Lauantai aamuna starttasimme Buickin ja minulle taas uuden kuskin kanssa koko 8 hengen porukalla kohti Shanghaita. Edellisen viikonlopun minibussi sai jäädä unholaan, kyllä buickissa on sen verran paljon mukavampi matkustaa - vaikka parin lapsen piti sylissä istuakin. Varsinkin, kun tämän viikon perusteella huomasin miten erikokoisia "isoja" buickeja onkaan!

Monta matkalaukkua ja monta ihmistä, lämmin päivä ja suuntana eläintarha. HongQiaon eläintarha löytyi hetken pään pyörittelyn jälkeen. Olin tehnyt auton vuokrausta varten viestin, jossa oli matkasuunnitelmamme englanniksi. Sihteeri/tulkkimme oli tehnyt tekstin viereen käännöksen kiinaksi ja lopulta tuo paperilippunen oli tulostettu meille mukaan. Kuskin kanssa kommunikointi olikin jo helppoa. Ensin hän tosin yritti jättää meidät Naughty Family (tuhma perhe noin niinkuin vapaasti käännettynä) paikan kohdalle, mutta hetken eteenpäin ajettuamme saavuimme eläintarhan porteille - muutaman muun kanssa! Tähän ohjelmanumeroon olin suunnitellut kuluvan 3 tuntia ja niinhän siinä menikin. 

Eläimiä oli aika paljon, levitettynä ympäriinsä isolle alueelle (en ala sen kummemmin arvailemaan minkä kokoinen alue on, verrattavissa hyvin korkeasaareen ehkäpä). Suosiolla jätettiin suomessa nähtävät sudet, lemmikkieläimet ja jo aiemmin nähdyt kalatkin väliin. Pelikaanit olivat yllättävän suuria, pandat elivät pienissä häkeissä/lasikopeissa (nähtiin muuten vain 2 pandaa!), tiikerit ja leijonat olivat ulkoilmassa omilla pienillä saarillaan - kyllä muuten tiikerin pissamerkkaus lentää korkealle!! Olis tullut suoraan naamalle, jos olis takana ollut. Pandojen jälkeen pidimme evästauon. Söimme hedelmäeväitä, suolaisia sipsejä, keitettyä/höyrystettyä maissia ja sokeripopkorneja. Toisin kuin kiinalaiset, jotka nauttivat piknikistä ruoholla istuskellen, me istuimme puiston penkillä ruskaväritteisten lehtien tipahdellessa päällemme. 

Pääsinpä matkan varrella yllättämään aika totaalisesti yhden kiinalaisen, joka canonillaan tähtäili porukkaamme. Siinä, kun hän laski kameransa minä nostin ja nappasin kuvan. Mies häkeltyi ja alkoi lopulta nauraa - vastalahjaksi hän sai tosin kuvata vielä minut ja nuorimman jäsenemme. Tarvitseeko mainita miten kyllästynyt olen tuohon filmitähtenä oloon? 

Siinä vaiheessa, kun saavuimme serkkupoikien luo eli gorillat, orangit ja simpanssit alkoi minusta tuntua, että eikö niitä eläimiä vielä huonommin voisi pitää? No joo kyllä voisi, mutta olojen parantaminen ei olisi yhtään pahasta. Gorillat eivät päässeet mihinkään suojaan katseilta vaan lasikopeissa piti istua toisten kuvattavina. Siinä kun vielä natiivit hakkasi ikkunoita alkoi todella käydä eläimiä sääliksi. Lieneekö suomessa oikeasti siksi kaikki eläimet laitettu erilaisten lasilevyjen ja pitkien välimatkojen päähän, jotta heillä säilyisi edes jonkinlainen rauha ja ihmisten olisi mahdotonta ruokkia niitä. HongQiaon eläintarhan kaikki kieltomerkit näytti kaikuvan sokeille silmille ja lukutaidottomille/ymmärtämättömille aivoille! Eläimille syötettiin suolakeksejä, pähkinöitä tai mitä nyt kenelläkin sattui kädessään olemaan. Laseja hakattiin ja koputeltiin, eläimiä kosketeltiin, pääasia oli, että ihmisillä oli hauskaa, lapset näkevät eläimiä "hyvin" ja kameroihin tulee hyvät kuvat!

Se mitä itse opin (edellämainitun lisäksi) oli, että virtahepo kakkaa hassusti! Paikan virtahepo tyyräsi peräpäänsä pois vedestä, (yrityksenä ilmeisesti oli nostaa takapuoli betoniaidan reunan yläpuolelle) ja samalla kun lasti tulee pihalle häntä heiluu miljoonaa viuhkana edestakaisin levittäen lentävän kakan pieninä pisaroina ympäriinsä. Kunnon räpäräpä äänen säestämänä! Onneksi tuo tapahtui virtahevon elinalueen toisella reunalla meidän paikalta katsottuna. ;)

Ja sarvikuono on valtava! Se tarvitsee todella vahvat aidat. 3 tunnin kiertelyn jälkeen alkoi vatsa kertoa jo sellaista tarinaa, että syömään oli päästävä. Vielä, kun kaikki mukulat oli suurimmaksi osin "kannettavaa" mallia niin verenkierto käsissä ja päänseudulla alkoi takkuilla. 

Tällä kerralla ravintolaksi valikoitui jenkki 50-luvun tyylinen kuppila, joissa annokset olivat huikean kokoisia (kalliita tietysti myös) ja todella hyviä. Vatsa täynnä jaksoikin taas piipahtaa copymarketilla.. Hotelli Shanghaissa oli vanha tuttu New Harbour Apartments ja kerros, josta huoneet löytyi oli huikeat 26. Tottuneesti illalla sakki - kaikki 8 henkeä - hyppäsi taksiin, mikä volkkarin malli lienee taas ollutkaan, jokatapauksessa perus sedan. Ei se niin tarkkaa ole kuin suomessa ;)

Sunnuntaina käväisin myös miesten ja Apple fanien paratiisissa eli Apple Storessa. Minua oli ennalta ohjeistettu, että kyseessä on hieno paikka, jossa kaikkien tavaroiden paikat on tarkkaan harkittu ja ja ja.. Niin siis, kun olin ihmetellyt, että miten se eroaa "tavallisista" liikkeistä. No, kun liike lopulta löytyi ja laskeuduimme lasiset kierreportaat tuonne "paratiisiin" vastaan tuli tietokone/elektroniikkaliike, jossa on pöytiä, tietokoneita, puhelimia, ja ihmisiä - oikeasti! Siinä vaiheessa, kun olin kiertänyt pari pöytää ja käskenyt miljoona kertaa lapsia olla koskematta jokapaikkaan tuli mitta täyteen. Siellähän viettävät paratiisissa aikaa, minä menen muualle lorvimaan. ;) Ruksi seinään - käyty on, nähty on. 

Tämän jälkeen voikin ehkä kertoa, että minä oikeasti etsin kyllä puhelinta, mutta hintahaarukka on pikkasen pienempi kuin mitä edellisen paikan valikoimista löytyy. Suomen puhelimeni täällä kiinassa on alati jumissa ja vaihdoinkin käyttööni viime viikon aikana mieheni vanhan puhelimen. Oletin vaihdon olevan lyhyt, enkä kopioinut kalenterimerkintöjä.. Ja sehän kostautui heti maanantai aamuna. Nimittäin olin autuaasti unohtanut, että maanantaina oli koululla syysretkipäivä, johon emme osallistu. Olin taktikoinut ja laskenut ennalta, että viikonloppu shanghaissa vaatii yhden lepopäivän peräänsä eikä retki kahden muksun valvojana suzhoulaisessa puistossa kouluryhmän (3-4vuotiaita) kanssa varmasti ole lepoa nähnytkään. Niinpä, kun maanantai aamuna herättiin siinä seiskalta oli jo kiire pukea, syödä aamupala ja juosta bussiin. Kellon lähennellessä puolta yhdeksään sain tekstiviestin, jossa kysyttiin, että miten mennään koululle ja syysretkelle. Olis kyyti tarjolla. Ja silloin se iski! Voi ei, pikkuneidin ei pitänyt mennä tänään kouluun ollenkaan. Samassa soi jo puhelinkin, opettaja soittaa, että "Hei, pikkuneiti on täällä koululla ja meillä on retkipäivä.." Eipä siinä muu auttanut, kuin kaapata rahapussi kainaloon ja juosta nappaamaan taksi aamuruuhkasta. Matkalla hoksasin, että ne muistutukset on paukkaneet siinä toisessa puhelimessa ja se puhelin taitaa olla keittiön kaapissa.. No onneksi en ollut ollut ainoa lahopää ja koululla oli toinenkin tyttö, jonka vanhempia opettajat eivät olleet vielä edes tavoittaneet. 

Nyt kun on päivän verran eletty tavallista arkea voikin jatkaa turistina oloa ja suunnistaa kauan suunnitellulle kanavaristeilylle - tällä kertaa täällä asuvien kanssa ;)

Lopputulemana ilmoitan vielä, että sekä me että meidän vieraat voidaan hyvin eikä olla oltu lähelläkään Shanghain pilvenpiirtäjässä riehuvaa tulipaloa! No hätä siis sukulaiset hyvät