Tänään oli Newcomers coffee meeting ja se meni kohtalaisen hyvin. Hotelliin pyyhkäistiin lasten kans taksilla ja olo oli melkein kuin kuninkaalla kun piccolo tuli avaamaan ovet ja kantamaan "tavarat". Lapsukaiset eivät oikein viihtyneet, kun muita lapsia ei ollut leikkikavereina. Toisten lapset oli lastenhoitajien kans tai koulussa/päiväkodissa. Mutta ehdinpä juoda pannullisen teetä ja syödä lasten kanssa lautasellisen herkkuja - niin no pääasia taisi kuitenkin olla muihin tutustuminen. Sain heti puhelimeeni ensimmäisiä kiinalaisia puhelinnumeroita ja uusia tuttavia - toivottavasti pian ystäviä. Rouvia oli paikalla toistakymmentä ja muutaman kanssa ehdin jutella. Ja muita suomalaisia paikalla oli kokonaista 1. =) 

Huomiseksi sovittiin leikkihetki lasten kans, äidit tietysti kahvittelee. Ja onneksi paikka on niin lähellä, että pääsemme sinne kävellen. Meneeköhän meillä jo liian hyvin?!? No ihan sama, kun kivaa on. Toivottavasti lapset saa kavereita ja alkavat pian puhua enklantia, niin siis ymmärryksen lisäksi.

Tänään ehdittiin (lopultakin vai pahaksi onneksi - miten sen nyt ottaa) hakemaan ensimmäiset kanapalat KFC:stä eli Kentucky Fried Chickenistä, mikä tuntuu olevan monien suusta tuleva paikka. Itsehän kuulin siitä eka kerran vasta täällä, niin no telkkarin lisäksi. Kanat oli hyviä, ei siinä mitään. Yllätyksenä vain tuli mm. kalapuikot ja majoneesi, joita en kyllä tunnusta tilanneeni ja oman burgerini katkarapupihvi.. =) Luulin tilanneeni kanaa, kun kanaraflassa oltiin.

Eilen muuten söin elämäni tähän asti parasta kanaa ikinä! Ja sitä vielä löytyi tuosta kadun toiselta puolelta. (paikan nimi onkin tosi hieno: BBQ eli Best Believable Quality =parasta uskottavaa laatua) Sitä kun muistelee tilanneensa joskus jotain hyvää niin sitten tilaa toiste tietysti ihan väärää. Tällä kertaa tämä väärä osoittautuikin todella hyväksi erehdykseksi. Eihän tämä ole sekavaa - ei tietenkään! enivei jos kana voi siitä vielä parantua täytyy silloin olla jo makuaistissa jotain vikaa. ;)

Tänään näin ensimmäisen auringonlaskun, sekin mieheni ansiota. Hän kun sattui tulemaan töistä vasta auringonlaskun aikaan ja mainitsemaan oranssista auringosta. Wau! Tuon taivaalle nousseen saastepilven takaa näkyi hieno aurinko, joka tipahti hitaasti horisonttiin muuttuen samalla tumman punaiseksi. Harmi, että meidän pikkupokkari ei osannut säätää valkotasapainoa oikein ja kuvassa ei ole värit sinnepäinkään. En voi jakaa näkyä kanssanne. =/