Saimme suru-uutisia suomesta viikonlopun kynnyksellä. Lasten isovaari on siirtynyt ajasta iäisyyteen. Pikkuherra häntä ei luultavasti muista, mutta neiti jo muistaa. Hän on jopa nimennyt yhdet karkit isovaarin karkeiksi, koska niitä isovaarilta löytyi lähestulkoon aina. Samoin kuin neidillä oli aikanaan myös isomummun karkit. Lapselle suru-uutisen kertominen on mietittävä tarkkaan. Sanavalinnoiksi ei voi ottaa mitä tahansa, etteivät sanat jää mieleen kummittelemaan ja tule yhdistetyksi vääriin asioihin.
Kuolema pysäyttää ja antaa ajatuksille erilaista suuntaa. Minä en kuitenkaan ole osannut kertoa tyttärellemme, että ihminen (tai sielu) menee taivaaseen kuoltuaan. Maailmassa on monia erilaisia uskontoja ja minä olen sattunut syntymään ev.lut. seurakuntaan kuuluvaksi. Lapsillemme olemme ajatelleet kertoa ja antaa mahdollisuuden tutustua erilaisiin uskontoihin. Jokainen tahoillaan voi kai sanoa, että tämä on se oikea - mutta se on se oikea hänelle, ei kenellekään muulle. Seurakunnan kerhossa pikkuneidille on kerrottu taivaasta, mutta tarkkaan ottaen en tiedä miten hän asian käsittää. Ihmisen kuolemaa käsitellessämme olemme kotona tyytyneet vastaukseen "häntä ei enää ole". Jokainen taaplaa tavallaan ja meillä mennään tällä hetkellä näin.
Odotimme mieheni kanssa kysymysten tulvaa ja olimme siihen varautuneet. Sitä tulvaa ei kuitenkaan tullut. Ennalta sen osaa kyllä sanoa, että tulva vielä tulee, jos se ei tule tällä viikolla tai tässä kuussa niin se tulee viimeistään joulun aikaan, kun menemme suomeen. Sitä varten on henkisesti valmistauduttava, pitää yrittää miettiä mahdolliset kysymykset ja vastaukset valmiiksi.

Kyselyikä - kuinka kauan se oikein kestää? Lapsesta riippuen se taitaa alkaa siinä 2-4 vuoden iässä. Neidillä se alkoi vähän reilu 3-vuotiaana. Nykyisin osaan jo jossakin vaiheessa vastata siten, että vastausta ei seuraa uusi MIKSI? Eilen ollessamme Shanghaissa neiti tivasi minulta vastausta, että miksi hänelle ei osteta niitä paitoja, jotka juuri valittiin. Vastaukseksi ei todellakaan riitä se, että myyjä pyytää liian kallista hintaa. Kaikkiin tinkipaikkoihin pitäisi olla porttikielto lapsille - siis varsinkin, jos ostettavan tavaran tuleva omistaja on kyseessä. Hankala kävellä liikkeestä ulos, jos tuotteet on valittu, mutta hinta ei tipu tarpeeksi alas. Toisaalta sitten, kun eksytään helmiosastolle, jossa myydään helmikoruja ja kaikkea muuta korujuttua niin sinne ei naisia kannata päästää.. Helmet on todella halpoja - en tiedä onko ne aitoja, mutta ainakin ne on ihanan näköisiä! Tiedän kyllä jo aika oivia joululahjoja.. ;)

Lahjoista mieleen tulee myös se asia, että minusta on tulossa kummitäti jälleen kerran! Toisaalta minulla onkin tällä hetkellä vain 1 kummityttö ja 1 kummipoika. 1 on pieni enkelikummipoika. :( Nyt siis saan kolmannen kummipojan. Kastajaisiin en pääse, mutta saanpahan hömpöttää vauvajuttuja! Täältä on mahdollista teetättää mm. valokuvista kaikenlaisia kivoja juttuja. Suomessakin niitä luultavasti saa, mutta veikkaan hintojen olevan stratosfääreissä.

Hampaiden tulo näyttää olevan aika rankkaa puuhaa, ainakin tälle meidän pikkusankarille. Nyt on teon alla 4 ylähammasta, joista 2 etummaista on paljon pidemmällä kuin 2 seuraavaa. Yli viikon ajan on ollut kamalaa yöaikaan ja nyt viimeiset päivät päivälläkin ihan mahdotonta - niin ellei siis anna särkylääkettä. Eilen illalla ajattelin, että kokeillaan yötä ilman särkylääkettä. Mielestäni ei ole hyvä syödä särkylääkettä jatkuvasti. No pikkumiehen heräily oli tasaista ja kiihtyvää, tunnin uni vaihtui puoleksi tunniksi ja siitä 15 minuutiksi, kunnes lopulta oltiin siinä tilassa, että unta ei enää ollut. Vain pyörintää, kitinää, valitusta. Hipsimme siis puolenyön jälkeen lääkekaapille. Siinä samalla sain sitten roiskittua sitä nestemäistä (ja on muuten aivan älyttömän tahmeaa) pitkin keittiön lattiaa ja pöytää. En alkanut silloin sitä siivoamaan vaan painuttiin nukkumaan. Tällä kertaa huomattavasti paremmalla menestyksellä.
Sitten heräsin viiden jälkeen, kun sankari taas pyöri ja mylttäsi - ja pprrrt! Tuli vetelät vaippaan. Poika kainaloon ja vaipan vaihtoon. Ennalta viisaana kävin hakemassa puhtaan vaipan jo valmiiksi ja siirryttiin vessan puolelle. Siinä, kun sankari seisoi pöydällä ja pöräytti uudelleen mietin, että mitäköhän tästäkin vielä tulee. Hengitystä pidätellen (voi mikä haju!!) avasin vaippaa ja laskin sitä alemmas. (Ja paras kohta..) Vetelää, juoksevaa velliä vaippa täynnä. Arvioin pikaisesti onko vaipassa sen vertaa laitoja, että velli pysyisi vaipan sisässä, jos lasken sen pöydälle - arvio petti. Ensimmäiset valui pitkin kaappia lattialle. Sitten pyöräytin pojan toiseen kainaloon ja käännyin pöntölle, jos vaikka saisin vellit pönttöön. No kansi tietysti kiinni (niinkuin meillä aina). Ensimmäinen ja viimeinen yritys avata kansi epäonnistui totaalisesti ja velliä oli pitkin pöntön kantaa ja laitoja. Siinä vaiheessa päätin nakata vaipan ammeeseen - Voi kiitos ja ihanuus sekin meillä on! Siinä kaaressa roiskui tavaraa vielä pitkin ammeen laitoja. Hienosti menee! Sain onneksi pestyä puoli miestä ja itseni ja painuimme takaisin nukkumaan. En alkanut pesemään jälkiäni, koska silloin herra pikkuherra olisi alkanut kiljua ja herättänyt neiti pikkuneitin (jonka jälkeen kukaan ei olisi enää nukkunut). Iskä oli jo tuossa vaiheessa yötä ajettu toiseen huoneeseen, joten hän oli autuaan tietämätön meidän "äksidentistä". Unta kuulaan.. Sitten kun vajaan parin tunnin päästä heräiltiin oli pikkuherra aika kipeän oloinen. Ei kuumeinen tai muuta, mutta epäilin, että mahaa vääntää. Isosisko sopivasti lähti hakemaan itselleen vaatetta omasta huoneesta ja juosta pamautti omaan oveensa ja sai aivan valtavan sarven otsaansa. Siinä kun pidin kylmää käärettä hänen otsallaan mönki pikkumies meidän viereen (oltiin äidin ja iskän sängyllä) ja oksensi. Voitteko kuvitella, että alkoi tuntua, olisiko kannattanut edes herätä! Vessa odotti vielä siivousta ja sen oven avaaminen loi huoneeseen ihanan esanssin, joka sekoittui sopivasti oksennuksen hajuun. Onneksi ja epäonneksi on sunnuntai. Onneksi siksi, että saadaan olla kotona ja omissa oloissa koko päivä ja epäonneksi siksi, että jäljet on itse siivottava - ayi ei tule siivoamaan.