Huomasitte varmaan, että edellisestä päivityksestä uupui saarten/rantojen nimet. ;) Oli tarkoitus tarkistaa nimet kirjoituksen jälkeen, mutta päivitinkin netin ennen tuota tarkistusta.. Sama pää kesät talvet - niinkuin yksi vanha työkaverini ruukaa sanoa. Korjasin sen kuitenkin nyt.
Tätä kirjoittaessa on maanantai-ilta (kiva huomata, ettei oikein tiedetä monesko päivä on) vissiin.. Ainakin niin laskeskeltiin. Eilen taidettiin soittaa suomeen ja silloin oli sunnuntai. Lomalla.com on siis tunnelmat, kun aikakäsitys hämärtyy täysin. Eilen oli ensimmäinen päivä, jolloin satoi enemmälti. Aamu alkoi sataen, mutta pitkin päivää vähitellen selkeni ja sade loppui lähes kokonaan. Lauantain retkipäivän jälkeen se ei haitannut yhtään, koska suunnitelmissa olikin viettää löhöpäivä hotellilla. Vesisade ei uimista haittaa.
Käväisin eilen päivällä käveleksimässä ja kuvailemassa ympäristöä pikkumiehen kanssa. Nähtiin kolibri (pitänee tarkistuttaa tuo kuva linnusta vielä jollain paremmin tipuja tuntevalla, meikäläinen kun tunnistaa niitä vähän sinnepäin :) ), sammakoita, muurahaisia (jotka lähtivät kiipeilemään minua pitkin ja alkoi jo tulla pikkasen kiire, kun purivat sen verran hanakasti), kukkia, vuoria jne. Ja ennenkaikkea, huomattiin tuossa naapuribungaloweissa olevan vuokrattavana skoottereita. Käytiin heti tarkistamassa hinta ja muut systeemit ja kipitettiin hotellille kertomaan asiasta päikkäreitä nukkuvalle parivaljakolle. Sopivasti sään seljettyä pakattiin kamat reppuun (oli muuten muut kassit vielä märkinä lauantain retken ansiosta) ja reipasta seikkailumieltä pääkoppaan ja asteltiin naapuriin. Hetken pohdittuamme otimme ajopeliksi uuden skootterin - oli se vähän kalliimpi kuin vanha, mutta ajateltiin sen toimivan varmemmin. 200 bahtia/päivä eli 5e. Varattiin heti 2 päiväksi ja napattiin pari kypärää mukaan. Lapsille ei tietenkään ollut edes kokoja.
Kiinaankin ajopeliksi tuollaista (sähköversiota kylläkin) on suunniteltu, mutta vielä ei olla ehditty toteuttaa suunnitelmia. No pikkuneiti hyppäsi "seisomalaudalle" iskän eteen, iskä kuskiksi, pikkumies iskän taa ja äippä viimeiseksi ja ei muuta kuin menoksi! Kyllähän se alkuunsa vähän hirvitti, mutta jo se aiempi muutaman sadan metrin kokemus hotellin naisen kyydissä auttoi. Maassa maan tavalla! Sunnuntaina ajeltiin vähän siellä täällä - lähinnä lähiympäristössä, kun otettiin menopeli niin myöhään käyttöön. Käytiin katsomassa auringonlasku Noppharatin rannan päässä - ei ollut paras mahdollinen paikka ja syömässä Ao Nangin rannalla. Nähtiinpä myös ananasviljelmiä Krabi towniin menevän tien varrella.
Iskä kävi yksin testaamassa pimeällä ajoa ja palasi aika nopeasti takaisin. Katuvaloja kun ei pahemmin ole eikä sitä taskulamppua sattunut matkaan mukaan niin oli meinannut olla hieman hankala suunnistaa. Karttaa piti lukea skootterin etuvalon turvin.
Tämä (maanantai) aamu valkeni aika voimakkaan sateen säestyksellä. Suunnitelmissa oli lähteä katsomaan norsuja johonkin norsusafaripaikoista. Aamupalan jälkeen sade taukosi - niinkuin vähän ajateltiinkin sen tekevän ja lopulta siinä 10 huiteilla päästiin matkaan. Pikkumies alias kiukkupussi nukkui vielä ensimmäiset päikkärit ennen matkaan lähtöä. Kartasta tarkistettiin reittiä tai no lähinnä sitä, että minkä paikan kohdalta pitäisi kääntyä tai jos joku tietty paikka nähdään niin tiedetään, että ohi on menty. Teiden nimiä ei meidän kartoissa ole - eikä niistä harakanvarpaista mitään toki edes älyäisi. Toisaalta kaikki kartat ovat piirretty hieman eri tavalla - toisen risteys on toisen liikenneympyrä jne. Mittakaavasta ei varmaan ole kuultukaan. Niin ja moniakaan teitä karttaa ei ole piirretty ollenkaan.
Niinpä ensimmäinen kiintopiste oli Cobra Show, sen kohdalta vasemmalle. Ja näinhän me ajeltiin, huikkasin jossain kohti, että Hei, tuosta meidän piti kääntyä ja vauhti seis, vilkaisu oikean olan yli ja uukkari. Muistanette, että täälläkin on vasemman puoleinen liikenne ;) Ainakin suurimmaksi osin. Aikamme ajeltuamme nähtiin ensimmäiset norsusafari kyltit. Parin uukkarin ja päättyneen tien jälkeen nähtiin lopulta norsutkin. Ei ollut se paikka mitä haettiin, mutta norsuja löytyi. Pysähdyimme syöttämään niitä. Pikkumies oli aivan innosta pinkeänä. Olisi varmaan jopa kiivennyt selkään, jos olisi päätetty safarille lähteä. Pikkuneiti taas oli aivan kauhusta jäykkänä - ei uskaltanut tulla lähellekään norsuja ilman, että oli sylissä. Kyllä ne muuten haisi aika karsealle. Nainen, joka meidän kanssa norsua tuli ruokkimaan otti kuvan koko perheestä norsun edessä ja tämä elikko oli kovasti sitä mieltä, että minulla ja pikkumiehellä on ruokaa yllin kyllin. Omistajan (tai kouluttaja tai mikälie) piti ihan tolkusti alkaa jo norsua komentamaan, ettei olisi kärsällään tarttunut meihin kiinni. Että silleen.. Vieläkö, että olisin safarille halunnut sen selkään - ei ihan. Hyvä vaan, että sai siitäkin ilosta kieltäytyä lasten varjolla ;)
Perhe taas skootterin kyytiin ja nokka eteenpäin. Tarkoituksena oli löytää tie rannalle hieman pohjoisempana. Hetken ajeltuamme huomattiin myös, että yksi uukkari oli tehty pikkasta liian aikaisin. Olisi nimittäin se etsimämme norsusafaripaikka ollut ihan lähellä. Siellä oli pikkunorsu, mutta nyt tyydyttiin vain ajamaan paikasta ohi. Huruuteltuamme jonkin aikaa rantaa pitkin - joka muuten löytyi - todettiin paremmaksi palata takaisin vanhaan tuttuun paikkaan ja "ihmisten ilmoille". Kun ei ollut muita turisteja kuin kourallinen niin rannatkaan eivät olleen oikein minkäänlaisia. Hotellilla jälkikäteen katsoimme, että olisi pitänyt ajaa vielä muutama kilometri eteenpäin, ehkä sitten olisi lykästänyt paremmin.
Meressä uiminen jäi taas haaveeksi, kun ranta, jonne tällä kertaa ajoimme oli täysin laskuveden kourissa. Sen verran pitkän pätkän olisi saanut uintisyvyyttä hakea, että otimme osoitteeksi jälleen hotellin uima-altaan.
Siinä kun isompi lapsista veteli sikeitä mietittiin miksei me aiemmin jo tuota skootteria vuokrattu! On nähty vajaan vuorokauden aikana paljon enemmän kuin tähän asti yhteensä. No toisaalta eihän täällä ole oltu kuin 2,5 päivää ennen veneretkeä. Samalla myös päätettiin, että kiinaan päästyämme alamme tutkia perinpohjaisesti paikalliset ebike valikoimat.
Iltapäivällä porukka hyppäsi jälleen skootterin selkään ja osoitteiksi valittiin hotellin henkilökunnan suosittelemista paikoista Gastropod fossil ja Aquamarine park. Pikkuherra kun ei ollut nukkunut iltapäivän päikkäreitään niin jo ennen kuin Ao nangin pääkatu päättyi istui välissämme pieni vetelä mies. Skootterin kyyti on todettu erittäin uuvuttavaksi kokemukseksi ja uni vie pikkuherran vähän väliä. Virkeänä ollessaan hän nauttii kyydistä kovasti - tietäähän nuo miehet!
Gastropod fossil paikassa nähtiin jonkin verran fossiileja, joita alueelta on löytynyt. Sieltä kallioilta nähtiin myös Chicken Islandin profiili hienosti. Aquamarine parkissa oli paljon pieniä kaloja, joista mainitsemisen arvoisia ovat mm. leijonakala, erilaiset perhoskalat, vanha tuttu klovnikala ja neon devil eli minun mieleeni hyvin painunut musta kala, jolle neonsininen väri oli tehnyt "naamion" ja oli todella paholaisen näköinen pikkukala. Vesialtaissa uiskenteli isoja ja pieniä kaloja, meritähti ja kilpikonna. Omiin isoihin altaisiin oli ilmeisesti eristetty erilaisia petokaloja - saivatpahan pienetkin kalat rauhassa uiskennella. Ja ne kalat niissä altaissa olivat sen näköisiä, että jos uidessa tai snorklatessa joku niistä tulisi vastaan niin ranta kutsuisi ainakin minua melko nopeasti.
--
Tiistai 5.10. Nyt sadekausi näyttää enemmän sadekaudelta, tänäänkin sataa vettä. Tämän aamun uinti sateessa jäi kuitenkin väliin, koska sadetta oheisti myös salamat ja jyrinä. Kymmenen kieppeillä alkoi kostea hotellihuone ärsyttää (en ole ikinä missään ollut näin kosteassa paikassa - jotain aivan uskomatonta) ja sakki marssi sateenvarjot kourassa ulos. Respassa meille tarjottiin kyytiä Ao Nangiin ja siinä silmänräpäyksessä päätimme ottaa sen vastaan. Siinä sateessa ei viitsitty skootterin selkäänkään hypätä. Päädyimme lopulta Swensensin jätskipaikkaan jättiläisjäätelöannosten eteen. Siinä jäätelöä naamaan lappaessa sadekin taukosi. Palattiin hotellille ja pakattiin reppu - uskaltaudumme Krabi towniin tänään!
Käytiin naapurissa jatkamassa skootterin vuokra-aikaa vuorokaudella ja tankkasimme menopelin - ettei ainakaan löpö loppuisi. Krabi towniin sanottiin olevan noin 30 minuutin matka. Matka meni aika nopeasti kaupungin laitamille saakka, pikkumies nukkui ja tiet oli kuivat. Päätimme ottaa ensimmäiseksi osoitteeksi Tiger Hill Caven n. 10 minuuttia Krabi townista pohjoiseen. Näin meille kerrottiin.. Tulkitsimme karttaa kerran jos toisenkin - ei niinku ihan meinattu perille löytää. Ajettuamme 4:stä viimeisestä risteyksestä 3 kertaa harhaan, pysähdeltyämme useammin kuin tarpeeksi ja kulutettuamme tuohon 10 minuutin matkaan noin 45 minuuttia löysimme lopulta perille. Sekin ihan vain siksi, kun päätettiin tyytyä tiikeri kukkulan vieressä olevaan moskeijaan.. Se olikin same same but different!
Paikka oli hieno, jo kaukaa näki vuoren laelta jotain kultaista - kiitos myös harha-ajelun näimme toisella puolen vuoren huippua (vai kukkulako se nyt sitten olisi - korkea kuitenkin) sijainneen valtavan kultaisen buddhan myös. Kameran zoomit vaan ei riittäneet noiden ikuistukseen. Itse paikka tosiaan oli sellaisen korkean kallion/vuoren/kukkulan (käytän tästä eteenpäin nimeä vuori) juurella. Paikalla oli jonkinlainen luostari, erilaisia temppeleitä sekä portaat vuoren huipulle. Sieltä olisi nähnyt myös buddhan jalanjäljen. Meille riitti kiitos vain sen luolan löytäminen. Apinoita ja koiria vilisi paikalla - joka paikassa varoiteltiin apinoiden varastelusta ja muutenkin ne olivat aika äkäisen oloisia, joten kierrettiin ne kirppuläjät kaukaa. Lopulta löytyi "tie" luolaan, portaat ylöspäin. Portaiden juurelta katsoimme, että jos ensimmäinen näkemämme tasanne olisi lähellä luolan suuta niin otetaan haaste vastaan ja aletaan kiivetä. Sitten vain polvia ylös. Matka oli siis todella jyrkässä kulmassa ylös vuoren rinnettä arviolta heittäen nousukulma oli yli 45 astetta ja matkaa 20-30 metriä ylöspäin. Sementtiportaat oli kallellaan vähän sinne sun tänne ja aamupäivän sateen ansiosta portaat olivat edelleen märät. Kieli keskellä suuta ja pikkumies sylissäni päästiin lopulta ylös. Huokaus ja aika monta huokausta lisää. Kun hengitys alkoi tasaantua saatettiin todeta, että ylhäällä ollaan, mitään ei näy ja portaat jatkuu - tällä kertaa alaspäin. Seikkailumieltä ja urheiluhenkeä ja matka jatkuu! Nyt laskeuduttiin todellakin viidakkoon. Portaat kiersivät vuoren jyrkkää reunaa alaspäin hieman loivemmassa kulmassa kuin edelliset. Tulipa siinä hyvin mieleen samarian rotkon vaellus kreikan kreetalla vuonna 2004..
Pohjalle päästyämme seurasimme polkua, katselimme ympärillemme - puita ja puiden juuria, vesipisaroiden ropinaa. Olimme vuorten keskellä eräänlaisen "onkalon" tai kuilun pohjalla. Tunnelma oli aika jännä. Pian edessämme oli jälleen portaat, tällä kertaa vain muutama askel ylöspäin ja portaiden päässä oli valtava alttari, jossa oli alttareita. Kaikissa vähänkään "paremmissa" paikoissa oli kyltit, että kengät on otettava pois. Itse tyydyin katselemaan kauempaa. Jatkoimme vielä matkaa ja etsimme luolaa. Lopulta ne löytyivätkin, n. 100 metrin päässä ensimmäisistä portaista. Hienoja luolia ja lisää alttareita. 2 luolaa nähtyämme alkoi tuntua siltä, että eiköhän se ole siinä ja lähdettin paluumatkalle. Siinä vaiheessa, kun päästiin jälleen skootterille ei enää tuntenut sitä miten takapuoli oli puutunut tulomatkalla vaan tunsi miten jalat oli maitohapoilla, hiki kaatui päältä ja voimat oli vajuneet. Nälkäkin taisi jo olla..
Otimme suunnaksi Krabi townin, mutta päätimme suoraan olla menemättä sen kummemmin keskustaan. Oli sen verran tiukka suoritus takana, ettei iltapäivän mahdolliset ruuhkat pikkukaupungissa ihan hirveästi kiinnostaneet. Kello alkoi olla yli puoli neljän ja halusimme jättää aikaa paluumatkaan reilusti - ettei pimeä pääse yllättämään.
Pikkusankari taisi alkaa olla jo kunnolla nälkäinen, kun kiemurtelu kyydissä alkoi. Pysähdyimme tissille.. Matka jatkui ja alkoi ripsiä vettä, pikkumies aloitti uuden rimpuilun. Siinä vaiheessa, kun linsseihin tarttui jo useampia pisaroita kurvasimme huoltoaseman pihalle katokseen suojaan - niinkuin paikallisetkin tekivät. Ja sitä vettä muuten tuli. Niin sanotusti maahan saakka. Etsittiin pari sadetakkia penkin alta ja lopulta ne puettiin pikkuneidin ja minun päälleni. Minun takki oli sivuista aukeavaa mallia, joten pikkumies saatiin suojaan saman takin alle. Odotettiin sateen taukoamista ja syötettiin vielä lisää maitoa pienimmälle. Huoltiksella ei tietenkään ollut minkään valtakunnan ruokailumahdollisuuksia - saatikka sisätiloja. Kun sade taukosi tihkuksi hypättiin kyytiin ja otettiin suunnaksi hotelli. Jos vain suinkin päästäisiin kuivina perille - menee nyt ruoankin edelle tuo. Pikkumies pelkäsi sadeviittaa aivan älyttömästi. Siinä kirkumisen lomassa ajettiin arviolta kymmenkunta kilometriä ja kun todettiin, ettei satanut enää ollenkaan niin riisuimme minun sadetakin pois. Käännettiin vielä pikkusankari istumaan "väärinpäin" äipän syliin ja laitettiin tissi suuhun - olihan se hiljainen kaveri siitä eteenpäin! ;) Juuri ennen hotellin löytymistä alkoi jälleen sataa vettä. Onneksi olimme ihan kulmilla, joten matka päättyi hyvin onnellisesti nälkäisen sakin "kotiutuessa" reissulta. Iskä-sherpa haki porukalle ruokaa ja murisevat vatsatkin saatiin taltutettua.
Tänään onkin toiseksi viimeinen ilta Krabilla, huomispäiväksi ei ole suunniteltu vielä mitään. Katsotaan mitä taivaalta tulee huomenna. Kaikenmoiset "tuliaiset" on täysin ostamatta, joten ehkä niitä tulee katseltua.
--
Aamupalaa syödessäni mietin, että onhan se pian taas karu paluu arkeen. Loma pian onnellisesti ohi ja itse "pääsee" laittamaan omat aamupalat. Vaihtuu pöytiin tarjoiltu omaan ruoan rahtaukseen, aamupalajälkien siivous hotellin henkilökunnan puolesta omaan siivoukseen, lämmin ilma vähän viileämpään - ehkä voisi jopa sanoa, että siedettävämpään (nytkin polttelee hartioita vaikka varjossa istun). Onko se nyt sittenkään niin karua? No ei ole. Aurinkorasvasta ja meri-ilmasta tahmassa oleva iho vaihtuu pelkkään kosteudesta tahmaiseen ihoon, jätteiden haju jää pois, liikenne palaa normaalin ruuhkaiseksi, ihmisiä on joka puolella. Vaikka kaduilla kävellessä tuleekin tuijotetuksi niin kiinassa kauppiaat yleensä uskovat jo toisesta ei kiitoksesta ja jättävät rauhaan. Täällä kauppiaat tulevat kättelemään, alkavat puhua suomea eivätkä jätä rauhaan ennen kuin on vähintään käyntikortin vastaanottanut. Monetkaan kauppiaista eivät tunnu tajuavan sitä millainen hintataso kiinassa on. Jos puku täällä räätälillä teetettynä maksaa n. 120 euroa huipputarjouksena niin kiinassa sillä saa varmaan ainaskin 2 pukua.
Skootterin vuokrausta voin ehdottomasti suositella, jos vähänkään tuollaisella automaattivaihteisella sähköstartin omaavalla 2 pyörällä kulkevalla vehkeellä osaa ajaa. Liikennesääntöjä tai liikennemerkkejä me ei osata lukea - tuli hyvin selväksi eilen sitä Tiger hill cavea etsiessä. Mutta ei se tuntunut haittaavan. Stop-merkki luultavasti on tunnistettu, mutta tulkittiin paikallisten käytöksen perusteella sen tarkoittavan: "Hiljennä, jos et uskalla täysillä ajaa". Väistämisvelvollisuudesta ei ole mitään hajua, joten me ajoimme sillä periaatteella, että väistämme kaikkia jotka eivät näytä meitä väistävän. Hyvin pärjättiin. Tiet ovat pieniä ja kapeita, välillä pysäköity kaistat täyteen autoja ja skoottereita, mutta nopeudet ovat kuitenkin hiljaisia. Ellei sitten väen väkisin halua jostain moottoritietä etsiä. Me kyllä taidettiin eilen sellainenkin löytää.. Ainakin jos moottoritie on sellainen, jossa oli 2 kaistaa yhteen suuntaan ja vastaantulevat oli erotettu betoniporsain. Maisemia näkee ihan eri tavalla kuin kävellen tai taksissa istuen. Toisaalta hintakin on sitä luokkaa, että siihen pitäisi olla vara jokaisella. Oikein pienen lapsen kanssa suosittelen kantoliinaa tai -reppua. Muksu pysyy helposti kyydissä, eikä tarvitse kättä puuduttaa itsellä toista kiinni pitäessä.
Meidän neiti pääsi tänään itse ajamaan skootterilla. Iskä ohjasi ja neiti kaasutti. Siinä vaiheessa, kun alettiin parkkia etsiä piti kaasukahvasta tarttua jo iskälläkin, kun neitokainen olisi halunnut vielä vähän kovempaa. Miksi tämäkin on suomessa niin ankarasti kielletty? Siksi, että siinä voi loukata itsensä. No joo, niin voi, mutta kuka sitä nyt tahallaan itseään tai lapsiaan haluaa loukata? Antaapa olla, ettei vain mene liiallisuuksiin..
Mitä thaimaasta jää minulle mieleen? Ystävälliset ihmiset ja hassu puhe. Ihmisten nimet ovat hyvin erikoisia kuten Pornruedee, Surnruedee siis etuniminä. Turkoosi meri paikoitellen, rantojen sotkuisuus, ravut, nousu- ja laskuvedet huomattavat erot, unelmien saaret, rannat, simpukankuoret, turistimaisuus, hyvä ruoka - hyvin erilaista kuin kiinalainen. Uskontojen merkitys ihmisille koko maassa, uskonnot yleensä näkyvät - buddhapatsaita, uhrauspaikkoja tai miksi niitä lähes jokaisen talon pihalta löytyviä rakennelmia sanoisi. Niitä kuitenkin, joissa poltetaan suitsukkeita, annetaan ruokaa ja juomaa jumalille ja niin edelleen. Ja sitten myös shemalet eli naisiksi pukeuneet miehet.Heitä näkee katukuvassa kohtalaisen paljon. Mistäkö heidät tunnistaa? Minimekot päällä, korkkarit jalassa, pitkät hiukset, kohtalaisesti meikkiä, lakatut kynnet, yltiönaisellinen elekieli.. No se on mies, eikö se riitä? Ei kuitenkaan parransänkeä tai mustia säärikarvoja, mutta miehen vartalo. Kaikki näkemämme shemalet olivat aika nuoria ja todella hinteliä kavereita. Toisaalta niin oli suurin osa thaista muutenkin. Yhteen iäkkäämpään shemaleen törmättiin, hän olisi kovasti halunnut myydä meille paitoja. Ilmeisesti ovat arvostettuja ihmisiä paikallisten keskuudessa, mutta minua he lähinnä hymyilyttivät.
En todellakaan haluaisi muuttaa thaimaahan asumaan. Todellinen thaimaa, mitä luulemme nähneemme turistikeskusten ulkopuolella on hyvin köyhää, likaista, muista piittaamatonta - tarkoitan lähinnä sitä, että luontoa ei kunnioiteta. Roskat jätetään tien poskiin, useissa paikoissa haisee ihan se itse eli uloste. Jos eläin jää auton alle - esimerkiksi nyt koira, joita näytti juoksentelevan joka toisen mutkan takana - niin sitten jää. Raato jätetään tielle.
Toisaalta paljon puhutaan seksiturismista ja thaimaasta. Varmasti totta, mutta krabilla emme viikon aikana törmänneet "ongelmaan" ollenkaan. Kukaan ei tullut ehdottelemaan miehelleni mitään. Toisin kuin kiinassa, jossa miehille ehdotellaan seuraa jatkuvasti. Kiinassa ei ole mitään merkitystä sillä onko miehellä lapset tai vaimo mukana vai ei.
Ao nang eli pieni kylä, joka sijaitsee n. 20 kilometrin päässä Krabi townista oli nähty todella nopeasti. Meidän hotelli Aquamarine Resort and Spa sijaitsi Noppharatin rannan lähettyvillä. Hotelli itsessään oli oikein loistava - allasalue luultavasti kåy pieneksi pahimpana turistikautena, mutta muutoin hyvin rauhallinen lomakohde. Toisaalta jatkossa hotellin sijaintiin kiinnitän enemmän huomiota. Meidän hotellista matkaa lähimpään kauppaan oli n. 400m, minkä kyllä käveli helposti edestakaisin, mutta kantamusten kanssa siinäkin on tekemistä. Toisaalta sitten ravintoloihin ja paikkaan, jossa on enemmän kauppoja oli jo matkaa parisen kilometriä. Lasten kanssa tuo oli kuitenkin aika pitkä matka, taksi eli paikallisittain tuktuk oli maksettava mennen tullen. 50-60 bahtia/suunta eli n. 1,5euroa. Pienistä summista kertyy helposti suuri virta ja jos päivittäin parikin kertaa kylillä kävi niin se on äkkiä 6euroa kyydeistä per päivä.
En usko, että meidän perheemme tulee matkustamaan thaimaahan uudelleen edes seuraavan 5 vuoden aikana. Ei välttämättä ikinä. Ei ole meidän paikka. Toisaalta kaiholla katselin jo krabin lentokentällä Borneon saarta. Montako päivää siellä jaksaisi olla? ;)
Viimeisiä rivejä kirjoitellessani ollaan ehditty jo Kuala Lumpuriin takaisin. Krabilla oli pieni lentokenttä, jossa jonotimme lähes 45 minuuttia lähtöselvityksessä - kun joku itseään täynnä ollut halusi hankaloittaa AirAsian virkailijoiden ja muiden matkustajien elämää. Kuala Lumpurissa testaamme halpahotellia eli Tune hotelsin (ilmeisesti vastaava kuin omenahotellit suomessa) tarjontaa. Saavuimme kentälle puoli viiden korvilla iltapäivällä ja jatkamme aamulla klo 8.10 kohti kotia. Tarvitsimme siis paikan, jossa nukkua. Enpä olekaan ikinä ollut näin pienessä hotellihuoneessa. Hintaan n. 25 euroa sisältyi huone, jossa on sänky kahdelle ja wc ja suihku. Lisämaksusta sai ilmastoinnin joko 12 tai 24 tuntia, pyyhkeet, "tervetulopaketti", jossa taisi olla shampoota jne. ja tosiaan jokaisesta noista pitää maksaa erikseen. Kaikenlaisista siis voidaan tinkiä. Me tingimme jopa pyyhkeistä - rantalomalta tulleina... Mutta tämä ajaa asiansa, huone on siisti, suihku ja vessa toimii, lentokenttä on ihan vieressä, shuttle bussi ajaa hotellin ja lentokentän väliä 15 minuutin välein läpi vuorokauden (pitää siitä 1 ringi maksaa-  aikuisten). Alakerrasta löytyi pari ravintolaa ja huomenna aamupalalle mennään lentokentälle, kunhan on matkatavarat saatu eteenpäin. Halpalentoyhtiöt kun täällä eivät ota "riesakseen" asiakkaidensa matkatavaroita kuin maksimissaan 2 tai 3 tuntia ennen lennon lähtöä. Se on sitä kustannustehokkuutta. Sitä saa mitä tilaa ja sillä mitä mistäkin asiasta maksaa on aina merkitystä. Ei luksusta voi saada, jos siitä ei luksuksen hintaa maksa.. Ellei satu todella hyvä mäihä, niinkuin meillä kyllä kävi Kuala Lumpurin keskustan hotellin ja Thaimaan hotellin kanssa..
--
@home - lopultakin kotona. Tähän päivään ei mahtunut oikeastaan muuta kuin matkustusta niin ja tietysti sitä perinteistä eli .. Lähtöselvityksen jälkeen marssimme aamupalan etsintään Kuala Lumpurin kentällä, lähestulkoon kaikissa paikoissa oli esillä aamupala lista eli kaikkea muuta kuin normaali. Voinen mainita esim. kultaisten kaarten menu (mäkkäri) sisälsi muffinsseja lihapihveillä, makkaroilla ja munilla - uuh mikä makuelämys! Toinen ongelma oli raha - ei enää viitsitty alkaa nostamaan/vaihtamaan ringejä (pussissa oli kokonaista 15 ringiä eli reilu 3 euroa) ja sitten niihin ravintoloihin ei käynyt visa. Löytyi lopulta yksi paikka, joka olikin hinnoitellut ruokansa siihen tyyliin, ettei sinne olisi mennyt ellei ollut pakko.. No tulipa nautittua kallis aamupala - melkein 20 euroa koko sakki!
Lentokentällä portille päästyämme huomasin, että pikkumiehen toinen kenkä puuttuu. Kävin turvatarkastusportilla asti etsimässä sitä, mutta eipä löytynyt. Meni sitten roskiin se viimeinenkin - olihan ne ehtineet muutaman viikon jalassa olla. Onneksi olivat jo menossa pieneksi! Sitten, kun boarding piti alkaa aloimme ihmetellä miksi portilla ei lue mitään - se oli vaihdettu jo toistamiseen ja tällä kertaa ihan toiseen päähän lähtöterminaalia. Lentokoneeseen otettiin ensimmäisenä premium-asiakkaat, vanhukset ja infantit. No joo, oltiin siinä sopivasti ensimmäisenä, mutta mutta - kiinalaiset eivät osaa jonottaa you know. Jalkoihin meinasin jäädä.
Lentomatkustus ei todellakaan ole mitenkään mukavaa - ainakaan lasten kanssa, jotka eivät jaksa istua paikallaan. Pikkuherra ehti jo räpeltää oven hätäkahvoja ja penkin takaa löytyneitä happisäiliöitä o_O . Jos joku keksii tavan matkustaa sormia napsauttamalla niin kertokoon siitä minulle heti! Kun lentokoneessa on vietetty 5 tuntia, joista (onneksi jopa) 2 tuntia nukkuen (siis en minä, mutta lapset) niin autossa istuttavat 2 tuntia ovat aika tuskaisia!
Tämä kiittää ja kumartaa, matka oli hieno ja loma rentouttava, mutta itse matkustaminen antoi taas muistutuksen siitä, miksi seuraavaa lomaa saa odotella jonkin tovin. Voi miten kovasti odotankaan lähes 10 tunnin Päivälentoa suomeen joulukuussa ;)