Jäi edellisestä viestistä ne iltashow kuvat pois, joten tässäpä vähän makua kameran linssin läpi. Valoa, vettä ja tulta - musiikki ei välity kuvista mitenkään.

Tänään keskiviikkona, viimeistä päivää lasten kanssa kolmistaan. Mies tulee kotiin illalla, mutta nukkumaanmenorumba jää vielä minulle. Nyt on hetken rauha, kun lapset on aikaisilla päikkäreillä. Pian hypätään taksin kyytiin ja yritetään päästä Rainbow-ostoskeskukseen - jonne ei vielä kertaakaan ole taksilla ajettu. Saapa nähdä päästäänkö perille. Matkaahan ei ole kuin vähän reilu kilometri, mutta voi olla, että taksikuski ei ole ikinä kuullutkaan sanaa rainbow mall.. Taksikortit (jotka ovat täällä aivan ehdottomia) on vielä selaamatta läpi, josko sieltä löytyisi osoite tuolle ostarille. Taksikortit ovat siis käytännössä kuin paikkojen käyntikortteja, joissa lukee paikan nimi englanniksi ja pinjinin merkein. Niitä onkin sitten kunnon pinkka aina nipussa. Ja näitä aasinsiltoja pitkin päästäänkin siihen miksi ollaan sinne Rainbowhin menossa. On sovittu taas "treffit" parin muun äidin kanssa, että lapset pääsevät leikkimään ostarissa olevalle leikkipaikalle ja äidit saa höpötellä omiaan. =) Kerhon korvike.

Eilen saatoin "ilokseni" huomata, että meidän pikkupoika omaa jo hyvin liikkuvat jalat ja uskallusta on kertynyt roimasti. Olimme toisen ostarin "myrkkysienen" (niinkuin pikkuneiti paikkaa nimittää) alla istuskelemassa ja lapset leikkivät sienimetsässä, kun huomasin pikkusankarin menevän leikkipaikan laidalle ja alkavan pälyillä ympäriinsä siihen malliin, että pian miestä viedään. Ja kyllähän äiti nämä jutut tietää, pian sitä juostiin ympäri ostarin eteläsiipeä pikkumiehen perässä. Kun paikalle alunperin tultiin - siis tyhjään sienimetsään - totesi mukanamme ollut kaveri parin minuutin istuskelun jälkeen, että "saatiin yleisöäkin". Oli nimittäin niin perinteisesti taas sienimetsä piiritettynä monin hymyilevin naamoin. Ooh! länsimaalaisia. ;)

Ensimmäiset "paparazzit" bongasin toissapäivänä, kun olin lasten kanssa syömässä neippari 2:ssa. Jostain syystä käänsin katseeni käytävään ravintolan ulkopuolelle ja silloin salama välähti ja samantien kuvaaja kiirehti äkkiä pois. Oli pitänyt pysähtyä ottamaan länkkäreistä kuva. Tokihan noita kuvia meistä otetaan harva se päivä, mutta tuo oli ensimmäinen kerta, kun kuvaaja pakeni paikalta, kun huomasi minun huomaavan. How nice!

Jotain edistystä ruoanlaiton suhteen on tapahtunut. Eilen minut opastettiin kauppaan, jossa myydään lihaa länsimaalaisittain. Esim. erittäin hyvännäköisiä kanan rintafileitä ja rasvatonta (ilman jänteitä ja muita kinnakkeita) possunlihaa - marinoituna ja ilman. Ja vielä kohtuuhintaan eli vähän edullisemmin kuin suomessa. Ennenkaikkea ilman päitä, varpaita, sorkkia ja kärsiä!! Kauppa itsessäänkin oli kyllä eräänlainen kokemus. Voinet kuvitella kahdessa kerroksessa olevan asunnon, jossa alakerrassa on 3 pientä huonetta ja yläkerrassa toiset 3. Jokaisen huoneen tungettuna täyteen tavaraa, portaat mukaanlukien. Kaupasta löytyi aikalailla kaikkea kodintavaraa - tarkoitan siis nyt vihanneksista ja kasviksista lihaan, maidosta jogurttiin ja voihin, mehuista oluisiin ja viineihin, pesuaineet vaatteille, astioille ja lattioille, karkkeja, sipsejä, keksejä, jäätelöitä ja niin edelleen. Käymisen arvoinen paikka.

Mutta nyt loppui äidin vapaa-aika ja on lähdettävä kohti uusia seikkailuita. Onneksi ilma on vähän jäähtynyt, lupaa vain +38 astetta ulos, joten voin laittaa jo t-paidan päälle, ei tarvi hihattomassa kulkea. Ei käy yhtään kateeksi suomen +12 lämpötilaa... =)