Nyt on sitten 4v synttärit numero 2 vietetty. Nro 1 oli viikko sitten, numero 3 on suomessa kavereiden kanssa ja vielä nro 4 isovanhempien kanssa. Prinsessallehan tuo kyllä kelpaa, mutta luulen, että äippää alkaa jossain vaiheessa kyllästyttämään. Kakkossynttäreiden vieraat koostui pojista, nuoremmista, samanikäisistä ja vanhemmista pojista. Ei yhtään tyttöä. Ainoa tyttö, joka oli synttäreille kutsuttu ei päässyt tulemaan. Arvatkaas harmittiko meidän prinsessaa? No itseasiassa ei oikeastaan. Tiedättehän, että kun prinsessalla on monta prinssiä ympärillään.. hän on kaiken keskipisteenä - ainakin omasta mielestään! 

Minä innostuin ostamaan ilmapalloja Walmartista, kun sieltä ilmapallohyllyn alkuviikosta löysin. Oli prinsessaa, sydäntä, kimaltavaa, raidallista, pitkää ja pätkää. Ensimmäinen pussillinen (ikinä) muotoiltavia palloja sai aikaan valtavan innostuksen. Pussissa oli mukana myös taitteluohje koirapallolle. Usein olen nähnyt taikurin tai muun esiintyjän vääntelevän palloja jos minkälaiseen solmuun, mutta itse en ole päässyt sitä tekemään. Nyt kun mahdollisuus annettiin saatoin alkuunsa todeta, että se vain näyttää helpolta! No ensimmäisen onnistuneen koiran jälkeen tajusin idean ja nyt meillä (3 uuden pussillisen jälkeen) on tupa täynnä koiria, matoja, mehiläisiä, miekkoja ja aika monta puhjennutta palloa. Mutta olihan se kivaa! Sai lapsille sarjatyönä taitella erilaisia hökötyksiä.

Prinsessamme oli tänään valinnut asukseen mummun ompeleman lumikkimekon. Vaatekaapista löytyy toki myös prinsessa ruususen asu, pari erilaista barbie mekkoa ja yksi kiinamekon talviversio. Pikkuherralle sen sijaan kietaistiin valkoinen kauluspaita ja vaaleansininen neuleliivi, joka on kaapissa odottanut sopivaa tilaisuutta ja tänään pääsi toista kertaa "tuulettumaan". Karkkia, keksejä, sipsejä ja limsaa - kakusta puhumattakaan - oli tämän illan ruokavaliossa. Pikkusankarikin niin taitavasti kävi kulhoista ammentamassa apetta suuhunsa. Mahtaneeko yöllä olla yhtään vatsa kipeä? 

Hello Kitty kakku löytyi leipomosta sovittuna aikana ja teksti kakun päällä oli prikulleen oikein! Kakun maku oli positiivisempi yllätys kuin osasin kuvitella. Ei se tosin ole lähelläkään suomalaista hyvän makuista kakkua, mutta maistui sentään jollekin. Hedelmät kakun sisällä teki paljon.

Olen tässä alkanut miettiä, että miten aika täällä voikaan mennä niin nopeasti? 3 viikon päästä olemme jo tulossa suomea kohti. Sitä ennen pitäisi vielä ehtiä ostaa kaikki loput joululahjat ja muut tuliaiset/synttärilahjat. Apuva! Kiinankielen opinnotkin on menossa hyvää vauhtia eteenpäin ja vieraita suomestakin on tulossa pian. Yritän asennoitua siihen, että aika suomessakin menee yhtä nopeasti ja pian olemme taas kotona kiinassa. Olen miettinyt mitä asioita suomesta kaipaan ja mitä haluan ehdottomasti siellä tehdä. Ainoat mitä kovin tärkeinä pidän ovat ystävien tapaaminen ja muutamat suomalaiset ruoat, kuten makaronilaatikko, maksalaatikko (ikuinen herkkuni), keittoruoat, kastikkeet ja hyvät puurot! Minulla ei edelleenkään ole ikävä lunta - itse joudun sen kuitenkin kolaamaan. Minulla ei ole ikävä pimeyttä ja kylmyyttä, sää onkin ollut  täällä aika suosiollinen tähän saakka (muutamaa kylmää ja kovin kosteaa päivää lukuunottamatta. Ja tietysti ikävä on meidän koiraa, ihanaa ja ärsyttävää pikku räksyä - vieläkö se muistaa meidät? 

Mitä kaipaan kiinasta, kun olen suomessa? Etukäteen jo tiedän, että ayia. En olisi ikinä kuvitellut suomessa miten tärkeäksi ayin apu voi muodostua! Toisaalta suomessa asiat on tietyllä tavalla helpompia. Kaupasta saat sitä ruokaa mitä lähdet hakemaan ja saat ne kaikki vielä yhdestä kaupasta. Suomessa ei ole ruuhkia - vaikka mitä ihmiset neljän ruuhkista väittävätkään! Kiinassa, kun menen pihalle usean matkalaukun ja parin lapsen kanssa löytyy lähes aina joku, joka on valmis auttamaan ilman avun pyyntöä. Joku, joka kantaa laukut autoon, kotiovelle tai jonnekin. Suomessa saan itse raahata kaiken (tietysti sukulaiset auttaa, mutta jos heitä ei ole ympärillä niin eipä tartte paljon apuja odotella). Suomessa en voi tilata taksia kauppareissulle - ei siihen todellakaan ole varaa. Suomessa en voi selvitä viikon ruokaostoksista 30 eurolla tai ravintola laskusta 15 eurolla (siis 3-4 henkilön). Toisaalta siellä ymmärrän aikalailla kaikkia lehtiä ja tekstejä mitä näen. Siellä myös minua ymmärretään, kun kysyn jotain. Tai jos jotain haluan ostaa niin minun ei tarvitse tingata - vai pitäisikö sielläkin alkaa tinkaamaan joka asiasta.. hmm.. auttaisiko se?

Kolikollakin on kääntöpuoli, näin on joka asialla. Katsotaan onko asiat niin sitten suomessa kuin miten niiden nyt kuvittelevan olevan. Onko minulla kiire takaisin kiinaan vai haluaisinko mieluummin jäädä suomeen? Tuo ajatus tuntuu nyt jo niin etäiseltä, etten siihen usko pätkääkään. Aika näyttää. Nyt tiuku kertoo, että pitäisi olla jo unten mailla. Huomenna on joulu basaari täällä ja sinne suunnittelen meneväni joulupukin apuriksi eli siis lahjojen ostoon. Aamulla toki on myös mandariinitunti, ryhmäsellainen. Kielikoulun vastaanotossa työskentelevä nainen oli kovasti sitä mieltä, että voimme mennä mieheni kanssa yhdessä tunnille. Hän katsoo lapsiamme sen tunnin ajan. Oikeasti haluaisin kokeilla, miten lyhyt se tunti naisen mielestä on, jos hän lunastaa lupauksensa.. ;) Ei sillä - meillähän on maailman kilteimmät ja rauhallisimmat lapset! Eikö olekin?!?