Lauantai aamuna oli hyvin rauhallista joka paikassa. Ihmisiä nyt toki oli jonkin verran, mutta kiinan mittapuun mukaan todella vähän. Akvaariossakin sai rauhassa katsella jokaista kalaa ja vedenelävää (ei voi sanoa meren, koska osa elikoista oli makeanveden asukkeja) ilman, että joku oli tönimässä tai puskemassa eteen.

 

Kuten varmasti olette huomanneet, että tekevälle sattuu niin ei se lauantai nyt ihan putkeen mennyt. Hotellissa meidän oli tarkoitus tarkistaa netistä finskin lentojen ajallaan pysyminen - lähinnä siis siksi, että sisareni asennoituu jo odottamaan myöhästymistä.. Mutta kas kummaa, kun olimme vahingossa sekoittaneet master keyn ja toisen avaimen keskenään, niin eihän me saatu kassakaappia ajoissa auki. Homma kun siellä toimii siten, että vain master keyllä voi avata kassakaapin ja jos toista avainta erehtyy kaappiin työntämään, niin kassa lukittuu eikä lue enää "mitään". Siinä vaiheessa kun kassakaappi saatiin auki ja tietokone ja passit sieltä pois oli jo kovastikin aika mennä tekemään check-out. Siinä tietysti sählättiin perinteisesti, että peruttiin luottokortin deposit (ainakin aasiassa ja varmaan muuallakin on tapana antaa jokin ennakkomaksu tai varmistus hotellille sisäänkirjauduttaessa, joka palautetaan check-outin yhteydessä) ja sitten nykäistiin samalta luottokortilta huonemaksu, vaikka tarkoitus oli maksaa käteisellä. No onneksi senkin pystyi perumaan. 

 

Pyysin hotellipoikaa hakemaan laukut meidän huoneesta, kun usein ne jopa  ovat respassa kysyvät onko matkatavarat edelleen huoneessa. No nytpä ei kysytty.. Kuski saapui jo hakemaan kyltin kanssa, joten mentiin pakkaamaan muksuja kyytiin, kun hotellipoika lähti hakemaan tavaroita. Pihalla ihmettelin, kun auton rekisteritunnus oli eri kuin se mikä minulle oli viestitetty. Hypättiin kuitenkin autoon, koska kuskilla oli logollinen minun nimellä varustettu kyltti. Hotelli poika sai tavarat tuoduksi ja oli ensimmäistä kertaa vailla tippiä. Ensin en sitä edes tajunnut, koska tähän asti he eivät ole mitenkään ilmaisseet "tipintarvetta". Mutta muutaman kerran esitetty kysymys "Was that everything?" sytytti lopulta lampun päässäni ja hoksasin tökätä setelin pojalle kouraan.  

 

Kuski ajoi akvaarion eteen ja siinä, kun sovittiin, että soitan, kun saa hakea hoksasin, että saamani numero ei myöskään ollut tuon meidän kuljettajan. Hän kuitenkin kovasti väitti, että siitä numerosta hänet tavoittaa..

 

Aloittaisinko sitten tämän "jännistystarinan".. Päästyämme ulos akvaariosta ja soitettuamme kuskin hakemaan (hän siis saapui), istuttiin kyytiin ja aloitettiin matka kohti lentokenttää. Pikkuherra ei suostunut nukahtamaan omaan turvaistuimeensa vaan hänet piti ottaa äidin syliin rauhoittumaan ja nukahtamaan. Meidän kuski soitteli jollekulle vähän väliä ja kuunneltuani puheluita ihmettelin itsekseni, että miksi hän kertoo jollekulle, meidän olevan menossa Pudongin lentokentälle ja motelli 168:iin. Jotain tapahtuu klo 15.30-16.30 välisenä aikana. 

Hotellille päästiin ja ensimmäiseltä tiskiltä meille kerrottiin, että hotelli on juuri se toinen. Kentällä on siis 2 hotellia vastakkain ja sihteeri tuntuu varaavan vuoronperään molemmista meille huoneita. Saatuamme sisareni sisäänkirjautuneeksi ja sanottuamme heipat lähdimme kotia kohti. Rauhoittelin jälleen pikkumiehen uneen ja pikkuneitikin nukahti melkein samantien. Kirjoitin tekstiviestiä ja tuijotin puhelinta. Sitten, kun katsoin seuraavan kerran autosta ulos tajusin, että nyt ei todellakaan olla menossa suorinta tietä kotiin. Yleensä ajetaan isoja useakaistaisia teitä tai moottoritietä ja nyt oltiin maantasalla pienellä tiellä, jossa ympärillä oli matalia hyvin kiinalaisia taloja ja kujia. Siinä vaiheessa havahduin myös siihen, että kuski puhuu taas puhelimessa ja jotain tapahtuu ihan pian. Sitten kuski sanoi puhelimeen, että näki hänet ja tekee u-käännöksen. Minä näin toisen mustan auton (mekin istuimme parasta aikaa mustassa autossa) tien toisella puolella parkissa ja kuski katsoi juuri sitä. Kuski teki U-käännöksen ja ajoi tuon juuri näkemämme auton viereen. Sieltä nousi kiinalaismies, joka käveli suoraan autollemme ja alkoi tuijottaa auton sisään - kuin etsien jotain. 

Oletko ikinä pelännyt jotain? Että sinut ryöstetään, pahoinpidellään tai jotain.. Siinä vaiheessa ehdin kelata jo kaiken mahdollisen. Kuskimme vain hymyili, katsoi meitä ja nousi autosta. Pikkuneiti heräsi ja kysyi miksi pysähdyimme. Itse yritin miettiä samaa - ympäristö ei herättänyt luottamusta ja siinä vaiheessa jo peräkontti avattiin. Ehdinpä tuota ajatella, että viekää mitä ikinä haluatte, kunhan minuun ja lapsiin ette koske! Sitten se toinen mies avasi takaoven ja alkoi nostella tavaroita pois. Jompikumpi heistä sanoi englanniksi, että vaihdetaan autoa. Kun kysyin, että miksi sain vastaukseksi, että "Tuo auto vie teidät Suzhouhun." 

Ei siinä auttanut muu kuin kerätä äkkiä kaikki kimpsut ja kampsut ja hypätä autosta. Kurkistin peräkonttiin ja se oli jo tyhjä. Kävelin toiselle autolle ja katsoin rekisteritunnusta - se oli juuri se, mistä minulle oli aiemmin viestitetty. Rekisterin nähtyäni uskalsin istua tuon toisen auton kyytiin. Vyöt kiinni ja puhelin käteen - soitin miehelleni. "Vaihdoimme juuri autoa, en tiedä missä olemme, enkä tiedä miksi. Ehkä n. vartin matkan päässä lentokentältä, jossain kiinalaisalueella." 

Puhelun aikana kuski palasi takaisin isommalle ja tutulle tielle. Puhelun jälkeen kuski pyyteli anteeksi jotain - ilmeisesti kuuli äänen sävystäni millaisen puhelun soitin. Kummasti väsymys ja uni oli kaikonneet omasta mielestä ja pääsimme aika kauas ennenkuin uskalsin ummistaa silmiäni.

Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta pyysin selvityksen tuohon "pieneen seikkailuun", jonka koimme. Autonvuokrafirma ei ollut kuullut tuosta mitään ja lopulta selvisi, että meidän oikean kuskin auto oli särkynyt matkalla ja hän oli hälyttänyt ystävänsä kuljettamaan meitä. En tiedä mitä seuraamuksia kuski on tuosta saanut, mutta jotain satikutia hänelle oli tuosta koitunut. Uskon, että sihteeri on pitänyt siitä huolen. 

 

Nyt alankin valmistamaan lounasta minulle ja pikkumiehelle ja saamme jatkaa kotipäivää ihan rauhassa. Ei menoa minnekään (hmm.. jääkaappi kyllä huutaa tyhjyyttään) ja siivoojakin kohta tulossa, joten eiköhän rauhassa rötkistellä tämä päivä. Ehtiihän tuota huomennakin. ;)