Talvi on täällä ja näillä korkeuksilla harvinainen lumi on nyt peittänyt maan valkoiseksi. Koulut on suljettu ja liikenne on aikamoista kaaosta. Keskiviikolle suunniteltu retki silkkitehtaalle ja kanavaristeilylle peruttiin ja me törötetään sisällä. Tarvinneeko edes mainita, että kun täällä on näin "kylmä" (nyt siis oikeasti ei ole edes kylmä ollut, kun mittari on nollassa eikä pahemmin tuule) niin meidän lämmityslaitteet eivät pelaa.. Ainoa paikka missä ilmastointi/lämmitys jollain tapaa pelaa on olohuone ja ruokailutila. Siellä on peräti +20 lämmintä. Keittiö (+15) on niin kylmä, että ovea on pidettävä kiinni. Makuuhuoneissa on kylmempi ja vessassa kans aika raitis - ei tarvitse siis pitkiä istuntoja vessassa ottaa.. Kylpyyn mennessä on ensin tovi laskettava vettä, että alkaa lämmintä tulla ja sitten laskettava tulppa kiinni vettä altaan pohjalle, jotta allas vähän lämpiäisi. Kylmähanaan ei tarvitse koskea. Kun ammeen laskeen täyteen "kuumaa" vettä siellä pystyy hetken olemaan, mutta vesi alkaa heti jäähtyä, kun hana sammutetaan. Paikallaan ammeessa ei tarvitse olla, kun emali/muovi/mikälie aines on kylmä ja tiedätte mitä se tarkoittaa.. Takapuoli on jäässä jos siellä paikallaan istuu.

 
On meillä toki pari sähköpatteria, jotka varmaan ensi yöksi saa nostaa vessoista huoneisiin lämmittämään. Korjaaja tulee vasta torstaina. Tänne asti kaikki siis meni aika ok, mutta nyt kylmyys pääsee sisällekin ihan tosissaan.
 
Koulut suljettiin tänään, koska täällä on "erikoisolosuhteet" ja lumi maassa. Koulubussit ei liiku. Toisaalta meidän neiti näytti jo eilen illalla siltä, että taistelee kovasti flunssaa vastaan, joten olisi ollut kotona joka tapauksessa. Ayikin laittoi viestiä, ettei pääse tänään - ilmeisesti hänen lapsensa on myös kotona hoidettavana. Huomenna on myös koulu kiinni, joten päivän ohjelma suoritetaan lasten kanssa. 
 
Eilen minulla oli kiinan tunti ja olin aika pitkään sitä mieltä, että menen sinne skootterilla. Päivän mittaan, kun lumisade alkoi tiivistyä ja maahankin alkoi jo tarttua valkeutta päätin, että skootteri saa seistä varastossa. Tiet ei ole jäässä, mutta turha riskeerata täällä, kun ihmiset ei todellakaan ole tottuneet lumeen. Näin jo sieluni silmin, miten skootterit luiruaa hennossa sohjossa ja autot kaartavat päälleni. 
 
Mieheni on tietysti sopivasti työmatkalla Japanissa, joten täällä saadaan touhottaa ihan omin nokkinemme. Hän soitteli matkan varrelta - siis tien päältä täältä lentokentälle - että eipä ole ikinä pelottanut niin paljoa auton kyydissä kuin silloin. Kuski ei ollut tiennyt mihin suuntaan kääntää rattia, kun auto oli heittelehtinyt moottoritiellä miten sattuu. Muutamassa kohti liikenne oli ollut pysähdyksissä täysin. Voineeko tästä käyttää aasinsiltana sitä, että me ollaan menossa autolla shanghaihin perjantaina.. Onneksi ei ole kiire aikataulu, joten voi miljoona kertaa matkan aikana muistuttaa kuskille, että aja hitaammin.. Ai miten niin voin muka tietää etukäteen, että pitää pyytää hidastamaan? n. puoli vuotta kiinassa on opettanut sen, että kiinalaisilla kuskeilla on usein kaasussa kaksi asentoa ON ja OFF. Ehtipä tällä viikolla yksi taksikuski auton rämällään vetäistä omat ennätyksensä matkalla North Temple Pagodalta Auchaniin. Ilmeisesti oli kova kiire tauon pitoon, kun heti meidän hypättyä autosta kuskikin hyppäsi ulos ja aloitti tauon. Mittaritauluun en nähnyt, mutta veikkaan että auton kunnon ja suoran tien pätkän huomioiden mittari oli siinä pikkasen reilu satasen. ;)
 
Tiistai-iltana nähtiin monta uutta suomalaislasta hoplopissa. Tämän vuodenvaihteen jälkeen meidän muksut eivät ole enää niitä nuorimpia suomalaisia täällä. Mukavaa oli sekä äidillä että lapsilla. 
 
Maanantai aamuna kiipesimme North Temple pagodaan katsomaan, miltä Suzhou näyttää ylhäältä päin. Minä pikkumiehen kanssa lopetin matkan teon jo 5. kerroksessa. Mitä ylemmäs Pagodassa kiivetään, sitä kapeammaksi ulkoreunat muodostuvat ja sitä mielenkiintoisemmalta pikkumiehestä padogan ulkopuoli tuntui. Sylissä hän ei viihtynyt enää ollenkaan ja aina kierroksen kierrettyämme hän oli menossa jo portaita ylös (taas). Tuumasin siinä vaiheessa, että sekä äidin mielenterveyden että myös kunnon kannalta on tuossa vaiheessa parempi kääntää suunta toiseksi. 
 
Keskiviikko iltana käväistiin myös lääkärin pakeilla tarkistamassa pikkumieheltä korvat. Syynä lähinnä oli kävelyn heittelehtiminen ja tasapainon pitämisen hankaluus. Minun mielestä ne jotenkin liittyi tulehtuneisiin korviin. Korvat kuitenkin lääkärin mielestä olivat puhtaat - antibiootit on siis lopultakin purreet tai lääkäri ei osannut oikein katsoa. Lääkäri kuitenkin halusi nähdä myös oireet, joiden vuoksi pojan sinne kiikutin. Lopputulema olikin, että pojalla on toinen sääri 1 cm pidempi kuin toinen. Ei siis ole ihme, että kävely on vähän hankalan näköistä ja tasapainossa näyttäisi olevan jotain - varsinkin kengät jalassa taapertaessa. Nyt tarkkailemme tilannetta, tasoittuuko pituusero kasvun myötä.
 
Vielä lienee mainittava, ennen nukkumaan menoa, että lumi täällä kiinassa on erilaista kuin suomessa. Enpä olisi uskonut ennen keskiviikko aamun ulkoilua. Yritimme tehdä lumiukkoa, mutta eipä se onnistunutkaan pyörittämällä. Lumi oli sen verran isokiteistä ja kuivaa (nollakelillä kuitenkin), että pallot vain eivät suostuneet pyörimään. Lumipalloja pystyi käsissä tekemään, mutta ei suoraan maassa. Lumiukon tekele jäi puolitiehen tämän meidän puuha-peten ansiosta, joka pitää enemmän asioiden hajoittamisesta kuin rakentamisesta. Saatiin kuitenkin napattua kuva meidän leipomon kokkien tekemästä lumiukosta samalla reissulla. Huomenissa lunta ei varmaan ole nimeksikään, koska nyt illan on vettä satanut ja lumi huvennut ihan silmissä. Toivottavasti ei kuitenkaan pakastu, ennen kuin on hieman kuivanut - voi muuten olla aika onnettoman liukasta kesärenkailla suhata.. 
 
Ja sitten nukkumaan, jotta jaksaa huomenna räätälille ja silkkihommiin - kun tänään ei silkkitehtaalle päästykään. Onneksi huomiselle on luvattu se ilmastointi/lämmityslaitteen korjaaja, joten ei ole pakko ostaa sitä silkkipeittoa samalla reissulla - vaikkei se tosin mikään huonompi idea taitaisi olla..