Tämä päivä ei tuntunut menevän oikein putkeen. Aamu odotettiin siivoojan saapumista, jotta saataisiin tulkki käymään yhtä aikaa siivojan kanssa. Meidän tulkki on hyvä kirjallisissa taidoissaan - siis englannin kielen - mutta hiukkasen kehno suullisissa. Asiana oli saada kysyttyä siivoojaltamme, joka puhuu ainoastaan kiinaa, että voisiko hän käydä meillä jatkossa 3krt/vko nykyisen 2 kerran sijaan. Ehkä se vain on kiinalainen tapa, tai sitten tulkki ymmärsi jotain väärin tai tai tai... Kuulosti melkein siltä kuin maailmansota olisi syttynyt, kun kaksi naista papattaa keskenään kiinaa. Suurin ongelma ilmeisesti oli siinä, että siivooja pääsisi käymään meillä eri aikaan kuin tähän asti. (niin siis mikä ongelma?). Toinen taas siinä, että se maksaa 100rmb enemmän kuin tähän asti. Nämä oli meille ok jne, mutta silti tuntui, ettei asiaa saada lyötyä lukkoon ikuna. Karkasin jo lasten kanssa alta pois ensimmäisen 5-10 minuutin jälkeen.

No tarkoituksenamme oli kipaista tuohon neippariin syömään ja hakemaan päivällistä mukaan. Aloitettiin kierros pohjakerroksesta, kun siellä ei vielä ole tullut käytyä. Turha kierros, kun en muka yhtään ravintolaa sieltä löytänyt. Pohjalta käsin kuitenkin huomasin ravintolalle tyypillisiä koristeita ylimmästä (3 krs) kerroksesta, joten eikun portaisiin. Lopulta, kun ylös päästiin ihmettelin hieman, kun ruokalistaa ei ollut ovella. Sisäänheittäjä kyllä. No, astuimme sisään "aulaan", jossa vastassa oli n. 5 henkilökuntaan kuuluvaa. Puhuivat englantia (ainakin joku niistä) ja kysyivät ollaanko ensi kertaa paikalla.. Joo, kyllähän me. (hieman ihmeissäni) Oh, please follow me kuului vastaus ja siinä vaiheessa aloin katsella, että missäs täällä niitä pöytiä onkaan.. Ja huomasin vain hierontatuoleja (en ole vielä missään nähnyt täällä hierontapöytiä kuten suomessa vaan aina vain nojatuoleja). Siinä vaiheessa huomasin vielä, kun mies vilkaisi varpaitani ja tajusin lyödä pakin päälle. Sorry.. ei tänne ja eikun ulos. =)

Huoh! Nälkä.. No eikun kerros alemmas ja nokka kohti edellisellä kerralla bongaamaamme kiinalaista. Sisäänheittäjät avasivat ovet ja astuttiin jälleen "aulaan". Tässä vaiheessa kysyin jo puhuuko kukaan englantia ja tarkistin näkyyhän siellä pöytiä (missä sitä taas ollaankaan..). Joku sisäänheittäjistä (jotka olivat hienoissa kiinalaisissa silkkimekoissa) tunnusti puhuvansa ja kyseli lounaasta, tulijamäärästä ja vielä tarkisti onko meillä joku juhla. Hälytyskellot ei pirisseet, maha vain murisi.. Nainen opasti meidät pöytään ja sehän olikin näitä valkoiset pöytäliinat Ravintoloita isolla R:llä. Tuli heti sellainen olo, että nyt ollaan taas väärässä paikassa. Istuttiin kuitenkin pöytään ja pyysin ruokalistan. Lounaslista kyllä napotti jo pöydässä, mutta kiinalaiset merkit eivät ole oikein vielä ensimmäisiä numeroita lukuunottamatta painuneet kaaliini.. Ruokalista tuli, ilman sanaakaan englantia, mutta onneksi kuvallisena. Ja minä alan nieleskellä, että vieläkö uskallan iskeä pakin päälle ja livetä paikalta.. No ei siinä, tilasin lopulta 4 ruokalajia ja sain kupin riisiä. Lapsilla oli kova nälkä ja pikkumies alkoi hermostua. Kun lopulta saatiin ensimmäinen annos pöytään (täällä ruoat tuodaan siinä järjestyksessä kun ne valmistuu) aloin pilkkoa pikkumiehelle suupaloja. Ei muuten ole kovin helppoa kun välineinä on posliinilusikka ja 2 puikkoa.. Tarjoilija tuli laittamaan pikkuneidille servetin pöydän reunalle - ettei liina sotkeennu. Päätin, että pikkumies ei tule istumaan omassa tuolissaan eikä syö omin käsin. Joudutaan vielä tiskaamaan muuten.. Aikani siinä äherrettyä, pikkumiehen kiemurrellessa sylissä kävi joku esimies tuomassa eteeni haarukan ja veitsen - säälistä varmaan. ;) Kun sain survottua lapsille mahat täyteen ja itselle pari suupalaa aloin metsästää tarjoilijaa. Aluksihan ne parveilee pöydän ympärillä ja silloin kun tulee laskun tilauksen paikka niitä ei ole mailla halmeilla.. Tyypillistä! No onneksi joku uskaltautuin länkkäreiden pöytään ja minä ONNEKSI osaan jo tilata laskun, pyytää ruoan kotipakettiin ja pyytää vielä kuitin - kiinaksi! Hikinorojen valuessa selässä päästiin pois, laskukaan ei ollut niin iso kuin kuvittelin alkumetreillä sen olevan. Vain 142rmb, huh! Tuossa siis riisuttu versio reissusta..

Kotona, kun lopulta muutaman mutkan kautta sinne selvittiin ja aloin syömään huomasin sitten tilanneeni katkarapuja kuorineen, ja kanan puolikkaan - ilman varpaita kylläkin, mutta päästä oli puolet mukana. Että sellainen ruokamatka tänäpäivänä. Mitä tästä opin, no sen, että jos olen lasten kanssa yksin liikkeellä, en varmasti mene paikkaan, jossa on valkeat pöytäliinat... Ja toisaalta, jos itsellä on jo kova nälkä, kun ruokaa aletaan metsästää otetaan se suoraan kotipakettiin. Piste.

Ja nyt hyvää yötä! Huomisesta toivon ilman puolesta hieman kuivempaa ja viileämpää sekä ruoan suhteen onnekkaampaa päivää.