Terveisiä maailmannäyttely 2010 Exposta! Sehän on Shanghaissa parasta aikaa. Viikonloppu Shanghaissa meni nopeasti ja arkeen on jälleen palattu. Nyt kun on hetki aikaa niin kerrataanpas hieman mitä ehtikään tapahtua..

Pohjustan kaikkea aloittamalla perjantaista (se mitä jäi aiemmin kertomatta, kun ei tuntunut oleelliselta silloin) ja siitä, että meidän keittiön hana on löystynyt käytössä siihen malliin, ettei se enää oikein pysynyt "pöydällä". Asunnon omistajan tulkki (jota myöhemmin tekstissä kutsun vain tulkiksi) tuli aamulla käymään korjausmiehen kanssa ja hana kiinnitettiin takaisin pöytään. Huonoksi onneksi hana samalla jotenkin särkyi ja alkoi vuotamaan sekä pöydälle että kaappiin. Vuoto oli pienoista, mutta huomattavaa. Tulkki kertoi, että hana vaihdetaan uuteen ensi viikolla - asia tarkistettiin vielä omistajalta. Mainitsin, ettemme ole kotona la-su aikana, että kai tuon uskaltaa tänne yksikseen vuotamaan jättää.. Puoli tuntia heidän lähdön jälkeen tulkki soitti ja kertoi, että hanan vaihto tapahtuu jo lauantaina. Selvä!

Lauantai aamuna meidän lähtö alkoi viivästyä - meistä riippumattomista syistä. Klo 9 vaihtui 10:een ja ovelta kuului koputus. Tulkki ja omistaja saapuivat - juu ollaan me vielä kotona, lähdetään kyllä pian.. Jonkin ajan peukaloinnin jälkeen hoksasin mainita, että on meillä muuten toisessa vessassa nappula, joka ei toimi - voisiko sitäkin vilkaista. Okei, no problem, vaihdetaan sekin uuteen. Kello käveli ja jes päästään lähtemään. Pikkuneiti pissalle, että päästään Shanghaihin asti (hankala moottoritiellä pysähtyä pissalle) ja käsien pesu vaiheessa hoksataan, että "Hei, meille ei tule enää vettä". Äiti ei sitten menekään.. Matkaan siis!

Varasimme lapsille turvaistuimet autoon ja kuten arvata saattaa niin eihän pikkumies suostu siinä istumaan, kun kerta yleensä ei tarvi.. Rattoisat 1,5 tuntia.  Kuski oli onneksi meille vanha tuttu ja hänen tapansa oli "tuttuja" kuten myös se, että hän osaa vain muutaman sanan englantia - lähinnä sanoa, ei niinkään ymmärrä.. Shanghain lähestyessä ehdin välissä katsella myös ulos ja ihastella kuinka korkeita rakennuksia onkaan ja kuinka korkealla tiet ovat. Sana maantie ei todellakaan tarkoita tietä maassa vaan korkealla ilmassa betoni"jalkojen" nokassa.

Ensimmäinen stoppi oli copymarketissa - ihan tuli Tallinnan copymarketit mieleen.. Alakerrassa kävimme kuitenkin ensin täyttämässä mahat aivan loistavalla sushilla, kanalla, mustekalalla ja riisillä - polkuhintaan tietenkin! Silloin koitti ensimmäinen "Äiti, mua pissattaa!". Eihän siinä, kun kysyä tarjoilijalta vessaa ja lähteä hortoilemaan sinnepäin mihin hän huitoi. Muutaman harha metrin ja väärän oven avauksen jälkeen löytyi se -miksisitänytsanoisi- vessa. Järkyttävä lemu, pöntöt, jotka oli vielä järkyttävämmässä kunnossa - oikeasti reikä lattiassa olisi ollut paaaljon parempi. Siinä sitten pitelin pikkuneitiä ilmassa pissalla ja pönttöön tähdättiin - paremmalla menestyksellä onneksi kuin aikaisemmat kävijät.

Hotelli osoittautui oikein kivaksi paikaksi - mitä nyt se tupakan lemu tulvahteli välillä viereisestä huoneesta. Täällähän ei muuten toisia kunnioiteta saatikka sitten ulkona tupakoitaisi. Huone ei onneksi itsessään ollut yhtään huono, eikä tupakan haju tarttunut vaatteisiin. Maisemat oli aikasta hienot (16. kerros) - tässä yks mallikuva "pullonavaajasta"

Sitten otettiin osoitteeksi Expo. Hotellin respasta tilasivat meille taksin ja ilmoittivat määränpään eli Expon C-alueen. En ollut ehtinyt tutustua Expoon yhtään mitenkään, joten en osannut oikein odottaa muuta kuin ruuhkaa. Lupu sillalla ajaessamme alkoi paviljonkeja näkyä. Harmittaa ihan vietävästi, ettei kamera ollut silloin ulottuvilla. Linja-autojen parkkipaikka oli valtava - siis aivan valtava. Satoja linja-autoja parkkeerattuna. Ylhäältä päin näimme myös alueen kokoa hieman. Jälkikäteen kartasta katselin ja laskeskelin, että Oulua tunteville alueen kokoa (siis sitä missä suurin osa paviljongeista on, en huomioinut joen toista puolta ollenkaan) voisi verrata alueeseen, joka rajautuu lännestä mereen, etelästä heinäpään eteläreunaan, idästä junanrata/raksila tienoolle ja pohjoisesta Alppilaan. Väärälle portille meno olisi siis ollut aikasta huono juttu.

Ja siellähän riitti ihmisiä, ensin kävellä läpsytettiin muutama sata metriä lippuluukuille vain todetaksemme, että ei ne ole auki. Kello oli varttia vaille 4 ja luukut aukes tasalta - ei onneks ollut peli menetetty. Iltalippu maksoi 90 rmb aikuisilta ja se oli voimassa klo 17-24. Lipunmyyjä oli jotain vihreästä linjasta puhunut, koska meillä on pieniä lapsia ja rattaat.. Lippuluukulta matka jatkui kohti portteja, jotka siis avautuvat klo 17. Great! Onneksi tässä vaiheessa isompi muksui oli sammahtanut rattaisiin ja pienempi ei kovin jaksanut liikahdella - lämpöä oli vain vaivaiset 32-34. Pienoisen "labyrintin" jälkeen olimme toisessa jonossa ja onneksi puun varjossa odottamassa porttien avautumista. Tunteroisen odottelun jälkeen alkoi taivallus kohti turvatarkastusta, jota edelsi vielä isompi "labyrintti" ja pari sataa metriä aidattuja jonotusalueita. Turvatarkastusalueella jonoihin suihkutettiin vesihöyryä tms. niinkuin ei olisi ennestään kosteutta riittänyt ja sitten turvatarkastukseen, joka oli tiukempi kuin lentokentällä. Jopa meidän pikkumiehen (1v1kk) piti yksin mennä seisomaan tarkastusalustalle ja hänet tutkittiin metallinpaljastimella.. Lopulta saimme esittää lipun ja astua sisään Expo alueelle - siitä vihreästä linjasta ei kukaan muu tiennyt kuin lipun myyjä. Tällainen näkymä meitä odotti:

Oppaiden haastattelun jälkeen osoite oli selvillä. Suomi paviljongin paikka oli paljastettu ja valitsimme kulkupeliksi jalat. Onneksi tuuli lievitti tukaluutta. Tässä kuvia meidän reitille osuneista paviljongeista. Pois lukien ensimmäinen mikälie golfpallo.

Argentiina

Egypti ja tunisia

Äiti-Venäjä?

Romania

Alankomaat

Vasemmalta Islanti ja Ukraina

Ruotsi - Oli muuten kaikki nuo levyt täynnä eri kokoisia reikiä..

Latvia ja miljoonat yksittäiset peilit (nuo pikkuläpyskät siis)

Ja kilometrin talsimisen jälkeen lopulta löytyi Kirnu!

Suomesta käsin olin nähnyt kuvia kirnusta, mutta kun se oli erotettu kokonaisuudesta se oli hyvin mitäänsanomaton. Tuolla paikanpäällä se oli kuitenkin ihan kiva, oikeastaan sopi tosi hyvin tuonne alueelle. Erottui joukosta, vaikka kuten kuvista näkyykin erilaisia oli paljon. Sisältö ei kuitenkaan sävähdyttänyt vaikka sinne suomalaisena (se riitti VIP sisäänpääsyyn) pääsi sisälle jonottamatta. Ehkä ne kaikki oli jo niin tuttuja, ettei niitä osaa arvostaa.. Marimekko, nokia, puhdas luonto, hammasröntgenlaitteet jne. Kirnu oli ympäröity puhtaalla vedellä ja pikkukivillä. Siitä en saanut sellaista kuvaa, joka kannattaisi tänne laittaa.

Kuten olin odottanutkin aikalailla kaikkiin paviljonkeihin oli älyttömät jonot. Virallisten laskureiden mukaan tuona päivänä oli ollut vieraita 369 300 ihmistä - siis tuona päivänä! Yritimme käydä syömässä tuolla alueella, mutta liikkumattomat jonot, kalliit ruoat (melkein yhtä kalliita kuin suomessa) ja istuinpaikkojen uupelo ajoi meidät kävelemään takaisin portille ja nappaamaan taksin takaisin Shanghain keskustaan. Hieno kokemus ja voi sanoa tuolla käyneensä. Mitään tietoa rikkaampi en kyllä voi sanoa olevani. Ja toiste ei tarvitse mennä. Ihmettelen kyllä miten paljon maat tosiaan panostava maailman näyttelyihin. n. puolen vuoden ajaksi rakennetaan tuollaiset tilat ja pelit ja vehkeet. Kyllä sinne mahtaa upota euro jos toinenkin (miljoona..).

Siirryttäisiinkö sitten sunnuntaihin ja kotimatkaan.. Kun mieheni hyppäsi hotellin pihalla taksiin ja otti suunnaksi lentokentän minä hyppäsin huutavien lasten kanssa tila-autoon ja osoitteeksi otettiin i-kö eli Ikea kiinalaisittain. Useita varoituksia kuunneltuani osasin odottaa siellä paljon väkeä, mutta paljon voi oikeasti olla TODELLA paljon. Ymmärrän miksei 2 kerroksisen Ikean toisessa kerroksessa ole kärryjä - ei niitä siellä mahtuisi työntämään. Ei sillä, etteikö tilaa olisi vaan sillä, kun ihmisiä on niin paljon, ettei ne kärryt siellä liikkuisi. Ja kaikissa ikeoissahan on aikalailla samanlainen pohja.. Hintataso on sama kuin euroopassa eli kallis eurooppalainen (pohjoismainen) tuotemerkki kyseessä. Yksi asia jäi ylitse kaiken ihmetyttämään keittiötarvike osastolla. Miksi ihmeessä siellä oli myynnissä talouspaperirulla telineitä?!?! Minä, kun en ole vielä sellaista paikkaa löytänyt, jossa talouspaperia myytäisiin. Huutakoon se heti HEP, joka Suzhoussa tietää sitä ylellisyyttä myytävän ja nimenomaan rullassa!

Niin no ne vastoinkäymiset.. Lasketaanko sitä, että kun Ikeassa menee syömään niitä perinteisiä ruotsalaisia lihapullia ja perunamuusia? Aikuisen mukana on sylivauva ja 3-vuotias ja se tarjoitin ruokineen ja juomineen pitäisi kantaa kassalta juomatiskin kautta pöytään. Niin siis sen sylivauvan lisäksi? Hah, sain apua joltakulta henkilökuntaan kuuluvalta siinä vaiheessa, kun sain mukit täytettyä juomilla. Hän kuitenkin halusi välttämättä auttaa meidät pöytään joka yksikseen tönötti aika lähellä kassoja - ei kelvannut auttaa meitä sinne missä kaikki muut oli (niin siis sanoinhan että kaikki? ). Heti, kun olin saanut istahdettua tulee vartija huitomaan, ettei tässä saa syödä. Silloin oli ensimmäiset katkut haistettavissa - missä nyt käryää..? Hieman tuiman katseen jälkeen nousin ylös, käänsin pikkumiehen syliin paremmin ja katsoin hätyyttämään tullutta vartijaa. Piru vie sehän oli luikkinut karkuun. Kauempaa vain huitoi, että ala mennä. Sitten jo kihisi - viitoin sitä tulemaan ja kantamaan tarjoitinta. Pskan marjat! Ei uskaltanut! Eihän siinä auttanut, kuin heittää laukku olalle ja alkaa taiteilla tarjottimen ja pikkumiehen kans niiden muiden syöjien sekaan ja etsiä vapaata pöydänkulmaa.. Lopulta saatiin syötyä ja matka saattoi jatkua. Vähän ehkä auttoi proppuihin tuo vatsantäyte.

Alakerrasta saatiin kärryt ja pikkumies sai rauhassa seisoa kärryn isossa osassa ja kerätä katseita. Keräiltiin siinä kyytiin mitä jaksettiin ja puskettiin jo melko raivolla kohti kassoja, joita ei tuntunut ikinä löytyvän. Kiitos meidän vanhan tutun autokuskin autokin löytyi sieltä mihin se oli jätetty - onneksi hän tunnisti meidät ja huuteli perään, kun meinattiin väärään suuntaan lähteä kohtalaisen isossa parkkihallissa..

Kotiinkin päästiin kohtalaisen rauhallisissa merkeissä. Mitä nyt muutamat naurut saatiin, kun autoa purettiin tuossa pihalla. Lastenhuoneen pöytä, tuolit, ikean se perinteinen sininen kassi, matkalaukku, rattaat, turvaistuimet (jossa pikkumies vielä nukkui) ja muuan irtokassi.. Kotona! Mutta...

Sisään astuessani ei ovelta vastaan tullutkaan tuttu viileys ja kävelin suoraan ilmastointilaitteelle. Se ei ollut päällä, se ei lähtenyt päälle, mitä? Sitten hoksaan, ettei meillä ole sähköjä. Pikkuneiti juoksi suoraan vessaan.. Minä sähkökaapille, onneksi tiesin missä se on. Nappeja raplaamalla sähköt saatiin takaisin. Olivat katkaisseet sähköt niitä viallisia kytkimiä vaihtaessaan. Ja sitten - pikkuneiti huutaa kädet kyynärpäitä myöten saippuassa "Äiti, ei tule vettä!" Voi sanonko mikä, ja kyllä taisin sanoakin . Pikkuliru hanasta tuli ja sillä yritettiin puhdistaa pahimmat saippuat pois. Sitten puhelin käteen ja ihmettelemään, että mihinkä sitä soittais.. kuka puhuis englantia? Hoksasin tulkin ja soitin sille. Just a moment ja hän kipaisee paikalle (siis vartti). Muutaman puhelun jälkeen selvisi, että vesi oli jätetty kytkemättä, kun ei olla kotona. Samalla kun hain juomavettä huomasin/muistin, että sitäkin pitää lähteä ostamaan. Kamat kantoon ja menoksi - haetaan samalla reissulla jotain herkkua tien toiselta puolelta. Onhan tässä jo sattunut! Neipparissa oli tietysti joku tapahtuma menossa ja sinne oli pystytetty pomppulinna - aivan minun iloksi. Miten pääset melkein 4-vuotiaan kans ohi pomppulinnasta, jos koko vklopun aikana ei ole päästy leikkipuistoon? Et millään verukkeella.

Lopulta parisataa pomppua myöhemmin klubitalosta veden tilaus kävi kohtalaisen kivuttomasti - muutama sana kiinaa ja pari englantia ja vesi on tulossa.. kotona puhelu suomeen päälle ja kahvi tippumaan. Juuri kun sain kahvin kuppiin kuuluu koputus - vesi olisi tulossa, johan se kesti. Ovella olikin vesipullon lisäksi myös joku virkapukuinen mies, joka esitteli virkamerkkiään. Mistä minä tiedän mitä siinä lukee - ei yhtään kirjainta latinalaisittain. Lisäksi hänellä oli joku lappu rekisteröintitietoja ulkomaalaiselle viranomaisia varten. Arvelin, että oisko tämä se poliisi, mistä mieheni sanoi maahan tullessamme. Löysin onneksi passikopiot - alkuperäisethän sopivasti on juuri joidenkuiden viranomaisten huomassa niitä oleskelulupia varten. Mies ei puhu sanaakaan englantia, great! Siinä se sitten täytteli lomaketta, kun minä hyppään vuoroin pikkumiehen perässä ja vuoroin kurkistamassa mitä siinä lomakkeessa lukee. Lopulta, kun hän osoittelee kohtaa paperissa - jossa on vain pinyinin merkkejä eikä suostu poistumaan ennen kuin tiedän mitä siihen tulee alan soitella ympäriinsä. Miehelläni on puhelin auki eli ei ole lentokoneessa, mutta ei vastaa. Yritän soittaa myös tulkille, jonka kanssa olin aiemmin jutellut - ei vastausta.. sitten mies hoksaa osoittaa puhelinta ja numeroa! Ahaa! Hän haluaa siis puhelinnumeroni. Huh! Kiitos ja näkemiin!

Lopultakin, haaleaa kahvia ja kääretorttua ja ennenkaikkea suomen kuulumisia! Olihan se päivä! Tästä viisastuneena hommasin itselleni puhelinnumeron myös tulkille, jota muutoin käytän kaikissa muissa asioissa. Tähän asti oma armas mieheni on hoitanut yhteydenpidon häneen. Nyt huomasin, että tulkin tarve voi tulla todella yllättävissä paikoissa.

Nyt lienee aika hiljentyä jälleen ja mennä äkkipikaisesti nukkumaan. Huomenna on ohjelmaa päivä täys ja oman mielenkiintoisen lisänsä tuo myös meillä tänään aloittanut ayi, joka auttelee ruoanlaitossa ja lastenhoidossa. Several words of english ei ole ihan niin several eli useita kuin oletin. On ollut Full text translator käytössä, kun olen kirjoittanut lauseita englanniksi sinne ja translator on kääntänyt ne pinyiniksi. Ayi hoksasi hyvin nopeasti aina alkaa tuijottelemaan tietokoneen näyttöä, kun aloin näyttää "tuskaiselta". Hyvä puoli tuollaisessa kääntäjässä on se, että saan lauseen käännettyä ilman sivujen selailua ja kirjasta hakemista. Huono puoli taas jutussa on se, että minulla ei ole hajuakaan antaako kääntäjä oikeita sanoja vai kääntääkö se sinnepäin. Tyyliin kirjoitan: kaunis päivä tänään ja käännös on: haista sinä ämmä... Tokihan sen toisen naamasta näkee onko lause lähelläkään oikeaa.