnuntai, 10. kesäkuu 2012
Loman odotus
Miten kiva onkaan, kun lopultakin todellakin jo kaipaan maailmaa kiinan ulkopuolella ja Suomea! Kumman kiva fiilis - siis henkisesti! Tuntuu, että nyt vastustaa tämä kiinassa olo jo ihan joka päivä. Mutta jätetäänpä ne harmistuksen aiheet pimentoon, ettei mene ihan umpijäähän koko teksti..
Sain tällä viikolla Suzhoun puutarhakortin eli kortin, jolla pääsen melkein kaikkiin puutarhoihin ja nähtävyyksiin ilmaiseksi. Täytin ehdot melkein (2 vuotta kiinassa ja jatkoa ainakin puoli vuotta - mitään dokumenttejahan mulla passin lisäksi ei tietenkään ole). Sovin tiistaina muutaman expatin ja kiinakonkarin kanssa, että torstaina ryntäämme keskustan johonkin toimistoon hakemaan noita kortteja. Yksi nimittäin ei ollut saanut oikeilla papereillakaan hankittua SIPin puolelta tuota korttia.
Torstai aamuna tapasin pari saksalaista ja jenkin järven metropysäkillä ja ostimme lipun LeQiaon asemalle eli Ren Min lun varteen. Metrosta ulos exitistä 5 ja suoraan kaffelle uuteen Paris Baguetteen. Matkan varrella kuultua mm. Miten kiinalaiset syövät Schnitzeliä? (siis sitä leivitettyä possunleikettä) Puikoilla siten, että seurueen pää nappaa puikoilla biffistä kiinni ja sitten käsi kierrättää biffiä jokaisen pöydässä istuvan suun edessä ja loppuperhe haukkaa biffistä palan vuoronperään. Itse puikkomestari tietysti osansa ottaen! Eikä muuten ole vitsi vaan ihan normikäytäntö. Kiinassahan tykätään jakaa ruoka annokset!
Sain tällä viikolla Suzhoun puutarhakortin eli kortin, jolla pääsen melkein kaikkiin puutarhoihin ja nähtävyyksiin ilmaiseksi. Täytin ehdot melkein (2 vuotta kiinassa ja jatkoa ainakin puoli vuotta - mitään dokumenttejahan mulla passin lisäksi ei tietenkään ole). Sovin tiistaina muutaman expatin ja kiinakonkarin kanssa, että torstaina ryntäämme keskustan johonkin toimistoon hakemaan noita kortteja. Yksi nimittäin ei ollut saanut oikeilla papereillakaan hankittua SIPin puolelta tuota korttia.
Torstai aamuna tapasin pari saksalaista ja jenkin järven metropysäkillä ja ostimme lipun LeQiaon asemalle eli Ren Min lun varteen. Metrosta ulos exitistä 5 ja suoraan kaffelle uuteen Paris Baguetteen. Matkan varrella kuultua mm. Miten kiinalaiset syövät Schnitzeliä? (siis sitä leivitettyä possunleikettä) Puikoilla siten, että seurueen pää nappaa puikoilla biffistä kiinni ja sitten käsi kierrättää biffiä jokaisen pöydässä istuvan suun edessä ja loppuperhe haukkaa biffistä palan vuoronperään. Itse puikkomestari tietysti osansa ottaen! Eikä muuten ole vitsi vaan ihan normikäytäntö. Kiinassahan tykätään jakaa ruoka annokset!
Sitten seikkailimme hienoa oikopolkua pitkin kohti WuSa Lun puistoa. Kuvat seuraa perässä tuon kujan varrelta - onneksi oli kamera mukana - nyt ne kuvat tosin on edelleen siinä kamerassa eikä vielä koneella..
Seurattuamme erilaisia kylttejä Emergency Showerista Emergency Toiletiin (siis mitä kaikkea käännöksiä tekevien ihmisten päässä liikkuu??), ohitettuamme useat kiinalaiset voimistelijat ja miehen, joka ilmeisesti on puistossa lähestulkoon 24/7 (ja osaa kuulemma seisoa päälläänkin) saavuimme toimistoon, joka oli täynnään ihmisiä. "Jonoja", jos mitään täällä ikinä voi jonoksi sanoa oli varmaan 5, virkailijoita taisi olla 11 ja me käveltiin suoraan oikeanlaidan tiskille. No kai sitä nyt sen verran kiinalaisia ollaan! Passit esiin vuoron perään, sitten kyseltiin olemassa olevia kortteja (metro, taksi, suzhou citizen tms.) - kaikilla muilla tieten oli paitsi mulla. Olinkin hännänhuippuna ihan jo siksi, etten täyttänyt vaadittuja kriteereitä. Ihme ja kumma, näille virkailijoille riitti tieto minkä maan kansalaisia olimme ja sitten saimme ohjeeksi siirtyä seuraavaan tiskiin. Niin no paitsi minä - minun piti ensin hypätä parin tiskin ja jonon ohi ja mennä sinne keskimmäiselle tiskille. 18 rmb tiskiin ja sain Suzhou citizen (käy maksuvälineenä junaan, bussiin, sähkö- ja kaasuyhtiöihin...) kortin WOW! Siitä minut ohjattiin jonon (länkkärijono) jatkoksi seuraavalle tiskille. Siinä tarkistettiin, että mun nimi lukee siinä paperissa, johon olin ensimmäisellä tiskillä laittanut nimeni ja puhelinnumeroni. 120 rmb virkailijalle ja viralliset fapiaot mulle. Ja matka jatkui seuraavalle tiskille. Siinä tarkistettiin jälleen kerran, että paperi on minun, otettiin kortti ja pyydettiin istumaan webkameran eteen. Näps ja kuva valmis, muutama sekunti ja kuva on painettu juuri minulle annettuun korttiin. Valmis! Ihan aikuisten oikeasti - valmis! Tuohon koko hommaan 4 länkkärille ei mennyt edes 15 minuuttia, uskomatonta! Siis se, että mikään homma tapahtuu kiinassa länkkäreille noin nopeasti!
Samalle päivälle - keskustassa kun kerta olin - päätin mennä optikolle tilaamaan aurinkolasit voimakkuudella itselleni. Toiveena on korkealla, että suomessa paistaisi aurinko.. Mukana ollut jenkki lähti katsomaan paikan ja haaveili hänkin silmälaseista. Kävelimme keskustan kävelykadulle ja kaverin ohjeiden mukaan taapersimme Watsons kylttien perässä maan alle löytäen sieltä ison silmälasiliikkeen. Kerroin haluavani aurinkolasit voimakkuuksilla tai no oikeasti viitoin, solkkasin kiinaksi ja eleilin - näinhän se homma toimii! Kerroin myös mukana olevan kaverin haluavan itselleen silmälasit ja hänet vietiin suoraan näön tarkastukseen. Minä etsin kehyksiä ja sovitin useita malleja. Kehysten löydyttyä selvitettiin linssin hinta ja sovittiin hyvä hinta. Sitten alkoi mennä ulalle, kun minun näköä lähdettiin tarkistamaan. Aloin miettiä puheitani, kun istuskelin näöntarkistuskopissa, että missä kohtaa nyt asiat tökkäsi.. Minun piti saada aurinkolasit samoilla voimakkuuksilla kuin mitkä mulla on päässä. No enhän minä muistanut edes sanoa, että prikulleen samanlaiset kiitos.. Tuolloin paikalle oli lennähtänyt onneksi jo englantia puhuva myyjä ja hän oli selvittämässä jotain jenkin kanssa. Aloin käymään omaa "tilaustani" läpi ja siinä vaiheessa meni hankalaksi. Englantia puhuva neiti riensi paikalle ja tuli selvittämään asiaa. Siinä vaiheessa silmälaseista tarkistettiin voimakkuudet ja vastaus oli, ettei minulle voi tilata niitä linssejä, joista hinta oli sovittu. Hajataittokorjaus puuttuu..
Seurattuamme erilaisia kylttejä Emergency Showerista Emergency Toiletiin (siis mitä kaikkea käännöksiä tekevien ihmisten päässä liikkuu??), ohitettuamme useat kiinalaiset voimistelijat ja miehen, joka ilmeisesti on puistossa lähestulkoon 24/7 (ja osaa kuulemma seisoa päälläänkin) saavuimme toimistoon, joka oli täynnään ihmisiä. "Jonoja", jos mitään täällä ikinä voi jonoksi sanoa oli varmaan 5, virkailijoita taisi olla 11 ja me käveltiin suoraan oikeanlaidan tiskille. No kai sitä nyt sen verran kiinalaisia ollaan! Passit esiin vuoron perään, sitten kyseltiin olemassa olevia kortteja (metro, taksi, suzhou citizen tms.) - kaikilla muilla tieten oli paitsi mulla. Olinkin hännänhuippuna ihan jo siksi, etten täyttänyt vaadittuja kriteereitä. Ihme ja kumma, näille virkailijoille riitti tieto minkä maan kansalaisia olimme ja sitten saimme ohjeeksi siirtyä seuraavaan tiskiin. Niin no paitsi minä - minun piti ensin hypätä parin tiskin ja jonon ohi ja mennä sinne keskimmäiselle tiskille. 18 rmb tiskiin ja sain Suzhou citizen (käy maksuvälineenä junaan, bussiin, sähkö- ja kaasuyhtiöihin...) kortin WOW! Siitä minut ohjattiin jonon (länkkärijono) jatkoksi seuraavalle tiskille. Siinä tarkistettiin, että mun nimi lukee siinä paperissa, johon olin ensimmäisellä tiskillä laittanut nimeni ja puhelinnumeroni. 120 rmb virkailijalle ja viralliset fapiaot mulle. Ja matka jatkui seuraavalle tiskille. Siinä tarkistettiin jälleen kerran, että paperi on minun, otettiin kortti ja pyydettiin istumaan webkameran eteen. Näps ja kuva valmis, muutama sekunti ja kuva on painettu juuri minulle annettuun korttiin. Valmis! Ihan aikuisten oikeasti - valmis! Tuohon koko hommaan 4 länkkärille ei mennyt edes 15 minuuttia, uskomatonta! Siis se, että mikään homma tapahtuu kiinassa länkkäreille noin nopeasti!
Samalle päivälle - keskustassa kun kerta olin - päätin mennä optikolle tilaamaan aurinkolasit voimakkuudella itselleni. Toiveena on korkealla, että suomessa paistaisi aurinko.. Mukana ollut jenkki lähti katsomaan paikan ja haaveili hänkin silmälaseista. Kävelimme keskustan kävelykadulle ja kaverin ohjeiden mukaan taapersimme Watsons kylttien perässä maan alle löytäen sieltä ison silmälasiliikkeen. Kerroin haluavani aurinkolasit voimakkuuksilla tai no oikeasti viitoin, solkkasin kiinaksi ja eleilin - näinhän se homma toimii! Kerroin myös mukana olevan kaverin haluavan itselleen silmälasit ja hänet vietiin suoraan näön tarkastukseen. Minä etsin kehyksiä ja sovitin useita malleja. Kehysten löydyttyä selvitettiin linssin hinta ja sovittiin hyvä hinta. Sitten alkoi mennä ulalle, kun minun näköä lähdettiin tarkistamaan. Aloin miettiä puheitani, kun istuskelin näöntarkistuskopissa, että missä kohtaa nyt asiat tökkäsi.. Minun piti saada aurinkolasit samoilla voimakkuuksilla kuin mitkä mulla on päässä. No enhän minä muistanut edes sanoa, että prikulleen samanlaiset kiitos.. Tuolloin paikalle oli lennähtänyt onneksi jo englantia puhuva myyjä ja hän oli selvittämässä jotain jenkin kanssa. Aloin käymään omaa "tilaustani" läpi ja siinä vaiheessa meni hankalaksi. Englantia puhuva neiti riensi paikalle ja tuli selvittämään asiaa. Siinä vaiheessa silmälaseista tarkistettiin voimakkuudet ja vastaus oli, ettei minulle voi tilata niitä linssejä, joista hinta oli sovittu. Hajataittokorjaus puuttuu..
Etsittiin yhdessä linssit, joissa korjaus on. Hinta - järkyttävä ( about 50 euroa linssit..) - ei tule kauppoja. Sitten alkoi mielenkiintoinen osuus eli myynti. Minulle yritettiin vakuuttaa sekä kiinaksi että englanniksi, että haluan varmasti juuri nämä hyvät linssit. Perusteena oli UV kuva, joka näkyy polarisoiduilla linsseillä, muttei polarisoimattomilla (pahoittelen, kun en tiedä ihan asiantuntevasti noita termejä.. sinnepäin..). Minulle tuo ero selitettiin vain siten, että edullisilla linsseillä kuva ei näy ja kalleilla näkyy. Haluan siis ehdottomasti ne kalliit. Lopulta minun piti kysyä kiinaksi tältä enklantia taitavalta neidiltä, että miksi hinta on eri. Kuudennen kerran jälkeen selitys annettiin muulla tapaa kuin hinnalla. Polarisointi oli avainkysymys - tosin tuokin termi minulle selvisi vasta kotona 
Lopputulema oli, että sain Hongkongissa valmistettavat linssit kehyksineen hintaan 250 rmb ja ovat ne polarisoidut. Tinkiminen oli aivan valtaisaa ja uhkailin meneväni Shanghaihin ostamaan lasit ellei hinta tipu. :D No saas nähdä ensi viikolla, jotta mitä minä saan. Suzhoussa valmistettavat linssit olisivat maksaneet vähintään 350 rmb sankoineen. Kun omat ostokseni oli osittain maksettukin jo niin saatoimme palata takaisin jenkin ostoksiin. Hän jäi nimittäin kuin nalli kalliolle myyjien toimesta, kun minä aloin inttämään yhdestä, jos toisesta asiasta. Kuuntelin korva tarkkana mitä hänelle myydään. Näkö tarkistettiin uudelleen ja linssit saatiin valittua edullisemmasta päästä. Toimin välistä tulkkina (Niin, minä!!) myyjän ja jenkin välillä - selitin siis auki asioita vaikka kielenä heidän välilläänkin oli koko ajan englanti. Jenkki ei puhunut 3 sanaa enempää kiinaa. 
Hän sai tilattua itselleen hengettömät silmälasit samaan 250 rmb hintaan. Kiitos itselleni (johan se kissa taas häntäänsä nostaa..).
Hän sai tilattua itselleen hengettömät silmälasit samaan 250 rmb hintaan. Kiitos itselleni (johan se kissa taas häntäänsä nostaa..).
Lähdettyämme paikasta pois tämä jenkki tuumasi minulle, ettei ole ikinä tiennyt, että silmälaseistakin voi tinkiä! Että oppia ikä kaikki. Hänen lapsensa ovat vanhempia kuin minä, joten ihan mär käk orva ei ole kyseessä. Hyvin tyytyväinen oli ostokseensa ja tuumasi, että olisi perillä kotona saanut maksaa samoista laseista vähintään sen 250 usd.
Ensimmäisen kerran yritin tuota hankkimaani puutarhakorttia käyttää lauantaina eläintarhaan mennessä. Sehän vissiin on jonkinlainen turistikohde/puutarha. Ongelmaksi muodostui se, etten osannut kertoa lipunmyyjälle mitä osuutta uudesta hienosta monitoimikortistani haluan käyttää.. Ja kun en osannut sanoa, että puutarhoihin niin maksamaan jouduin. Seuraava opettelun aihe siis kortin nimen opettelu.
Tällä viikolla istuskelin yksi päivä koulun jälkeen myös naapurissa neidin luokkakaverin kotona. Paikalla oli korealaisäiti ja indonesialaisäiti. Keskustelut olivat oikein mehukkaita ja pisti miettimään monia asioita vielä jälkeenpäinkin. Suomessa jaksetaan jauhaa tasa-arvosta tai sen puutteesta vielä monessa asiassa, mutta ei siellä tosiaan omaa napaa kauemmas usein katsota. Jos tämä indonesialaisäiti, joka sattuu olemaan perheensä nuorin ja vielä naispuolinen asuisi Indonesiassa olisi hänen kuljettava päivät pää painoksissa ja huolehdittava lapsista, kodista ja perheestä kotona. Hän on arvoasteikossa alin ollessaan nuorin ja vielä nainen. Hänen miehensä työskentelisi pitkää päivää ja kävisi kotona vain valmiilla eli syömässä ja nukkumassa. Mitään hän ei kotona elämisen eteen enää tekisi. Äiti ei myöskään voisi tehdä palkkatyötä siitäkään syystä, koska lapset käyvät koulua ja koulu alkaa aina klo 7 - olitpa minkä ikäinen tahansa. Päiväkoti-ikäisten eli käytännössä eskareiden (paitsi, etten muistanut kysyä minkä ikäisenä tämä oppivelvollisuus alkaa) päivä päättyy klo 10 aamulla, koululaisten klo 11 ja High-schoolilaisten päivä on pisin päättyen klo 13. Tämä siksi, koska kouluissa ei ole ilmastointeja ja päivät menevät niin kuumiksi, että lapset läkähtyisivät sisätiloihin.
Korealaisten äitien päivät kuluvat myös kotona. Kodin siivoamisen, ruoanlaiton ja lasten hoitamisen lisäksi äiti huolehtii kaikista perheen tarpeista. Lasten koulut aukeavat aamulla klo 8 tai 9 (en muista enää kumpi) ja päivät ovat pitkiä. Pisimmät ne ovat high-schoolilaisilla päättyen illalla klo 10. Lisäksi usein lauantaina voi olla koulua. Opiskelu on lasten (jo todella pienestä pitäen) ainoa ja tärkeä tehtävä.
Aasialaisille kulttuureille yhteiseksi piirteeksi molemmat äidit mainitsivat sen, että lapsilla tulisi olla joku taito, jota he harjoittavat useita kertoja viikossa. Vähintään 1 musiikki-instrumentti ja lisäksi jokin toinen harrastus. Lisäksi tietysti pitää koko ajan opiskella kaikkea mahdollista, että on mitään edellytyksiä pärjätä elämässään yhtään. Tästäkin aiheesta juteltiin tovi jos toinenkin, koska kulttuurierot tulevat niin monissa asioissa esille. Indonesialaisäidillä on puolisonaan ranskalainen mies ja siinäkin kulttuurit kohtaavat. Huomasin paljon samoja piirteitä ranskalaisessa ja suomalaisessa ajattelussa eli voinee sanoa länsimaisessa ajattelussa, jossa lapset saavat leikkiä, tutustua lajeihin ja soittimiin ja olla lapsia pidempään.
Yhtä mieltä olimme kaikkien kanssa kuitenkin siitä, että jos asuu kiinassa on vähintään kerran vuodessa (minun mielestä tosin useammin) päästävä täältä pois. Nähtävä hieman muita ihmisiä ja kulttuureita, sivistyneitä tapoja ja käytöstä. Lopputulos voi olla aika ikävä, jos tänne jäisi pidemmäksi aikaa yhtämittaisesti.
Naam aki rja ssa onkin jo alkanut näkyä pikkuneidin luokan äitien kuvia entistä enemmän (harmi, ettette te niitä näe ). n. puolet lasten äideistä pitävät yhteyttä toisiinsa lähestulkoon päivittäin. Lounaita on vähintään kerran viikossa ja yhteisiä juttuja siellä täällä. Minun(kin) on mainittava, että tuossa luokassa on äideillä hyvä henki! Aivan loistava juttu! 
). n. puolet lasten äideistä pitävät yhteyttä toisiinsa lähestulkoon päivittäin. Lounaita on vähintään kerran viikossa ja yhteisiä juttuja siellä täällä. Minun(kin) on mainittava, että tuossa luokassa on äideillä hyvä henki! Aivan loistava juttu!
Kellon rientäessä jo ilta yhtätoista on minun luovuttava kirjoittamisesta ja suunnattava nukkumaan. Vielä muutaman päivän rutistus, arkiruljanssi, laukkujen pakkaus ja säätäminen ja sitten koneella kohti suomea.
Lapset ovat jo untenmailla onnellisesti ja pikkuneiti äsken tuolta huutelikin jo unen seasta: "Nämä on minun rullaluistimet, minä osaan luistella!!". Niin, että semmosta. Hän sai tänään ihka ensimmäiset rullaluistimet ja ehti niillä kaatuilla, harjoitella, kaatuilla ja rullailla parisen tuntia pihalla. Jospa se auttaa suomen lajeja ajatellen luistelun oppimiseen.. Harjoitukset jäävät talvisin aika vähiksi, kun ei jään äärellä asuta.
maanantai, 4. kesäkuu 2012
Expat elämän luopumiset, suomi-fiilistelyä
Kesän tullessa useat perheet pakkaavat tavaransa konttiin ja antavat kontille osoitteeksi jonkin uuden maan. Tokihan perheitä muuttaa jatkuvasti, mutta tämä kesä tuntuu olevan aikamoista sesonkia. Toiset palaavat omaan kotimaahan ja toiset muuttavat johonkin täysin uuteen paikkaan. Etsimään uusia ystäviä ja ympyröitä, tutustumaan kulttuuriin. Sopeutumaan vanhoihin nurkkiin ja etsimään uudelleen ne vanhat ystävät, joiden elo kotimaassa on edennyt omaa kulkuaan sillä aikaa, kun olet ollut poissa. Jäävät expatit muistelevat usein (ainakin omalla kohdallani) niitä kaikkia hyviä hetkiä, joita ystävien kanssa on vietetty. Mistä mikäkin tavara on haalittu, millä sanoilla joskus päästiin juuri siihen tiettyyn ravintolaan, miten lapset tappelivat/ystävystyivät keskenään ja missä me oikeastaan tavattiinkaan.
Toisaalta expatteja tulee jatkuvasti lisää. Viimeisen parin viikon aikana olen tutustunut muutamiin ihka uusiin expatteihin. On kiva olla avuksi ja antaa vinkkejä mistä mitäkin löytyy. Lapsille tulee uusia kavereita entisten lähtiessä tai vaikka vain lisää leikkikavereita ympärille, jos vanhatkin kaverit pyörivät mukana.
Tämän viikonlopun ja alkuviikon teemana näyttää lapsille tulleen rollypollyt (ei mitään hajua miten nuo kirjoitetaan, mutta sanotaan roulypouly) eli inhat ötökät, jotka ihan rakastavat lapsia. No varmaan joo, kun muksut kerää niitä sankoihin tai muihin astioihin, antavat niille lehtiä ja juoksettavat niitä käsiään pitkin. Äiti ei tykkää
Tämän viikonlopun teemaksi mahtui myös Dis coP arty 70-80 luvun tapaan, johon pääsin ystävien kanssa osallistumaan. Juhlien hengessä pukeuduttiin mahdollisimman ajanmukaisesti - harmi vaan, ettei multa löytynyt printtipaitoja tai leveneviä lahkeita. Paikalle oli kuitenkin löytänyt tiensä ainakin 10 Jo hn T rav olta n Sat ur day nig ht fev er hahmoja, hippejä, todellisia blingbling pariskuntia yms. Olihan mahtavat bileet! Jalat on vielä 2 päivää partyjen jälkeen niin kipeät, ettei lenkkarit jalassa voinut nousta juoksumatolle. Mutta kyllä siellä taisi vanhojen biisien parissa muutama kalori kulua.
Bad C hi na day on taas jälleen vaivannut harva se päivä jossain merkeissä. Tiistaiaamuna sieppasi kupolista jo niin moni asia, että pikkumiestä kouluun polkiessani (pyörällä tieten..) mietin jo, että kyllä se suomen loma taitaa ihan tarpeeseen tulla. Ja kivempi tänne on palata sitten sen 6 viikon jälkeen, kun on varmasti ehtinyt kyllästyä suomeen.
Meidän neitihän ajaa nykyisin itse pyörällä kouluun. Apurattaat on menneen talven lumia (ai niin, mutta eihän täällä ollut lunta). Taito ei ole vielä kovin hyvä, joten mutkia matkassa on useampia - siis kirjaimellisesti. Neiti ajaa huruuttelee äidin edellä pyörällä ja äiti huutelee ohjeita takana tyyliin "reunaan, ei niin reunaan, pois sieltä keskeltä tietä, auto tulee takaa, linja-auto tulee takaa, pysähdy, saa polkea, aja reippaasti jne...". Matkaa kouluunhan on se 200 metriä ja siinä matkalla on 2 kertaa ylitettävä tie. Pyörätietä ei ole ja koko matka on ajettava autojen seassa. Menomatka menee yleensä leppoisasti, kun sinnepäin ei ole autoilijoita kovin. PAITSI se viimeinen risteys eli koulun kohdalla. Autoja voi tulla 3 suunnasta ja arvatkaa vaan väistääkö kiinalaiset tietä ylittäviä lapsia!?!? No niin, ei tietenkään - polkevat kaasua, jos joku yrittää ylitse päästä. Tänä aamuna päällemme oli ajaa valtamerialuksen kokoinen mersun maasturi. Vaikka liikenne oli jo puuroutunut ja eteenpäin ei auto olisi edes päässyt niin silti piti polkea tallaa ja ajaa väkisellä meidän eteen. Koulun kohdalla suojatietä vartioi joka aamu ja iltapäivä 1-3 poliisia, mutta paikalliset viranomaiset tietäen (spagettikäsiä) he ovat aivan voimattomia autoille. Menevät sitten tielle "antamaan jalankulkijoille tietä", kun yhtään autoa ei ole näköpiirissä.
Mitään ei tietenkään voi yleistää, mutta kohdatessani liikenteessä jatkuvasti täysin idiootteja tapauksia tulee väkisinkin mieleen, että ... No joo. Vaikka miten yrität ajatella niin se on aina ja ylivoimaisesti etuajo-oikeutetuin "henkilö" kiinanmaalla liikenteessä se, jolla on suurin kulkupeli ja pienin pelkokerroin. Ihan huoleti voit autolla katkaista tien mopolta, onpa sen mopon päällä joku mies tai vaikka nainen ja lapsi. Linja-auto saa ajaa vastaantulevien kaistaa, jos juuri nyt se oikealla kaistalla on muita autoja. Jos jostain pääset oikaisemaan 5 metriä niin tietysti sinä ajat siitä - olkoon se vaikka pyörätie ja sinä kuljet väärään suuntaan. Olen niin usein viimeaikoina miettinyt sitä, että voisinko pitää vaikka avainta kourassa "kaiken varalta" ja vain hienovaraisesti kääntää sen kohti autoa, joka ohittaa minut 5 sentin päästä viiltäen samalla auton kylkeen "muiston". Ehkä tuokin jo kertoo siitä, että on aika päästä lomalle kiinasta.
Mietin tänään pyöräillessäni, että mitenkäs se aika sitten suomessa kuluukaan. Ensimmäinen viikko menee toipuessa aikaerosta ja palautellessa mieleen Miten sitä ihmiset käyttäytyykään. Jos sanot vastaantulijalle "Mitä sinä siinä tuijotat? Etkö yhtään ajattele? Tajuatko sä mitään?" Niin se ihminen oikeasti ymmärtää sinua. Yritän palauttaa mieleen, etten voi itse pissata tai antaa lasten ku***ksia ympäri leikkikenttää tai muutakaan puistoa ihan miten sattuu. En voi sylkeä, kaivaa takapuoleen jumittuneita alushousuja, kaivaa nenää tai kurlata räkää kurkussa ihmisten ilmoilla. (Ei sillä, että täälläkään niin tekisin..) Voin puhua suomea tai vaikka englantia ja silti kaikki ymmärtää. Ei tarvitse tinkiä hinnoista, vaan voin maksaa kyselemäti sen (kalliin) hinnan. Yritän muistaa olla törmäämättä ihmisiin kauppojen ovilla tai kassoilla. Etsin jonon pään ja menen kiltisti odottamaan sinne hännille (vaikka jono ei olisikaan viivasuora), odotan hissin ovien ulkopuolella (tai vaikka junan), että muut ovat päässeet ulos ennen kuin syöksyn sisälle. Pääsen istumaan penkille liikkuvassa ajoneuvossa, jos minulla on lapsi mukana (tai ainakin toivon niin). Hinta eri kaupoissa ei riipu kasvonväristä, kielestä tai ulkonäöstä vaan se on sama kaikille. Toivoisin, että ihmiset on ystävällisiä ja yleensä suomessa jokin perustaso löytyykin, vaikka paljoltihan siellä jurotetaan.
Jalkahoito, parturi, hieroja, ravintolaruoka, taksimatkat, bussimatkat - kaikki ovat liian kalliita käytettäväksi suomessa. Saat itse siivota, pestä pyykit, imuroida (IHANA, että meillä on koira!! edes pieni apu), vahtia lapset ja tiskata. Ei sillä, kun ayi käy 3 krt viikossa niin ei tosiaan hän ehdi kaikkea tekemään nytkään, mutta apuna silti. Lääkäriaikaa soitellessa saat vannoa ja vakuuttaa, että oikeasti tarvitset nähdä juuri lääkärin (paitsi yksityisellä puolen) eikä vain hoitajaa. Lääkäri toisaalta ymmärtää mitä sinä yrität kertoa ja löydät jopa sanat kuvailemaan sitä kipua/oiretta/tautia. Et saa ensimmäisenä antibioottikuuria, mutta et myöskään neuvola kiinalaisittain (vedoten kiinalaiseen lääketieteeseen), että saa juoda vain lämpimiä juomia, ei saa syödä makeaa, pitää hieroa jotain akupistettä tms.
Niin pitää tietysti muistaa, että hanavettä voi juoda, valot suomessa syttyvät siten kuin ne täällä sammuvat, ovet avautuvat ulos- ei sisäänpäin, pistorasiaan käy vain se yksi ainoa pistoke, kalaa voi syödä - se ei maistu kuravellille, ITIKOITA on PALJON, joudut hieman katsomaan peiliin ennen kuin törmäät kauppaan - pyjama ei ole sovelias asu ellet halua päätyä suljetulle.., korkkareissa ei mennä jumppaan tai lähdetä lenkille, ei myöskään varvassandaaleissa. Kumppareita pidetään yleensä puutarhatöissä tai kalastaessa (no okei vesisateellakin), mutta harvemmin tanssiaisissa. Kiinalaisittain mikroshortsit on suomalaisittain alushousut, minihame vastaa suomessa lähinnä kankaanpalaa, jota voi käyttää hikinauhana. Ei ole soveliasta lähteä kylille sukkahousujen haarakiilat vilkkuen. Ja jos välttämättä haluat pukea sen maxi hameen (suomalaisittain mini) niin muista mitä on päälläsi, kun pyllistelet nostamaan lastasi autoon/autosta. Miehet pitävät paidanhelmansa alhaalla vaikka on kuin kuuma - tai ottavat koko paidan pois, eivät kääri sitä rullalle rinnan alle. Jokaisella ihmisellä on kengät, ei sukat, sukkahousut, pahvinpalat, reikäiset kangastohvelit, sisäpuputossut tai ne mustat "kangaskengät, joissa on valkea muovinpalapohja". Takkia pidetään oikeinpäin vaikka ajetaan mopolla. Mopoillessa kypärä on oikea mopokypärä eikä rakennuskypärä, ratsastuskypärä tai muovipussi. Sateenvarjo on sadetta varten. Ja lapsilla on sukuelimet piilossa, joten voit huoleti kysyä onko lapsi tyttö vai poika tarkistamatta ensin mitä sieltä ostoskärryjen välistä pilkottaa.
Kylillä sinua vastaan tulevat koirat on aika varmasti rokotettuja, kissoilla on yleensä hoidetut turkit eikä niillä roiku kuola suupielestä. Kanit elävät isoissa häkeissä Maassa ja kilpikonnat terraarioissaan.
Kukaan ei pese puolestasi ikkunoita vaan saat itse taiteilla tikkailla tai avata vain nätisti ikkunat sisäänpäin. Sydän syrjällään ei tarvitse katsoa toisten roikkumista narujen ja lautojen varassa ikkunan ulkopuolella kymmenien metrien korkeudessa. Kadulle nakkaamasi roska on sinun itsesi kerättävä tai sitten sen tekee koululaisryhmä monen kuukauden perästä. Kadunlakaisijatätejä ei suomessa ole. Kukkaistutuksetkin ovat läpi kesän samat eivätkä vaihdu kerran kuukaudessa ympäri vuoden.
Auton voit parkkeerata vain pysäköintialueelle eikä siihen mihin sinua juuri sattuu huvittamaan. Jos soitat torvea sinulla täytyy olla hätä tai olet vain hullu. Jos soitat pyöränkelloa on edessäsi oikeasti joku, jota ei mitenkään voi kiertää.
Niin oliko siinä kaikki? Ei varmasti, mutta nuo asiat ainakin pyörivät mielessä ensimmäisen viikon.
Silmäluomia alkaa painaa siihen nimeen, että vihellän pelin poikki ja alan tuijotella mitä nukkumatti on täksi yöksi valinnut elokuvalistalle.
Lopuksi kuitenkin kiitoksia kaikille tekstejä kommentoineille. En ole saanut aikaiseksi vastakommentoida tai muutakaan suurimmalle osalle teistä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö lukisi kommentteja mielelläni! Antaa palaa vaan!
Toisaalta expatteja tulee jatkuvasti lisää. Viimeisen parin viikon aikana olen tutustunut muutamiin ihka uusiin expatteihin. On kiva olla avuksi ja antaa vinkkejä mistä mitäkin löytyy. Lapsille tulee uusia kavereita entisten lähtiessä tai vaikka vain lisää leikkikavereita ympärille, jos vanhatkin kaverit pyörivät mukana.
Tämän viikonlopun ja alkuviikon teemana näyttää lapsille tulleen rollypollyt (ei mitään hajua miten nuo kirjoitetaan, mutta sanotaan roulypouly) eli inhat ötökät, jotka ihan rakastavat lapsia. No varmaan joo, kun muksut kerää niitä sankoihin tai muihin astioihin, antavat niille lehtiä ja juoksettavat niitä käsiään pitkin. Äiti ei tykkää
Tämän viikonlopun teemaksi mahtui myös Dis coP arty 70-80 luvun tapaan, johon pääsin ystävien kanssa osallistumaan. Juhlien hengessä pukeuduttiin mahdollisimman ajanmukaisesti - harmi vaan, ettei multa löytynyt printtipaitoja tai leveneviä lahkeita. Paikalle oli kuitenkin löytänyt tiensä ainakin 10 Jo hn T rav olta n Sat ur day nig ht fev er hahmoja, hippejä, todellisia blingbling pariskuntia yms. Olihan mahtavat bileet! Jalat on vielä 2 päivää partyjen jälkeen niin kipeät, ettei lenkkarit jalassa voinut nousta juoksumatolle. Mutta kyllä siellä taisi vanhojen biisien parissa muutama kalori kulua.
Bad C hi na day on taas jälleen vaivannut harva se päivä jossain merkeissä. Tiistaiaamuna sieppasi kupolista jo niin moni asia, että pikkumiestä kouluun polkiessani (pyörällä tieten..) mietin jo, että kyllä se suomen loma taitaa ihan tarpeeseen tulla. Ja kivempi tänne on palata sitten sen 6 viikon jälkeen, kun on varmasti ehtinyt kyllästyä suomeen.
Meidän neitihän ajaa nykyisin itse pyörällä kouluun. Apurattaat on menneen talven lumia (ai niin, mutta eihän täällä ollut lunta). Taito ei ole vielä kovin hyvä, joten mutkia matkassa on useampia - siis kirjaimellisesti. Neiti ajaa huruuttelee äidin edellä pyörällä ja äiti huutelee ohjeita takana tyyliin "reunaan, ei niin reunaan, pois sieltä keskeltä tietä, auto tulee takaa, linja-auto tulee takaa, pysähdy, saa polkea, aja reippaasti jne...". Matkaa kouluunhan on se 200 metriä ja siinä matkalla on 2 kertaa ylitettävä tie. Pyörätietä ei ole ja koko matka on ajettava autojen seassa. Menomatka menee yleensä leppoisasti, kun sinnepäin ei ole autoilijoita kovin. PAITSI se viimeinen risteys eli koulun kohdalla. Autoja voi tulla 3 suunnasta ja arvatkaa vaan väistääkö kiinalaiset tietä ylittäviä lapsia!?!? No niin, ei tietenkään - polkevat kaasua, jos joku yrittää ylitse päästä. Tänä aamuna päällemme oli ajaa valtamerialuksen kokoinen mersun maasturi. Vaikka liikenne oli jo puuroutunut ja eteenpäin ei auto olisi edes päässyt niin silti piti polkea tallaa ja ajaa väkisellä meidän eteen. Koulun kohdalla suojatietä vartioi joka aamu ja iltapäivä 1-3 poliisia, mutta paikalliset viranomaiset tietäen (spagettikäsiä) he ovat aivan voimattomia autoille. Menevät sitten tielle "antamaan jalankulkijoille tietä", kun yhtään autoa ei ole näköpiirissä.
Mitään ei tietenkään voi yleistää, mutta kohdatessani liikenteessä jatkuvasti täysin idiootteja tapauksia tulee väkisinkin mieleen, että ... No joo. Vaikka miten yrität ajatella niin se on aina ja ylivoimaisesti etuajo-oikeutetuin "henkilö" kiinanmaalla liikenteessä se, jolla on suurin kulkupeli ja pienin pelkokerroin. Ihan huoleti voit autolla katkaista tien mopolta, onpa sen mopon päällä joku mies tai vaikka nainen ja lapsi. Linja-auto saa ajaa vastaantulevien kaistaa, jos juuri nyt se oikealla kaistalla on muita autoja. Jos jostain pääset oikaisemaan 5 metriä niin tietysti sinä ajat siitä - olkoon se vaikka pyörätie ja sinä kuljet väärään suuntaan. Olen niin usein viimeaikoina miettinyt sitä, että voisinko pitää vaikka avainta kourassa "kaiken varalta" ja vain hienovaraisesti kääntää sen kohti autoa, joka ohittaa minut 5 sentin päästä viiltäen samalla auton kylkeen "muiston". Ehkä tuokin jo kertoo siitä, että on aika päästä lomalle kiinasta.
Mietin tänään pyöräillessäni, että mitenkäs se aika sitten suomessa kuluukaan. Ensimmäinen viikko menee toipuessa aikaerosta ja palautellessa mieleen Miten sitä ihmiset käyttäytyykään. Jos sanot vastaantulijalle "Mitä sinä siinä tuijotat? Etkö yhtään ajattele? Tajuatko sä mitään?" Niin se ihminen oikeasti ymmärtää sinua. Yritän palauttaa mieleen, etten voi itse pissata tai antaa lasten ku***ksia ympäri leikkikenttää tai muutakaan puistoa ihan miten sattuu. En voi sylkeä, kaivaa takapuoleen jumittuneita alushousuja, kaivaa nenää tai kurlata räkää kurkussa ihmisten ilmoilla. (Ei sillä, että täälläkään niin tekisin..) Voin puhua suomea tai vaikka englantia ja silti kaikki ymmärtää. Ei tarvitse tinkiä hinnoista, vaan voin maksaa kyselemäti sen (kalliin) hinnan. Yritän muistaa olla törmäämättä ihmisiin kauppojen ovilla tai kassoilla. Etsin jonon pään ja menen kiltisti odottamaan sinne hännille (vaikka jono ei olisikaan viivasuora), odotan hissin ovien ulkopuolella (tai vaikka junan), että muut ovat päässeet ulos ennen kuin syöksyn sisälle. Pääsen istumaan penkille liikkuvassa ajoneuvossa, jos minulla on lapsi mukana (tai ainakin toivon niin). Hinta eri kaupoissa ei riipu kasvonväristä, kielestä tai ulkonäöstä vaan se on sama kaikille. Toivoisin, että ihmiset on ystävällisiä ja yleensä suomessa jokin perustaso löytyykin, vaikka paljoltihan siellä jurotetaan.
Jalkahoito, parturi, hieroja, ravintolaruoka, taksimatkat, bussimatkat - kaikki ovat liian kalliita käytettäväksi suomessa. Saat itse siivota, pestä pyykit, imuroida (IHANA, että meillä on koira!! edes pieni apu), vahtia lapset ja tiskata. Ei sillä, kun ayi käy 3 krt viikossa niin ei tosiaan hän ehdi kaikkea tekemään nytkään, mutta apuna silti. Lääkäriaikaa soitellessa saat vannoa ja vakuuttaa, että oikeasti tarvitset nähdä juuri lääkärin (paitsi yksityisellä puolen) eikä vain hoitajaa. Lääkäri toisaalta ymmärtää mitä sinä yrität kertoa ja löydät jopa sanat kuvailemaan sitä kipua/oiretta/tautia. Et saa ensimmäisenä antibioottikuuria, mutta et myöskään neuvola kiinalaisittain (vedoten kiinalaiseen lääketieteeseen), että saa juoda vain lämpimiä juomia, ei saa syödä makeaa, pitää hieroa jotain akupistettä tms.
Niin pitää tietysti muistaa, että hanavettä voi juoda, valot suomessa syttyvät siten kuin ne täällä sammuvat, ovet avautuvat ulos- ei sisäänpäin, pistorasiaan käy vain se yksi ainoa pistoke, kalaa voi syödä - se ei maistu kuravellille, ITIKOITA on PALJON, joudut hieman katsomaan peiliin ennen kuin törmäät kauppaan - pyjama ei ole sovelias asu ellet halua päätyä suljetulle.., korkkareissa ei mennä jumppaan tai lähdetä lenkille, ei myöskään varvassandaaleissa. Kumppareita pidetään yleensä puutarhatöissä tai kalastaessa (no okei vesisateellakin), mutta harvemmin tanssiaisissa. Kiinalaisittain mikroshortsit on suomalaisittain alushousut, minihame vastaa suomessa lähinnä kankaanpalaa, jota voi käyttää hikinauhana. Ei ole soveliasta lähteä kylille sukkahousujen haarakiilat vilkkuen. Ja jos välttämättä haluat pukea sen maxi hameen (suomalaisittain mini) niin muista mitä on päälläsi, kun pyllistelet nostamaan lastasi autoon/autosta. Miehet pitävät paidanhelmansa alhaalla vaikka on kuin kuuma - tai ottavat koko paidan pois, eivät kääri sitä rullalle rinnan alle. Jokaisella ihmisellä on kengät, ei sukat, sukkahousut, pahvinpalat, reikäiset kangastohvelit, sisäpuputossut tai ne mustat "kangaskengät, joissa on valkea muovinpalapohja". Takkia pidetään oikeinpäin vaikka ajetaan mopolla. Mopoillessa kypärä on oikea mopokypärä eikä rakennuskypärä, ratsastuskypärä tai muovipussi. Sateenvarjo on sadetta varten. Ja lapsilla on sukuelimet piilossa, joten voit huoleti kysyä onko lapsi tyttö vai poika tarkistamatta ensin mitä sieltä ostoskärryjen välistä pilkottaa.
Kylillä sinua vastaan tulevat koirat on aika varmasti rokotettuja, kissoilla on yleensä hoidetut turkit eikä niillä roiku kuola suupielestä. Kanit elävät isoissa häkeissä Maassa ja kilpikonnat terraarioissaan.
Kukaan ei pese puolestasi ikkunoita vaan saat itse taiteilla tikkailla tai avata vain nätisti ikkunat sisäänpäin. Sydän syrjällään ei tarvitse katsoa toisten roikkumista narujen ja lautojen varassa ikkunan ulkopuolella kymmenien metrien korkeudessa. Kadulle nakkaamasi roska on sinun itsesi kerättävä tai sitten sen tekee koululaisryhmä monen kuukauden perästä. Kadunlakaisijatätejä ei suomessa ole. Kukkaistutuksetkin ovat läpi kesän samat eivätkä vaihdu kerran kuukaudessa ympäri vuoden.
Auton voit parkkeerata vain pysäköintialueelle eikä siihen mihin sinua juuri sattuu huvittamaan. Jos soitat torvea sinulla täytyy olla hätä tai olet vain hullu. Jos soitat pyöränkelloa on edessäsi oikeasti joku, jota ei mitenkään voi kiertää.
Niin oliko siinä kaikki? Ei varmasti, mutta nuo asiat ainakin pyörivät mielessä ensimmäisen viikon.
Silmäluomia alkaa painaa siihen nimeen, että vihellän pelin poikki ja alan tuijotella mitä nukkumatti on täksi yöksi valinnut elokuvalistalle.
Lopuksi kuitenkin kiitoksia kaikille tekstejä kommentoineille. En ole saanut aikaiseksi vastakommentoida tai muutakaan suurimmalle osalle teistä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö lukisi kommentteja mielelläni! Antaa palaa vaan!
sunnuntai, 27. toukokuu 2012
Äidin ylpeys ja ennakkoluulottomuus
Aina kun pääsen siihen pisteeseen, että saan tietokoneen syliin ja blogin auki karkaa kaikki ajatukset päästä. Viimeiset pari viikkoa eivät ole enää olleet niin kiireisiä kuin oli huhti-toukokuun vaihde, mutta siltikin ohjelmaa on riittänyt.
Kovalla tohinalla harjoittelen twist askeleita lastenpäivän esitykseen pikkuneidin koululle. Brittiäiti teki koreografian, kiinalaisäiti tilasi tao ba osta kaikille hameet (one size fits for no-one) ja kiinalaiset balettitossut (en ole muuten kaameampia ja ikävämmän tuntoisia ikänä nähnyt). Vain yksi äideistä on niin laiha, ettei mahamakkarat pullistele hameen reunoilla ja tämä indonesialaisäiti lähentelee an o re ktik on mittoja. Eikä muutkaan todellakaan mitään pulskia ole! Keskiviikkona kenraaliharjoitukset koko koulun äideillä ja perjantaina show time. Maanantain pilateksenkin joudun jättämään väliin, kun on viimeiset omat harjoitukset - tarpeeseen tulevat!
Pikkumiehellä on taas ollut actionia päivissään. Päivänä yhtenä menin hakemaan häntä päiväkodista ja näin heti, että jotain on sattunut. Naama oli hiukkasen surullinen ja heti minut nähtyään hän alkoi osoittaa sormella suutaan. Avattuaan suunsa siellä kellotti alarivin etuhammas vinossa ja kiertyneenä. Silloin meinasi tirahtaa itkupisara (pojalla), kun äidin syliin tuli. Hoitajat pitivät tapahtumaa täysin mitättömänä, koska "ei se edes itkenyt". No eihän vahingoille mitään voi, mutta jos hammas on irti niin ei se ihan mikä tahansa mitätön juttu ole. Oli leikkinyt isojen poikien perässä stunt temppuja ja syöksynyt jääskrapan tyyppinen muovinpala kädessään liukumäen pääedellä alas. Kas vain, kun tuo muovinpala oli tökännyt maahan ja samalla hampaiden väliin. Auts! Että nyt on sit hammaslääkärilläkin jo käyty.
Muutaman päivän tällä viikolla on ollut myös tosi "ba d ch ina day" eli kaikki tuntuu vastustavan. Toisaalta se on hyvä asia, että on kovempi ikävä (niin, mikä se ikävä olikaan..) suomeen. Perjantai aamuna pakkasin itselle uintikamat mukaan puhtaine vaatteineen ja twistaushamekin sujahti tossujen kans reppuun. Vein lapset kouluihinsa (kiva pyöräillä parin kilsan matka edestakaisin lähestulkoon päivittäin pariin otteeseen) ja poljin salille. Suihkun kautta altaalle ja ajatuksena uida puolisen tuntia. Ehdin kastaa varpaat veteen kun paikalle pölähti 2 henkilökunnan jäsentä ja kielsivät veteen menon. Syyksi paljastui uimalakin puute. Minun lyhyet hiukset ei kertaakaa ole olleet uimalakin sisässä (tyhmää kenties..) eikähän minulla siis ollut sitä nytkään - kukaan (sales manager) ei ollut muistanut mainita asiasta. Ei auttanut inttämiset vaan poistuttava oli, tyhjästä altaasta. Allas likaantuisi minun onnettoman lyhyistä ja ohuista hiuksistani, jos siellä muutaman altaanmitan kävisin räpistelemässä. Niin, maassa, jossa lapset pissatetaan ja kakatetaan leikkipaikalle ennen kotiinlähtöä (KYLLÄ, tuohon "meidän" leikkipaikalle) ei saa mennä uima-altaaseen ilman uimalakkia. Kiukkuisena kuin mikä menin suihkuun ja siinä pähkäilin, että taidanpa mennä sitten saunaan, kun aikaa kerta olisi. Eiköhän tämä "sauna" ole täysin kylmä ja paikalle pölähtää (sitä henkilökuntaa parveilee tuolla salilla) joku nainen ja kysyy onko tarpeeksi lämmin? No ei kai se ole, jos kiuas ei ole edes päällä. Pyydän lämmittämään ja nainen hetken tuumailee siinä ja toteaa kiukaan olevan rikki. Eipä siinä enää kiuasta tarvittu, kun alkoi kihinä kuulua - mun päästä! Jo se saattoikin ottaa kupoliin, kun viikkoa aiemmin oli maksanut (mun mielestä) sikahinnan noista palveluista ja sitten niitä ei voi käyttää. Varsinkin, kun pumppi, johon 2 kertaa olen ehtinyt ei ole Le ss M ill s tunteja nähnytkään vaikka sellaisiksi niitä mainostetaan. Lampsin pukemaan vaatteet ja kirosin mielessäni viereen kytikseen tulleen naisen (ei ollut juuri sillä hetkellä yhtään hiusta maasta nostettavana, joten hän saattoi istuskella viereisellä penkillä ja odottaa, että "pääsee" siivoamaan minun jälkeni). Onhan se kiva pukeutua, kun toinen tuijottaa.
Lieneekö ollut askelten tahti vai naaman ilme, joka paljasti korttia hakiessani henkilökunnalle tyytymättömyyteni tuohon paikkaan. Vai peräti äänen sävy, joka sihahti hampaiden välistä, kun kysyin Sales manageria. Kas kummaa, kun tyttö tiskin takanakin osasi puhua englantia. Lupasin soittaa kotona sairastavalle managerille - kunhan ensin olin vähän tasoitellut lämpöjä
No en ehtinyt kuin mopokellariin ajaa, kun tuo manageri jo soitti minulle - viesti oli kantautunut ilman puheluakin hänelle. Kovasti pahoitellen ja hierontaa tarjoten hän yritti minua lepytellä. Vastalahjaksi toki kyselin rahojen palautusoikeutta. Voipi olla, että huomenna soitan managerille ja pyydän järjestämään hieronta-ajan samantien. Tokihan todennäköisimmin maanantaisin on vapaapäivä hierojilla ja sitä rataa...
Olenko jo maininnut, että Suzhoun metrokin on avattu kuukausi sitten? Lähin pysäkki on tuossa kulttuurikeskuksella about 10 minuutin kävelyn päässä kotoa. Muutaman kerran olen testannut sitä ja kyllähän se toimii. Ainakin, jos on aikaa taivastella matkanteossa. Eihän siitä nopeaa saa tekemälläkään, jos muutaman kilometrin matkalla on useita pysäkkejä. Taksilla olisit jo perillä! Tai jopa linja-autolla. No, joskus (lyhyellä matkalla) se varmasti on ihan kätevä.
Lauantai-iltana testasin ystävien kanssa järven alituksen tuolla "kummajaisella". Kulttuurikeskukselta melkein tyhjään metroon kyytiin ja rannan pysäkillä ulos. Se tosin olikin jo hieman haastavampi homma, kun valoshow oli loppunut puolisen tuntia aiemmin ja ihmisiä riitti. Junasta ei oikeasti meinannut millään päästä ulos. Tuossa näki taas tämän MINÄMINÄMINÄ ajatusmaailman ja oli suomalaisnaiset jäädä jalkoihin. Onneksi me kosmopoliitit, amazing reissaajat ja monta muuta hienoa titteliä kantavat leidit emme pienistä hetkahtaneet ja pääsimme esteitä ylitellen (eihän aitaa kannata kiertää varsinkaan korkkareihin ja hameeseen pukeutuneena) perille Zapatakseen ja kuuntelemaan Tiskikoneen keikkaa Suzhoussa! Mahtava meno! Kiitokset Anulle ja Pasille, että saivat toteutettua kiinankeikan.
Sunnuntai aamuna muutaman tunnin yöunien jälkeen menin lasten kanssa pihalle ja leikkipuistoon - siitä onkin tullut meidän jokapäiväinen kaverien kohtaamispaikka (kun ei sada..). Tänä aamuna siellä oli jenkki äiti ja ayi parin tyttären kanssa. Vanhempi tytöistä on samassa koulussa meidän neidin kanssa, ylemmällä luokalla tosin. Olen todella ylpeä meidän neidistä kuin hän on oppinut englannin kielen ja kuinka hän osaa tutustua ihmisiin niin helposti (eikai vain äitiinsä tule..). Kuuntelin meidän neitokaisen juttelua tämän toisen tyttären kanssa, heidän leikkejään ja keskustelujaan. Enää puhe ei ole toistoa ja samojen sanojen käyttöä vaan oikeita keskusteluita he käyvät. Sanavarasto laajenee jatkuvasti.
Toisaalta olen myös hyvin ylpeä siitä, että tyttäreni saa helposti kavereita pihalla. Tästä on tosin poisluettava mannermaan asukkaat aika pitkälti. Jos vastapeluri osaa muutamankaan sanan englantia niin neiti yleensä tulee juttuun. Iällä ja sukupuolella ei niinkään ole väliä ja hän mielellään ottaa nämä uudet ystävänsä mukaan suomalaislasten leikkeihin. Tällä alueella onkin jo ihan sakki suomalaislapsia, jotka usein ryhmänä tai ryhminä kulkevat leikkimässä.
Voi kunpa tuo lapsen ennakkoluulottomuus ja innokkuus säilyisi mahdollisimman pitkään. Ja kaikkea oppimaansa osaisi käyttää suomessa hyväkseen eikä olisi vain "se erilainen tyttö, joka on asunut kiinassa".
Jos yhden asian voisin maailmasta muuttaa olisi se tällä hetkellä koulukiusaamisen poistaminen. Antaisin ihmisten olla erilaisia ja hyväksyisin heidät sellaisenaan, haluaisin myös muiden osaavan avata silmänsä, katsoa peiliin ja hymyillä - ei itselleen vaan toisille. Ei se ole sinulta pois, jos olet ystävällinen muille.
Kovalla tohinalla harjoittelen twist askeleita lastenpäivän esitykseen pikkuneidin koululle. Brittiäiti teki koreografian, kiinalaisäiti tilasi tao ba osta kaikille hameet (one size fits for no-one) ja kiinalaiset balettitossut (en ole muuten kaameampia ja ikävämmän tuntoisia ikänä nähnyt). Vain yksi äideistä on niin laiha, ettei mahamakkarat pullistele hameen reunoilla ja tämä indonesialaisäiti lähentelee an o re ktik on mittoja. Eikä muutkaan todellakaan mitään pulskia ole! Keskiviikkona kenraaliharjoitukset koko koulun äideillä ja perjantaina show time. Maanantain pilateksenkin joudun jättämään väliin, kun on viimeiset omat harjoitukset - tarpeeseen tulevat!
Pikkumiehellä on taas ollut actionia päivissään. Päivänä yhtenä menin hakemaan häntä päiväkodista ja näin heti, että jotain on sattunut. Naama oli hiukkasen surullinen ja heti minut nähtyään hän alkoi osoittaa sormella suutaan. Avattuaan suunsa siellä kellotti alarivin etuhammas vinossa ja kiertyneenä. Silloin meinasi tirahtaa itkupisara (pojalla), kun äidin syliin tuli. Hoitajat pitivät tapahtumaa täysin mitättömänä, koska "ei se edes itkenyt". No eihän vahingoille mitään voi, mutta jos hammas on irti niin ei se ihan mikä tahansa mitätön juttu ole. Oli leikkinyt isojen poikien perässä stunt temppuja ja syöksynyt jääskrapan tyyppinen muovinpala kädessään liukumäen pääedellä alas. Kas vain, kun tuo muovinpala oli tökännyt maahan ja samalla hampaiden väliin. Auts! Että nyt on sit hammaslääkärilläkin jo käyty.
Muutaman päivän tällä viikolla on ollut myös tosi "ba d ch ina day" eli kaikki tuntuu vastustavan. Toisaalta se on hyvä asia, että on kovempi ikävä (niin, mikä se ikävä olikaan..) suomeen. Perjantai aamuna pakkasin itselle uintikamat mukaan puhtaine vaatteineen ja twistaushamekin sujahti tossujen kans reppuun. Vein lapset kouluihinsa (kiva pyöräillä parin kilsan matka edestakaisin lähestulkoon päivittäin pariin otteeseen) ja poljin salille. Suihkun kautta altaalle ja ajatuksena uida puolisen tuntia. Ehdin kastaa varpaat veteen kun paikalle pölähti 2 henkilökunnan jäsentä ja kielsivät veteen menon. Syyksi paljastui uimalakin puute. Minun lyhyet hiukset ei kertaakaa ole olleet uimalakin sisässä (tyhmää kenties..) eikähän minulla siis ollut sitä nytkään - kukaan (sales manager) ei ollut muistanut mainita asiasta. Ei auttanut inttämiset vaan poistuttava oli, tyhjästä altaasta. Allas likaantuisi minun onnettoman lyhyistä ja ohuista hiuksistani, jos siellä muutaman altaanmitan kävisin räpistelemässä. Niin, maassa, jossa lapset pissatetaan ja kakatetaan leikkipaikalle ennen kotiinlähtöä (KYLLÄ, tuohon "meidän" leikkipaikalle) ei saa mennä uima-altaaseen ilman uimalakkia. Kiukkuisena kuin mikä menin suihkuun ja siinä pähkäilin, että taidanpa mennä sitten saunaan, kun aikaa kerta olisi. Eiköhän tämä "sauna" ole täysin kylmä ja paikalle pölähtää (sitä henkilökuntaa parveilee tuolla salilla) joku nainen ja kysyy onko tarpeeksi lämmin? No ei kai se ole, jos kiuas ei ole edes päällä. Pyydän lämmittämään ja nainen hetken tuumailee siinä ja toteaa kiukaan olevan rikki. Eipä siinä enää kiuasta tarvittu, kun alkoi kihinä kuulua - mun päästä! Jo se saattoikin ottaa kupoliin, kun viikkoa aiemmin oli maksanut (mun mielestä) sikahinnan noista palveluista ja sitten niitä ei voi käyttää. Varsinkin, kun pumppi, johon 2 kertaa olen ehtinyt ei ole Le ss M ill s tunteja nähnytkään vaikka sellaisiksi niitä mainostetaan. Lampsin pukemaan vaatteet ja kirosin mielessäni viereen kytikseen tulleen naisen (ei ollut juuri sillä hetkellä yhtään hiusta maasta nostettavana, joten hän saattoi istuskella viereisellä penkillä ja odottaa, että "pääsee" siivoamaan minun jälkeni). Onhan se kiva pukeutua, kun toinen tuijottaa.
Lieneekö ollut askelten tahti vai naaman ilme, joka paljasti korttia hakiessani henkilökunnalle tyytymättömyyteni tuohon paikkaan. Vai peräti äänen sävy, joka sihahti hampaiden välistä, kun kysyin Sales manageria. Kas kummaa, kun tyttö tiskin takanakin osasi puhua englantia. Lupasin soittaa kotona sairastavalle managerille - kunhan ensin olin vähän tasoitellut lämpöjä
No en ehtinyt kuin mopokellariin ajaa, kun tuo manageri jo soitti minulle - viesti oli kantautunut ilman puheluakin hänelle. Kovasti pahoitellen ja hierontaa tarjoten hän yritti minua lepytellä. Vastalahjaksi toki kyselin rahojen palautusoikeutta. Voipi olla, että huomenna soitan managerille ja pyydän järjestämään hieronta-ajan samantien. Tokihan todennäköisimmin maanantaisin on vapaapäivä hierojilla ja sitä rataa...
Olenko jo maininnut, että Suzhoun metrokin on avattu kuukausi sitten? Lähin pysäkki on tuossa kulttuurikeskuksella about 10 minuutin kävelyn päässä kotoa. Muutaman kerran olen testannut sitä ja kyllähän se toimii. Ainakin, jos on aikaa taivastella matkanteossa. Eihän siitä nopeaa saa tekemälläkään, jos muutaman kilometrin matkalla on useita pysäkkejä. Taksilla olisit jo perillä! Tai jopa linja-autolla. No, joskus (lyhyellä matkalla) se varmasti on ihan kätevä.
Lauantai-iltana testasin ystävien kanssa järven alituksen tuolla "kummajaisella". Kulttuurikeskukselta melkein tyhjään metroon kyytiin ja rannan pysäkillä ulos. Se tosin olikin jo hieman haastavampi homma, kun valoshow oli loppunut puolisen tuntia aiemmin ja ihmisiä riitti. Junasta ei oikeasti meinannut millään päästä ulos. Tuossa näki taas tämän MINÄMINÄMINÄ ajatusmaailman ja oli suomalaisnaiset jäädä jalkoihin. Onneksi me kosmopoliitit, amazing reissaajat ja monta muuta hienoa titteliä kantavat leidit emme pienistä hetkahtaneet ja pääsimme esteitä ylitellen (eihän aitaa kannata kiertää varsinkaan korkkareihin ja hameeseen pukeutuneena) perille Zapatakseen ja kuuntelemaan Tiskikoneen keikkaa Suzhoussa! Mahtava meno! Kiitokset Anulle ja Pasille, että saivat toteutettua kiinankeikan.
Sunnuntai aamuna muutaman tunnin yöunien jälkeen menin lasten kanssa pihalle ja leikkipuistoon - siitä onkin tullut meidän jokapäiväinen kaverien kohtaamispaikka (kun ei sada..). Tänä aamuna siellä oli jenkki äiti ja ayi parin tyttären kanssa. Vanhempi tytöistä on samassa koulussa meidän neidin kanssa, ylemmällä luokalla tosin. Olen todella ylpeä meidän neidistä kuin hän on oppinut englannin kielen ja kuinka hän osaa tutustua ihmisiin niin helposti (eikai vain äitiinsä tule..
). Kuuntelin meidän neitokaisen juttelua tämän toisen tyttären kanssa, heidän leikkejään ja keskustelujaan. Enää puhe ei ole toistoa ja samojen sanojen käyttöä vaan oikeita keskusteluita he käyvät. Sanavarasto laajenee jatkuvasti.Toisaalta olen myös hyvin ylpeä siitä, että tyttäreni saa helposti kavereita pihalla. Tästä on tosin poisluettava mannermaan asukkaat aika pitkälti. Jos vastapeluri osaa muutamankaan sanan englantia niin neiti yleensä tulee juttuun. Iällä ja sukupuolella ei niinkään ole väliä ja hän mielellään ottaa nämä uudet ystävänsä mukaan suomalaislasten leikkeihin. Tällä alueella onkin jo ihan sakki suomalaislapsia, jotka usein ryhmänä tai ryhminä kulkevat leikkimässä.
Voi kunpa tuo lapsen ennakkoluulottomuus ja innokkuus säilyisi mahdollisimman pitkään. Ja kaikkea oppimaansa osaisi käyttää suomessa hyväkseen eikä olisi vain "se erilainen tyttö, joka on asunut kiinassa".
Jos yhden asian voisin maailmasta muuttaa olisi se tällä hetkellä koulukiusaamisen poistaminen. Antaisin ihmisten olla erilaisia ja hyväksyisin heidät sellaisenaan, haluaisin myös muiden osaavan avata silmänsä, katsoa peiliin ja hymyillä - ei itselleen vaan toisille. Ei se ole sinulta pois, jos olet ystävällinen muille.
tiistai, 22. toukokuu 2012
Kuvat Nanjingista
Hupsista keikkaa.. unohdin laittaa kuvat edellisen tekstin sekaan, joten ne tulevat nyt tässä hyvin lyhyin selityksin. On nimittäin aika jo lähteä polkemaan kohti pikkumiehen päiväkotia.
Kiinalaisia lyhtyjä
Zhongmen portti päältäpäin.
Papparainen lenkillä - huomaa hiano olkilierihattu!
Muistoja menneestä
Muuria silmänkantamattomiin
Ja vielä pienoismalli entisestä loistokkuudesta
Kiinalaisia lyhtyjä
Zhongmen portti päältäpäin.
Papparainen lenkillä - huomaa hiano olkilierihattu!
Muistoja menneestä
Muuria silmänkantamattomiin
Ja vielä pienoismalli entisestä loistokkuudesta
