Ensiksi - ollaan tällä viikolla kärsitty paljon nettiongelmista ja netti on pätkinyt koko ajan, toiseksi mun kone (oi kiitos windows.) ei ole helpottanut elämääni senkään vertaa eli ohjelmat kontallaan alati.. Siksi päivittäminen ollut hankalaa..

Onhan me se tiedetty alusta saakka, että kaasu ja vesi on kortilla täällä maassa. Ei se tieto kyllä sitä tarkoita, että tuo asia olisi muistissa ja mielenpäällä koko ajan.. Eli tiistai-iltana minä nautin kuumasta kylvystä ja luin jotain vanhaa naistenlehteä. Kuulinpa sitten pikkumiehen itkevän, joten nousin ylös ja huuhtaisin nopeasti itseni - tarkoituksena palata takaisin "paremmin" peseytymään. Sankari huusi jo kuin syötävä ja sitä yritin rauhoitella. Iskä sillä välin yritti mennä suihkuun. Sitten se ravaa alastomana pitkin taloutta ja hakee jotain, minä varovasti kysyn, että mitä.. No, kun ei tule lämmintä vettä! Kuulen kaasulieden napsavan, mutta huminaa ei ala kuulua. Selvä!

Iskä käy siis ottamassa kylmän suihkun ja työntyy nukkumaan. Itse aion tyytyä vedellä huuhtaistuun olemukseen enkä mene palelluttamaan itseäni.. Yö seilataan taas vuoronperään huoneesta ja sängystä toiseen - normaali.

Aamulla siivoojan tullessa käännän hänelle viestiä, että kaasu loppu. Hän näyttää meille kaasumittarin (tai jotain sinnepäin) paikan ja näyttää korttia. Eli korttia pitäisi mittarille esitellä. Minulla ja miehellä siinsi silmissä vain kello 8.30, jolloin sihteeri sipakka on taas töissä.. Siivooja aloitti perinteisesti tiskaamalla, minä avuliaana induktioliedellä keitin hänelle lämmintä vettä. Mutta eihän sitä nyt lämmintä vettä astioiden pesuun tarvita.. Päiväni oli alkanut joka suhteessa oikein loistavasti (sarkastisesti siis eli päin p..). Mieheni soitti töistä, että katsohan sieltä kassakaapista valmiiksi kortit vedelle ja kaasulle. Haa, eli siellä niitä on. Mietin itsekseni, miksi tyhjiä kortteja säilytetään kassakaapissa. Eikö olisi joku järki siinä, että kortit on ladattuja?? Yritän tivata, että mihin aikaan sihteeri käy ne lataamassa ja mihin sitä vesikorttia oikein esitellään. Jos meillä se vesi loppuu niin mihinkä rakoon sitä korttia voi survoa, että vettä lisää saadaan. Ei vastausta.

Siinä vaiheessa, kun siivooja alkoi luutuamaan lattioita ja menin hänelle kertomaan, että hän voi keittää sillä kattilalla lisää kuumaa vettä niin hän esittelee minulle pesuainepulloa. Ei sitä lämmintä vettä tarvita, kun minulla on tätä pesuainetta!!!? Ping, sanoi tämän akan hermokäyrä, kun kattoon kopsahti. Antaa olla, sen kun vaikka nuolet lattiat, jos ei lämmin vesi kelpaa.

Pieni pelastus päivässä oli siinä vaiheessa, kun siivooja lähti pois ja aloin pähkäillä onko kaasukorttimme oikeasti tyhjä. Menin kaapille ja syötin kortin lukijaan - naps ja meillä oli taas kaasua. Juupa juu ja joopa joo.

Sihteeri sipakka tuli lopulta hakemaan kortteja ja häneltä samalla kysäisin sitten siitä vesikortista. Onnekseni myös toinen ayi saapui ja hän (sattuneesta syystä) tietää missä meillä mitäkin on, joten parin oven avauksen jälkeen löytyi rappukäytävästä huone, jossa vesiputket menee. Sieltä löytyi myös paikka, johon korttia piti syöttää. Sitä tehtiin, mutta kun mittaritaulu oli pimeä niin ei voi tietää oliko meillä vettä ennestään paljon jäljellä, oliko kortilla jotain ja paljonko sitä on vielä käytettävissä.. Pääasia kuitenkin oli se, että tiedetään mihin seuraavan kerran pitää mennä kurkkimaan, jos vesihanat ei vettä anna!

Aamulla huomasin - päivä kun oli niin pielessä - että yksi pikkuneidin valkeista paidoista roikkui kuivumassa pyykinarulla sinisenä. Jo toisen kerran käyrät pompahteli pilvissä. Siinä sitten kirjoitin ayille viestiä, että haluan valkeiden vaatteiden pysyvän valkoisina ja jos valkeaa pyykkiä ei ole kuin se yksi paita, niin silloin jätät sen pesemättä tai peset yksin.. Ayille kun esittelin viestiä (olin onneksi pahimman huipun ohittanut ja rauhallinen..) otin havainnollistamis esimerkiksi yhden valkean, yhden vaaleanpunaisen ja yhden vaalean sinisen paidan.. Tuntui menevän viesti perille. Sen kun vielä saisi menemään läpi, että pyykit voisi pestä värin mukaan muutenkin kuin vain tuon valkean osalta.. Näin nimittäin narulla myös joskus ihanan vaaleanpunaisen muumipaidan tällä kertaa turkoosinsinisen vihreän kukertavana.. Aina ei voi voittaa!

Mitäs meille muuta? Minä olen parantunut ja antibiootteja nakkelen naamaan. Maanantaina kuurin aloitin ja keskiviikkona alkoi olla kohtalainen olo. Ruokaakin pystyi syömään jo kokonaisen leipäpalan verran kerrallaan. Keskiviikkona piti myös käyttää meidän neitokaista lääkärin pakeilla, kun hän valitti itkun kanssa mahaansa. Hänen vaivansa oli juuri päin vastainen äitiin nähden, koska mitään ei tullut ulos mistään päästä. Lääkäri kirjoitti hänellekin helpotusta ja kouluun pääsi jo heti torstaina.

Pikkuherra on oma touhukas itsensä eli kiipeilee, piirtelee, piiloutuu, siivoaa (sotkee) ja touhottaa alati. Niin ja tietysti hurmaa kaikki kiinalaisnaiset paikassa kuin paikassa.

Syksy on saapunut kylmänä tännekin. Tuulenpitävät vaatteet on tosi kova sana täällä. Tällä viikolla lähes joka päivä on ollut reilu 20 m/sekunnissa puhaltava pohjoistuuli ja se meinaan on aika kylmä! Sisälläkin pitää olla villasukat jalassa, kun sitä lämmitystä ei ole - eikä kyllä yhtään mattoakaan. Ikkunoihin on oma-aloitteisesti ostettu tiivisteitä ja aiotaan käydä ne läpi omistajalle kertomatta. Jos sille menisi sanomaan niin olisi luultavasti laskun lisäksi (eihän se toki meille tulisi) vähintään 2-3 työmiestä tulossa ihmettelemään, että mitä tiivisteitä tänne muka tarvii..?? Joka tapauksessa tiivistettyämme ruokailuhuoneen ikkunat loppui verhojen lepatus tykkänään. Kodinhoitohuone on niin kylmä, ettei sinne viitsi edes mennä jos ei ole pakko - jo nyt!

Voi olla, että taloudessamme tulee paljon hiljaisempaakin vielä, kun saadaan ikkunoihin tiivisteet. Vaimentavat sopivasti ääntäkin. Niin ja kun ne maksaa 4 rmb rulla ja rullassa on 2,5metriä - raskii itsekin ne ostaa.

Huomiselle ohjelmassa olisi räätälillä käyntiä, ruokakaupassa auton kanssa käyntiä (JES! ei tarvi mun raahata niitä hikihatussa) ja vielä tarkoituksena olisi tutustua lämpöpatterivalikoimiin..

Aamulla juttelin pikkuneiti bussille saattaessani naapurin äidin kanssa ja hän sanoi, että euroopassa on tottunut siihen, että kun talvella ulkona on kylmä niin sisälle voi mennä lämmittelemään. Täällä talvella on kylmä ulkona, mutta sisällä ei ole yhtään sen lämpimämpi - paitsi nyt alku "talvesta" kun sisätilat ei ole ehtineet ihan jäätyä. Voisi sittenkin se oma vararavinto auttaa paremmin pysymään lämpimänä.. Mutta toisaalta olen erittäin tyytyväinen nykyiseen olotilaani, koska vaatteiden päälle laitto ja peilin eteen astelu on yllättävän mukavaa. Vaaka ei kerro painon paljon tippuneen, mutta peilikuva on toista mieltä. Aivan täydellistä! Sotajälkiähän toki kehossa on ja kuuluukin olla, ainoa mikä voisi vielä ainakin pienentyä on tuo reppu tuossa mahan puolella arpineen. Mutta ilmeisesti se on näitä leikkauksien tuomia "pieniä iloja" eli epämuotoinen maha ja kierot arvet ;)