Tämä seuraava teksti on kirjoitettu ennen kiinaan paluuta, mutta en päässyt lähtöpäivänä enkä tai tuota kirjoittaessa enää nettiin niin jäi postaamatta.. Nyt siis ollaan jo kiinassa.
 
Jostain syystä meidän kiinaan lähtö noudattelee jälleen samaa kaavaa kuin kesällä. Lapset sairastaa ja lääkärissä laukataan jatkuvasti. Tällä kerralla pikkumiehellä on molemmat korvat mätää täynnä, pikkuneiti selvisi pelkällä vaikkujen imuroinnilla, mutta sitten löytyi myös yllättäjä.. Eli tämä meidän suomessa asuva "vauva" - koira. 
Meidän koira tosiaan asuu suomessa meidän kotitalossa. Koirallamme on kaverina pennusta saakka paljon tekemisissä ollut isompi koiruus. Meidän terrieri ja tämä kaveri collie eivät olekaan olleet enää niin kavereita, kun joutuivat pysyvästi samankaton alle. Viimeinen "naula arkkuun" oli päätös sterilisoida meidän sesse. Jatkuvat valeraskaudet ja luonteen muutosten vahvistuminen noiden valeraskauksien aikana eivät enää antaneet vaihtoehtoja. No tästä leikkauksesta seurasi sitten agressiivisempi koira ja tappelut collien kanssa. Kun luonteena on terrierimäinen periksi ei anneta niin sitten sattuu ja tapahtuu. Tällä kerralla taisi käydä niin, että terrierin etutassun kannuskynsi jäi collien hampaiden väliin ja repesi. Muutama päivä katseltiin tilannetta, kun siis ei näyttänyt mitenkään hälyttävältä. Keskiviikkona saimme tosin todeta, että kynsi vuotaa edelleen ja on kosketusarka. Tietysti tähän sattui loppiainen väliin, joten odotimme perjantaihin ja ilta istuttiinkin eläinlääkärillä odottamassa, kun sessun kynsi poistettiin. 
Aamu oltiinkin oltu lasten kanssa tk:ssa molempien korvien asialla, joten täyttyipä tuo ennen lähtöä lääkärissä istuminen ihan joka osalta. Saas nähdä vieläkö huomenna - lähtöpäivänä pitää jotakuta lääkärin pakeille kiikuttaa. Toivottavasti ei!
 
Mitä hassua on jäänyt kertomatta? No ainakin se, kun olimme moesseessa ja mummi alkoi lakkaamaan pikkuneidin varpaankynsiä. Meidän pikkumies oli tietysti silmä kovana vieressä seuraamassa ja annahan kun toisella tuli valmista.. Asia oli selvä vaikka sanat puuttuivatkin. Sormi osoitti, että sukka pois jalasta ja kun se oli tapahtunut niin varpaat osoittivat mummia ja sormi kynsilakkaa. Voi että äitiä meinas hieman naurattaa! Mummi teki työtä käskettyä, mutta vaihtoi kuitenkin punaisen lakan kirkkaaksi. Pikkumies ei oikein meinannut hyväksyä tuota värin muutosta, mutta meni se lopulta läpi, kun oikein jaksoimme kehua miten hienot varpaat pikkumiehellä on ;) Mitäköhän se iskä tähän sanoo..
 
3 viikon suomessa oleskelun jälkeen meidän juniori lopulta alkoi tunnistaa paikkoja ja olla suomessa "kuin kotonaan". Ei kai siinä mitään, mutta kun heti palataan takaisin kiinaan. Toisaalta korvissa ollut mätä on varmasti ollut osatekijä siihen, että vain äidin syli on useissa paikoissa ollut se "ainoa oikea" paikka. Toiset lapset huutavat, kuumeilevat ja ilmoittavat vaikka millä tavalla, jos korvat on tulehtuneet. Meillä molemmat ilmoittavat siitä lähinnä kiukkuisuutena - mikä taas voi johtua niin miljoonasta syystä. Ei siis missään nimessähän he eivät ole perineet tuota kiukkuisuutta ja itsepäisyyttä vanhemmiltaan ;) Lienee virhe ohjelmointikoodissa (niinkuin siinä jossain suomalaisessa laulussa lauletaan)..
 
Viimeinen ilta ja yö suomessa - olisi kyllä jo aika aloittaa unien metsästys. Kesällä lähtö tapahtui muutaman erittäin vähäunisen yön jälkeen ja varmaan sekin teki osansa, että aikaerosta ei meinannut millään toipua. Onneksi suomessa on pimeä, joten aamulla ehkä saadaan nukkua normaalia pidempään (ja heti tämän kirjoitettuani voinen todeta, että huomenna ei varmasti nukuta!). Valo - tuo ihana herätyskello meidän muksuille uupuu täällä ulkoa yhdeksään asti, joten jotain toivoa on!
Toisaalta nyt, kun matkalaukkujen viimeistelypakkaus on jälleen jäänyt viimeiseen aamuun lienee todennäköistä, että herään yöllä miljoona kertaa. Ainakin kerran sellaiseen uneen, että myöhästyn koneesta, kerran siihen, että laukut jää suomeen. Ehkä vielä passit jää suomeen, koira teloo itsensä, kun jää hoitoon toipilaana ja sitä rataa. Näitä unien aiheitahan riittää. ;)