Maanantai aamuna krapula ja vapina, tuijotan vessan s... heiii, seis seis nyt. Joo siis maantaiaamu valkeni vapinan merkeissä, mutta ei kylläkään johdu alkoholista. Milloin olen viimeksi sitäkään edes haistanut!? Tämän emännän tauti oli vaan ehtinyt pahentua taas aika voimakkaaksi, joten päivän ensimmäinen osoite olikin lääkäri.

Tietysti kellon kanssa piti aamulla juosta pikkuneiti koulubussiin - olikin eka aamu, kun piti kirjaimellisesti juosta. Perjantaina koulusta mukaan tarttuneet peitto, tyyny, sisäkengät, varavaatteet, hammasharjat jne.. piti kaikki raahata puhdistettuina takaisin.

Yritin minä hieman syödä aamupalaakin tuon juoksurupeaman jälkeen, mutta syönti pysähtyi 1 leipään ja puoleen mukiin teetä. Vesi ei enää ollenkaan uppoa ja appelsiini tuoremehu, joka kaapista löytyi oli aika hapanta mun olotila huomioiden.

Soitin health clinicille ja pyysivät tulemaan 9.15, joten aloin valmistautua sinne lähtöön. Eipä siinä, kun passi, vakuutuskortti ja rahapussi mukaan ja ovesta ulos. Mies ei onneksi ollut ehtinyt lähteä töihin, joten hän sai jäädä pikkuherran kans kotia. Hississä peiliin vilkaistessa huomasin, miten vaatteet alkaa roikkua päälläni ja muutenkin se takaisin paistava naama oli jotenkin väsyneen oloinen. Liekö tuo ihme, jos lähestulkoon viikon on ripuloinut, pari kertaa oksennellut ja syöminen & juominen on ollut aivan onnetonta - siitä puhumattakaan, että noilla eväillä elätetään melkein kaksi, kun tuo meidän tissitakiainen huomioidaan.

Toisaalta lauantaina oloni oli jo oikein hyvä ja luulin silloin taudin voittaneeni. Siksi en ole kipittänyt lääkäriin aiemmin. Lääkäriasemalla täytin kaavakkeeseen tietoni ja istuuduin mittauttamaan verenpaineen ja pulssin. Kuumemittariakin vilautettiin korvalle. Paineet oli aika korkeat normaaliin nähden ja pulssi huiteli lähes sadassa. Sitten odottamaan. Kello käveli ja käveli ja potilaat näytti pääsevän sisään saapumisjärjestyksessä - minulle annettu aika meni jo kaukana takana. Lopulta, kun päättelin, että nyt on minun vuoro niin hoitajat pyysivätkin sisään aulassa seisoskelleen minun jälkeeni tulleen jenkkirouvan. Ihmettelin tovin, mutta en jaksanut alkaa valittamaan, koska olo oli jo muutenkin sen verran heikko. Parin minuutin kuluttua lääkäri kävi vaihtamassa potilaskansion toiseen ja silloin hoksasin, että väärä ihminen oli sisälle päässyt. Vastaanoton nainen kävi pahoittelemassa ja sanoi minun olevan seuraava. Lopulta kymmenen jälkeen - hieman jo kiukkuisena - pääsin sisälle. Lääkäri puhui oikein hyvää englantia ja lopputulema oli äkäinen antibioottikuuri, koska suolisto on jo tulehdustilassa (ilman kuumetta kylläkin) ja elimistö alkaa kärsiä nestehukasta. 

Ohjeeksi sain nauttia nesteitä 10-15 minuutin välein pieniä huikkia, urheilujuomia, teetä, sokeripitoista teetä jne. ei vettä, ei hiilihappoja tai tuoremehuja. Lisäksi syöminen pitää tapahtua tunnin välein esimerkiksi uittamalla suolaista keksiä/leipää keitossa ja niellä ne. Kun tätä noudatan ja syön lääkkeeni niin saatan voida syödä normaalisti jo parin päivän päästä. Että semmosta.

Senhän voi arvata, että kun paino tippuu 2 kiloa viikossa niin ei se voi paljon muualta lähteä kuin nesteistä. Positiivisena pitänee todeta se, että nyt on saavutettu paino ennen avioliittoon vihkimistä.

Uskaltaisinko tässä mainita sen, että kävin lauantaina ensimmäistä kertaa kokeilemassa jumppakorttiani. Perjantai iltana, kun olo oli jo aika hyvä ja lauantai parempi niin päätin käydä katsomassa kiinalaista pumppia. Jälkiviisaana on hyvä sanoa, että jos et ole kunnolla toipunut niin älä ainakaan rasita itseäsi yhtään pakollista enempää.

Pumppi tosiaan oli Less mills tunti, joiden mukaiset ohjelmat suomessakin pyörii, vetäjä oli mies ja tunnilla oli n. kymmenkunta naista ja 1 mies. Suurimmalla osalla oli jumppavaatteet ja lenkkarit, mutta ainahan poikkeuksia on. Lähestulkoon vieressäni oli nuori kiinalaistyttö pyjamahousuissa, lyhyt- ja pitkähihaisessa paidassa sekä D&C tennareissa. Luulen, että hän oli ensimmäistä kertaa tai ainakin niin toivon, koska jos liikkeet voi jotenkin tehdä väärin niin hän varmasti teki jokaisen ihan miten sattuu. Voin vannoa, että niillä painoilla ja liikeradoilla, hän on varmasti ollut kipeä, mutta ei sieltä mistä pitäisi. Ei sillä, että itse olisi täydellinen, mutta muutaman vuoden pumpissa kulku on kuitenkin tuonut oman varmuuden lihasmuistiin. No, tunti alkoi ja ohjaajalla ei tietenkään toiminut mikki. Musiikit pauhasi täysillä - niinkuin kuuluukin. Koko tunnin aikana tunnistin kokonaista 3 sanaa ja 2 niistä oli englantia. Way to go! Siinäpä sitten tosiaan oli mainostetut englanninkieliset tunnit. Vai olisiko ohjaajan pitänyt tajuta, että tuo ainoa blondi kiinalaisten joukossa ei älyä kiinaa?? Hyvin pysyin kyllä mukana, koska tuo samainen ohjelma on ollut suomessa joskus puoli vuotta - vuosi sitten eli tuttua kauraa. Saan kyllä aloittaa kiinankielen opinnot ennenkuin uskallan taijita kokeilla..