Olin luvannut itselleni mekon ennen suomeen paluuta ja ajatuksissani oli teetättää räätälillä silkistä jonkinmoinen mekko. Ei mikään iltapuku tai yleensäkään pitkä malli vaan sellainen polveen ulottuva. Ystäväni kuitenkin vinkkasi tässä päivänä muutamana, että Tiger Hillin juurella on katuja täynnä juhlapukuja. Morsiuspukuja, bling bling mekkoja ja vaikka mitä. Koot on aika kiinalaisia, kun länkkärit ei sinne ole vielä oikein eksyneet ja niin on myös hinnat. Otinkin siis keskiviikon ohjelmaksi ayin tultua juhlapukukatujen katselmointia ja hätävaraksi räätälin. Taksilla suhasin Tiger hilliä kohti ja kuski ihmetteli, kun pyysin pysäyttämään auton niille main mistä nuo edellä mainitut liikkeet alkoi. Ja kyllä - sen huomaa tielle saakka, milloin ollaan oikealla kohtaa.

 

Rähjäisissä taloissa näyteikkunoissa komeilee toinen toistaan upeampia pukuja. No ei kaikki tietysti minun mieleeni ollut, mutta aika moneen ehdin poiketa sisälle n. tunnin aikana. 3 liikkeessä sovitin mieluisen näköisiä mekkoja. Onko jotenkin yllätys, että mekot ei menneet kiinni..? No ei, enhän minä tosiaan kiinalaisten mitoissa vielä ihan ole. Muutamassa kaupassa, jossa oli ihan kivan näköisiä mekkoja päätin kuitenkin suosiolla siirtyä eteenpäin, tiskin takana nimittäin istui miehiä. Kaikissa liikkeissä, joissa mekkoja sovitin tuli myyjätär mukaan sovituskoppiin ja kiskoi mekkoja päälleni. Mekot tosin vedettiin omien vaatteiden päälle, joten senkään puolesta ei ehkä ihan kaikki olleet sopivimmasta päästä ;) Toisissa liikkeissä tupakkaa vedettiin niin kovalla höngällä sisällä, etten sen vuoksi edes yrittänyt kokeilla mitään päälleni - sen hajun tietää ja mekko menisi heti sitämyöten pesuun.

Lopulta yksi mekko näytti aika hyvältä ja myyjä kovasti kertoi minulle jotain ja harakanvarpaita piirteli, kun en ymmärtänyt hänen puhettaan.. Lopputulema oli - siis minun mielestäni - että mekko on "suurennettuna" minun kokoisekseni liikkeessä perjantaina iltapäivästä. Hintaa tuolle mekolle tuli 200 rmb ja se oli minulle hyvä, mutta vähän tuntuu siltä, että taisin maksaa siitä liikaa. Siis länkkärihinnan. Katsotaanpa sitten perjantaina millainen versio sieltä mukaani lopulta lähtee. Kun mekko oli löytynyt huomasin kaupoissa myös hartioiden lämmittimiä. Lähinnä ne varmasti on tarkoitettu hääpukujen kaveriksi, mutta minä ajattelin ottaa sellaisen mekkoni kaveriksi - varsinkin jos käytän mekkoa suomessa. hrr.. pakkanen ja hihaton mekko. Suattaapi vilu tulla.

 

Löysin yhden vanhan herran liikkeestä minun näköisen hartia"karvan" ja maksoin siitä lopulta 45 rmb - sekin luultavasti taas ihan länkkärihinta, mutta ei haittaa, minä olen tyytyväinen. Lähdin käveleksimään Tiger Hilliä kohti ja metsästämään taksia, arvelin taksin löytyvän helpoimmin Tiger Hillin porttien lähettyviltä. Toisella puolen tietä oli samanmoisia juhlapukukujia vieretysten kuin siinä, missä juuri olin pari kujaa kävellyt. Aivan valtavaa touhua. Tuonne pitää joskus pikkuneidin kanssa "eksyä". 

 

Tällä kertaa taksikuskiksi sattui jonkinsortin huumoriheppu. Ensiksi ihmettelin vähän, että onko hän humalassa, mutta kun ei haissut alkoholi niin saatoin todeta, että kaipa tämä kyyti perille vie.. Annoin kuskille taksikorttivihkoni ja pyysin Suzhoun keskustaan. Samalla kortilla oli osoite myös helmikaupunkiin (tai jonnekin yhtä kauas) ja kuski kyseli, että tännekö. Siinä vaiheessa en vielä huomannut kuskin "pilkettä silmäkulmassa". Vasta siinä vaiheessa, kun kuski näytti ottavansa taksikortit itselleen tajusin, että tämähän vain pelleilee. =) Siinä se sitten ihmetteli ja kyseli, että mistä maasta olen, mutta ei tuntunut tietävän kuin ranskan ja saksan.

 

Keskustassa minulla olikin tarkka plääni - starbucksin kautta U-towniin. Senhän tietää, että hyvin ennalta suunniteltu on sama kuin aloittaisit tyhjältä pöydältä -vaimitensenytoli? En tiedä miten sokea oikeasti olin, mutta en löytänyt Starbucksia siitä missä olen muutaman kerran aiemmin käynyt!! Toinen starbucks olisi ollut melkoisen lenkin takana, joten suunnistin sitten suorilta U-towniin. Henkisesti valmistauduin jo ajatukseen tuosta elektoniikkaparatiisista, mistä mieheni niin kovasti pitää... eikä edes kahvia koko päivänä.. Leuka pystyyn ja taistoon! U-townissa kävin kyselemässä hintoja kameroille ja putkille. Samalla vilkuilin myös kiinapuhelinten hintoja. Sellainenkin pitäisi ostaa, saisin sen kaipaamani sanakirjan ja toivon siitä, että puhelin ei olisi jumissa vähintään joka toinen päivä. Siellähän ne Nokia ja Konka töröttivät vieretysten tiskissä. Into ei riittänyt enää niiden tinkimiseen, joten suunnistin kotiin. 

 

Kelloa katsellessa arvelin olevan parempi suunnistaa suoraan kotiin (kello oli 4) ja päästää ayi ruoanlaittoon. Niin ja suurimpana ajatuksena kyti saada kengät pois jalasta! Uudet 150 rmb saappaani ovat jaloille aika "tappavat". Kävelin kohti isompaa katua ja etsiskelin taksia - perinteisesti - iltapäivällä aika turha toivo sellainen löytää.. Siinä vaiheessa, kun pääsin isomman kadun varteen ja sain muistutuksen iltapäiväruuhkasta totesin kiltisti, että parempi kipittää bussipysäkille ja maksaa rämbylä kotimatkasta ahtaassa bussissa kuin jäädä johonkin tienposkeen ikuisuuksiksi odottamaan vapaata taksia.

 

Ehdinhän minä aamullakin tekemään jotain. Lapselliset tiedätte varmaan miten mukava on mennä lasten (yhden tai useamman) kanssa lelukauppaan? Minä jotenkin kuvittelin, että enköhän minä nopsasti käy pikkuherran kanssa Toys R usilla.. Niin ja tietysti ostan kaikki loput puuttuvat joululahjat. Voi miten harva pää onkaan, unohtuu tyystin tuo shoppailun ilo lasten kanssa. Heti ensimmäinen muistutus tulikin oven edessä, kun pikkusankari huomasi lasten koripallotelineen. Siellä se oli käsiään survomassa jokaiseen reikään mitä tuosta telineestä löytyi. Seuraavaksi mentiin vauvapuolelle ja sieltä pikkuherra löysi työnnettävän pingviinin - oli muuten oikeasti aika hauska vekotin - jota hän kuitenkin veti perässään. Tuolla liikkeessä on sen verran kyllä ajateltu lapsia, että usean hyllyn takana/edessä/välissä on leluja testikäytössä. Seuraavana sankari oli ratsastamassa seepralla tai hevosella ja nyt oikeasti hän osasikin tehdä sen jo "oikein". Edellisellä kerralla hän vain istui ja ihmetteli, nyt hän piti korvista kiinni ja riekkui edestakaisin eläimen selässä. Yritin muistella leluja tuijotellessani, että mitä mikänenkin maksaa suomessa, mitä kannattaa täältä ostaa.. Samalla kuuntelin, kun pikkuherra kävi soittamassa kaikkien lelujen, joita alahyllylle oli laitettu, jokaisen äänivaihtoehdon läpi. Jossakin vaiheessa yksi myyjistä tuli jo seuraamaan tuota pikkuherran touhua - voi kun osaisin pyytää kiinaksi, että katsoisitko tuon muksun perään niin minä etsin ne mitä haluan..

Lopputulema oli, että pikkuherran leikittyä kaikilla mahdollisilla testattavilla leluilla kaupassa - kyllä, myös sillä Autot tv-pelillä.. päätimme lähteä kassalle ja maksaa huikeat 2 tavaraa mitkä olin saanut putiikista mukaani haalittua. Ei kovin tuottelias reissu tuokaan. 

 

Nyt suljen tietokoneen ja avaan oppikirjan. Pakko alkaa kunnolla kertaamaan läksyjä, huomenna on taas oppitunti ja nyt alkaa uusia sanoja olla niin paljon käytössä ja käytynä, että muisti ei pysy mukana..

 

Mukavaa joulunodotusta lukijani! Joulukalenteri on meidän taloudessa korkattu tänään ja eilen juhlittiin synttärit kiinalaisen kakun (olipa muuten yllättävän hyvä tuokin - siis jos suklaasta tykkää) ja ystävien kera. Sormet ja varpaat ristissä, että suomen lakko päättyisi mahdollisimman pian!