Olen alkanut miettimään, että pitäisikö sitä joulua hömpöttää myös täällä kiinassa. InCityyn oli pykätty viikonlopun aikana linna ja sen päälle valtava joulukuusi - jenkkimalliin sanoisinko. Niin jos joulukuusi on täynnä palloja, valoja, naruja jne. eli minkäänlaista vihreää ei koristeiden seasta näy. Eihän se tosin ole oikea kuusikaan, mutta silti.

 

Joululahjoja olen toki jo ostanut, mutta se on tehtävä hyvin hyshys huomaamatta. Puheessakin on tarkasti kåytettävä sanoja, joita pikkuneiti ei sieppaa korviinsa. Hän ihmettelee täällä kovasti, että käyköhän joulupukki kiinassa vai suomessa? Suomessa tähän aikaan olisin varmaan kaivanut varastosta jouluvaloja, laittanut ulos lyhtyjä ja valoja, etsinyt kynttiläkippoja esille ja niin edelleen. Suomessa on lunta. 

 

Suzhoussa oli tänään taas aika lämmin päivä, olisko sellainen +15 astetta. Miten siinä asennoidut joulutunnelmaan? Minä pohjoisen tyttö olen tippa linssissä, jos jouluna ei ole lunta. Täällä ei soi joululaulut, eikä joulun odotus muutenkaan tunnu joulun odotukselta. Lähinnä odotan vain matkaa suomeen (siis en odota joulua enkä toisaalta edes sitä matkaa suomen vuoksi.. ymmärrättekö, hankala selittää). Olen suunnitellut tekeväni joulukortteja taas perinteisesti lasten kuvilla "varustettuna". Pitäisi ilmeisesti mennä johonkin valokuvaamoon, jossa on rekvisiitta valmiina, jotta kuvaan saisi yhtään joulun henkeä. Vihreällä nurmella ruskalehtien seassa otetut ulkokuvat ei ihan välitä "joulunhenkeä" korteissa. Näin tosin yhdessä kaupassa jouluasuja - tytölle tonttumekko ja pojalle jouluPUKIN puku, partoineen kaikkineen. Pikkuneidille sitä mekkoa jo harkitsin, mutta että pukisin meidän vauvelin joulupukiksi - ei tule tapahtumaan! Toisaalta minulla ei ole ollut minkäänlaista intoa vielä edes hommailla tuota rekvisiittaa tai uhrata ajatuksia niiden korttien eteen. 

Tarkoituksena on ollut tehdä kortit täällä ja postittaa ne vasta suomessa. Viimeisimmät mitä täältä olen postittanut, (kirjeet) n. 3 viikkoa sitten, ovat edelleen matkalla. Se siitä - isänpäiväkortit ovat postissa, mutta eivät todellakaan ehtineet perille aikanaan. Tällä vauhdilla voisin pian alkaa postittamaan ystävänpäiväkortteja ja tammikuussa jo pääsiäiskortteja ;)

No mutta ehkäpä sitä ehtii joulun tunnelmaan virittäytyä suomessa 2 viikon aikana. Kiinan kotiin ei voi ostaa jouluverhoja, pöytäliinoja on turha edes yrittää laittaa (kiitos pikkusankarin), kynttilöitä voi polttaa illalla, kun muksut on nukkumassa - siis jos muistaa varmasti siivota ne pois ennen kuin muksut herää (eli ei tapahdu) ja sitä rataa. Helpolla ainakin pääsen, ei tarvitse tehdä joulusiivouksia ennen eikä jälkeen.

 

Joulukalenterista täällä on onneksi kuultu. Pikkuneiti sai nimittäin synttärilahjaksi suklaakalenterin 24 luukulla!!! Vähänkö oli kiva juttu! Lahjan tuoja kyseli meiltä, että tiedämmekö me mikä se on. Täällä kun ne joulukalenterit ei ole kovin tunnettuja. Kyllä me tiedämme, tarkistimme vielä onko siinä monta luukkua ja mistä niitä täältä löytää?!? Minä olen nähnyt täällä vain 25 pussin kalentereita..

 

Nyt on pakko palata yhteen asiaan, jonka olen tykkänään unohtanut kirjoittaa. Pissakakkajuttuja tietenkin! Mitäs muutakaan. Siellä kanavaristeilyllä päivänä muutamana kun olimme ja näimme taas peruskiinalaista elämää. Ensimmäisen talon portailla pappa juuri tyhjensi yöastian veteen ja huuhteli ja pesi sitä siinä. Seuraavalla portaikolla nainen pesi pyykkiä - huljutti vedessä, hinkkasi ja rutisti. Hetken perästä satuimme ravintolan kohtaan - arvaatteko mitä siellä pestiin tuossa samaisessa kanavan vedessä? Vieläkö on nälkä? Vettähän se vain on! Maassa maan tavalla.