Sattuneesta syystä olen joutunut poistamaan kaikki kommentit, joissa käytetään oikeita nimiämme. Olen myös joutunut oikolukemaan vähän vanhoja tekstejä ja muuttelemaan nimiä. Älkää siis suuttuko kommenttienne poistamisesta tai ihmetelkö miksi nimet ovat muuttuneet. Toivon jatkossa kaikkien kommentoijien jättävän blogistin ja perheen nimet kokonaan pois viesteistä.

Sanotaanko vaikka näin, että maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä ja kaikki heistä eivät ole hyviä ja hyväntahtoisia. Suomen kieli ei ole sellaista, että sitä ei voisi muille kielille kääntää ja sitä ei muut osaisi. Haluan suojella perhettäni niin hyvin kuin mahdollista ja otan siksi varotoimenpiteenä nimien julkaisemattomuuden. Minä en voi muokata kommentteja, joita blogiin jätetään, joten jos niissä on mainittu nimiä niin joudun ne poistamaan. Arvostan edelleen suuresti, että kirjoituksiani kommentoidaan, joten ehdottomasti jatkakaa kommentointia tästä eteenpäinkin!

Jos sitten palattaisiin "normaaliin" eli muihin kuulumisiin. Meillä on nyt sairasteltu, pikkumies kaappasi itselleen jostain vatsataudin ja on sunnuntaista asti purkanut tavaraa molemmista päistä. Nyt on tiistai ja tahti on hieman rauhoittunut, mutta lähelläkään tervettä ei vielä olla. Pikkuneiti käy koulussa ja on tähän asti säästynyt taudilta. Maanantaina oli jo innosta pinkeänä kouluun menossa, koska oli niin kamalan tylsä viikonloppu. Kaverit ja touhuaminen isää ja äitiä ovat ilmeisesti paljon kivempaa ajankulua

Tänään olisi koululla vanhempain tapaaminen, minulta se nyt valitettavasti jää väliin. Ayi ei pääse meille niin aikaisin, että olisin hänet ayin seuraan voinut jättää. Yhteydenpito kouluun on kuitenkin muuten toiminut ihan hyvin sen kirjan välityksellä. Kielitaito pikkuneidillä on alkanut kehittyä selkeästi. Sen huomaa suurimmaksi siitä, että hän todella on alkanut yrittämään englannin puhetta. Eilen, kun itse laskin kiinaksi kymmeneen niin neiti sanoi, että noita me koulussakin harjoitellaan. Lauluja laulavat päivittäin, mutta vielä hän ei yksin niitä tunnu osaavan. Kovasti kyllä väitti hyvin osaavansa ne koulussa.

Eilen sain varattua neuvola-aikoja suomeen. Olenkin nyt miettinyt, että mitähän sitä 4-vuotis neuvolassa pitää osata? Nimen osaa kirjoittaa, osaa piirtää pääjalkaisen ihmisen, sille silmät, nenän ja suun sekä muitakin ötököitä ja mielikuvitus otuksia. Askartelua täällä ei olla harrastettu niin paljon kuin suomessa tuli harrastettua, viikonloppuna ostettiin ensimmäiset värilliset paperitkin vasta. Suomessa neiti usein askarteli valkeista paperin paloista prinssejä ja prinsessoita. Täällä sitä vastoin tykkää liimailla tarroja ja teippejä papereihin ja kirjoittaa "tarinoita". Minun mielestäni täällä onkin tosi kivasti erilaisia kuvioituja teippejä. Maksavat keskimäärin rämbylän rulla ja kuvioita löytyy vaikka minkä moisia, on mikki hiirtä, autoja, kukkia, mansikoita, kimalletta aina pääkalloihin saakka. Tarra-arkit taas ovat monilehtisiä vihkoja, joissa löytyy kymmeniä tarroja. Suosituimmat aiheet ovat kiltti vuohi ja iso paha susi, hello kitty ja autot. Nekin maksavat sen rämbylän verran.

Pikkuherra sen sijaan on nyt hieman (ja siis todellakin vain hieman) hillinnyt kiipeilyintoaan - ehkä hän kokee olevansa jo sen verran taitava.. Mutta kaikki tarmo on keskitetty piirtämiseen. Jos pikkuinen löytää jostain kynän (on muuten ihan sama onko siinä korkki, painonappi tai ei mitään ) niin seuraava osoite on lähin seinä. Ilmeisesti hän haluaa pysyviä muistoja ja äiti on usein paperit laittanut taiteilujen jälkeen roskiin... Meillä onkin jo melkein joka huoneessa erittäin hienoa abstraktia taidetta! Siihen ei montaa sekuntia äidin selkää tarvita, että taideteos syntyy. Väreiksi ei tietenkään kelpaa mitkään vaaleat vaan syvyyttä ja sävyä on oltava. Tämä mies onkin ihan eri kaliiberia kuin isosiskonsa..

Aika jännä huomata, miten nopeasti lopulta aika menee vaikka on päivät kotonakin - siis tarkoitan ihan kirjaimellisesti. Olen ollut 2 päivää täysin kotona, kauin paikka, jossa olen käynyt on taloyhtiön portti - koulun bussin pysäkkipaikka. Olenpa ehtinyt tehdä sellaistakin kuin katsoa tv-sarjoja. Mutta kyllä minä jo odotan niin päiviä, jolloin voidaan liikkua ulkona ja nähdä kavereita ja ystäviä! Ei minusta pidemmän päälle miksikään kotihiireksi ole - viihdyn seinien ulkopuolella paljon paremmin.