Sitä ehtii kaikenmoista välillä miettiä. Yksin ja yhdessä muiden kanssa. Miten minä määrittelen ystävän..? Kaikista paras muualta kuulemani lause on, että juttu ystävän kanssa jatkuu aina siitä mihin viimeksi jäätiin, onpa aikaa jutteluiden välissä kulunut päivä, viikko, kuukausi tai jopa vuosi. Kyllä se pitää minun mielestäni paikkansa. Toisaalta taas nyt, kun asustaa täällä "toisella puolen maapalloa" ja kaukana niistä ystävistä, joita ennen näki/kuuli usein on alkanut ihmetellä, että miksi yhteyden pito onkin niin hankalaa..? Ei saisi tuijottaa vain omaa napaa  ja ajatella, en minä nyt ehdi.. Kauanko siihen viestin kirjoitukseen oikeasti aikaa menee? Lyhyet kuulumiset saa kirjoitettua viidessä minuutissa. Ihan sama tuleeko kirotusvireitä vai ei ;) Jos sitä on ikänsä puhunut vain yhtä kieltä niin osaa kyllä lukea viestin vaikka virheitä tulisikin. Olen huomannut osaavani lukea (niinkuin varmasti moni muukin) myös englanninkielistä tekstiä vaikka siinä on virheitä.

Tässä kiireisessä maailmassa tahtoo olla, ettei ajatuksen kanssa ehdi kirjoittaa - mutta en usko että viestin vastaanottajan (varsinkin jos hän on ystäväsi) mieli siitä kovasti pahoittuu vaikkei viesti seuraakaan pilkulleen kaikkia hienoussääntöjä. Pääasia on, että kuulumiset välittyy!

Ja miksi minä nyt tästä vaahtoan..? ehkä siksi, että viimeisen viikon aikana olen saanut 3 viestiä suomesta!! Se on oikeasti paljon, koska kuluneen 2 kuukauden aikana olen suomesta saanut aika vähän postia (sähköistä tarkoitan). Suuri kiitos heille, jotka ovat ehtineet minulle kirjoitella (tai kommentoida blogia). Ne ilahduttavat aina oikein paljon. =)

"Vanhat ystävät kultaa ja uudet hopeaa" sanonta opetettiin minulle jo ala-asteella, vasta nyt huomaa sen oikean merkityksen. Uudet ystävät täällä päin maailmaa ovat tärkeitä ja auttavat jokapäiväisissä asioissa paljon. He ymmärtävät myös tämän ulkolaisuuden mukanaan tuomat hankaluudet. Vanhat ystävät taas pitävät yllä juuria suomeen ja suomen arkeen.

Minkään maailman naamakirjat ei korvaa henkilökohtaisia viestejä. =)

Ja löpinät sikseen, nyt on suunnattava -kiitos kiinalaisten pyhäpäivän - lasten kanssa hoplopiin..