Aamulla ensimmäinen kurkistus ikkunasta kertoi, että yöllä on satanut n. 10 senttiä lunta ja nyt sitä on teilläkin jo loskaksi asti. Keskiviikkona tiet olivat vielä pelkästään märät, kun lumi suli samantien pois, mutta ei enää torstaina. Auton oli tarkoitus tulla hakemaan meitä klo 9, mutta pukiessamme vaatteita (onneksi oltiin vähän hitaanlaisia) n. viittä vaille sain puhelun sihteeriltä, että auto on jouduttu kelin vuoksi vaihtamaan ja saapuminen viivästyy. Kun tiedustelin, että kannattaako mennä ulos odottamaan hän vastasi, että hän soittaa uudelleen, kun auto on pihalla. Selvempi homma sitten! Hetki pähkäiltiin mitä tehdä ja päätettiin kuitenkin pukea loppuun. Käydään ostamassa jotain pientä evästä meidän leipomosta odotellessa. Heti ulos päästyämme hoksasin vilkaista meidän neitokaisen kenkiä - ei todellakaan ollut sattunut vettä pitävät versiot jalkaan - aivan loistavaa! Leipomosta selvittiin ulos hetkessä ja pikkuneiti palautettiin takaisin kenkien vaihtoon. Loskassa kävely olisi saanut neidin varpaat märiksi hetkessä. Voi armias sitä valituksen määrää sen jälkeen, kun varpaita palelee, pitää kävellä, on märkää jne..

 

Minä jäin aluksi odottelemaan klubitalolle - jossa on ihan yhtä lämmin kuin ulkona sillä erotuksella tosin, että lumi ei sada sisälle. Vartin päästä tulin siihen tulokseen, että parempi painua takaisin sisälle, ettei palelluta jo ennen kaupunkiin menoa. Sisällä ehdittiin myös istuskella hyvä tovi, kun lopulta puhelin soi. Auto odottaa pihalla! Jes! Tarkistin myös samalla, että onko meidän ayista kuulunut mitään - onko hän tulossa tänään? Lähinnä siksi pähkäilin asiaa, että se ilmastointilaitteen korjaaja piti tulla iltapäivällä ja meidän lähtö kaupunkiin viivästyi, joten onko kukaan kotona.. Lopulta kuitenkin siis 45 minuutin odottelun jälkeen pääsimme matkaan. 

 

Ensimmäinen osoite oli räätäli, jossa neitokainen kaappasi heti puhelimen kouraansa, kun sai meidän kuitin käteen - tarkoitti siis sitä, että takki ei ollut valmis. 5 minuutin puhelun päätteeksi neiti pahoitteli kovasti, että takki on valmis vasta iltapäivällä. Hän kuitenkin lupasi, että se tullaan tuomaan kotiin asti, kun iltapäivällä me emme enää kaupungilla olisi. Ei siis pitänyt ihan paikkaansa lupaus, että takki on valmis mihin aikaan päivästä tahansa torstaina.. ;)

 

Ehdimme sitten hetken verran pyöriskellä (ja työntää kevyitä matkarattaita sohjossa) keskustassa. Katsella miten ihmiset lapioin ja luudin siivosivat lunta pois kojujensa ja liikkeidensä edestä. Vähän väliä kallistelin rattaita ja kopistelin renkaita - ei ihan lumisille kaduille ole tuo kulkupeli suunniteltu. 

 

Sitten soitto kuskille ja nokka kohti silkkimuseota. Pikkuneidille olin luvannut, että hänkin pääsee katsomaan silkkiperhosen toukkia. Pettymys oli kuitenkin hienoinen, kun todettiin, että ainoatakaan elävää toukkaa ei tähän aikaan vuodesta sieltä löytynyt. Pakkanen ulkona ja sisällä oli ilmeisesti karsineet elävät öttiäiset pois. Meidän neitiä kuitenkin tuntui kovasti kiinnostavan lähestulkoon kaikki museossa esillä olleet tavarat. Varsinkin menneiden aikojen hallitsijoiden viitat, kengät ja kaikenmoiset esineet, joita esillä oli. Kaikista piti selittää mitä ne ovat ja mitä niillä on tehty. Miten cocooneista on silkkiä valmistettu ja mitä missäkin vaiheessa tapahtuu. Ajattelin, että museo kierretään helposti 20 minuutissa, mutta lopulta aikaa menikin reilu puoli tuntia. Ehkä tuota aikaa venytti hieman myös se, että olimme ainoat museon "asiakkaat" ja vielä sopivasti länkkäreitä. Museon työntekijät kuitenkin järjestivät meille monille kangaspuille ja työvälineille näytökset miten niitä käytetään. Meitä kuvattiin (niin siis meitä!), kun katsoimme miten kangaspuilla silkkiä kudotaan. Eikä me tosiaankaan päästy paikasta ulos, ennen kuin joku kiinalaisnainen sai kuvauttaa itsensä meidän kanssaan.  =)

 

Vielä ehdittiin silkkitehtaallekin ennen kotiin paluuta. Silkkitehtaalla kävimme katsomassa nykypäivän silkin käsittelyä/valmistusta. Lieneekö kovinkin vahvana meidän neitokaisella tuo rätteihin ja käsitöihin kohdistuva veri, kun tehtaallakin kiinnosti paljon enemmän se silkkilangan kerääminen ja peittojen valmistus kuin mikään muu. No vahvana se veri kyllä pitäisikin molempien vanhempien puolelta tulla. Ei sillä - minä itse en tällä hetkellä näpertele käsin oikein mitään, mutta johtunee pitkälti siitä, että nämä äidin pikkuapulaiset vievät voimat ja innon täysin.

 

Kotiin päästyämme odotimme ensin ayia, joka tultuansa keitti meille riisipalleroita. Uusi tuttavuus, joka tuli vastaan kiinantunnilla ruokia käsitellessämme. Englanniksi käännös jossain kirjassa oli Glue pudding (liima hyytelö/vanukas) ja kiinalaiset itse käyttää siitä nimitystä rice ball. Opettaja ihmetteli, etten ollut ikinä niitä maistellut - sellaista herkkua. Makeaa ja sitä syödään erityisesti nyt tammikuun puolivälissä, kun on joku tietty päivä (en tosin enää muista, että mikä). Kaupassa näin pakastealtaassa noita edellä mainittuja palloja ja ostinkin niitä ihan kokeilumielessä. Ayi keitti innolla niitä ja minä seurasin vieressä - että osaan tarvittaessa itsekin keittää. Sokeria tarjoilukuppien pohjalle odottamaan ja vedessä keitetyt riisipallot tarjolle. Jo pallojen haju kertoi, että ei taida meikäläisen suomalaiseen makuun oikein upota. Rohkeana maistoin ensimmäisen pallon - vähän limainen, pehmeä, riisistä valmistettu pallo, jonka sisällä oli hiekkakakku. Siis oikeasti, kuin olisi hiekasta ja sokerista leivottu pieni pyöreä kakku. Sain minä sen yhden pallon nieltyä, mutta siihen se jäi. Monta lasia vettä päälle. Pikkuneiti puraisi kerran ja sylki pallon samantien pois ja pikkumies innoissaan lusikalla hämmensi omaa kulhoaan. Siellä ne pallot uiskenteli - varsinkin kun sinne perään kippasi vielä oman vesimukinsa sisällön. Lopulta pikkumieskin tyytyi vain rutistelemaan palloja nyrkeissään ja syömättä jäivät. Mutta voipahan ainakin sanoa maistaneensa - hiekkakakkuja riisipallon sisällä!

Juuri kun aloin suunnitella sisareni kanssa neipparissa piipahdusta sain puhelun, että räätäliltä lähdetään kiikuttamaan takkia meille. Menee n. 30-40 minuuttia. Selevempi homma, eipä lähdetä mihinkään. Melkein tunnin kuluttua puhelusta jonkin sortin sherpa seisoo pussin kanssa oven takana. Hän olisi antanut takin ja ottanut rahat ja hävinnyt. Minä kuitenkin patistin miehen sisälle - ei sillä, että sen välttämättä olisi sisälle tarvinnut tulla odottamaan, mutta siksi, kun ovesta tuli niin kamalan kylmää ilmaa sisälle. ;) Takki kuorittiin pussista ja sovitettiin - kun kaikki ok, luovutin rahat ja päästin miehen menemään..

Mahtoipa sekin taas ajatella. Samoin kuin tässä yhdellä kerralla ostaessani huiveja keskustasta - pyysin myyjää avaamaan kaikki pussit yksi kerrallaan. Kerran aiemmin ostin häneltä huivin avaamattomassa paketissa ja siinä oli reikiä, nyt asiasta viisastuneena tarkistin kaikki - 1 tai 2 meni vaihtoon. Mutta sanon minä, että oli siinä kyllä vihainen myyjä! Saapa nähdä ottaako minua enää uudelleen asiakkaakseenkaan. Toisaalta sama se minulle, viereisissä kojuissa myydään samaa tavaraa. 

 

Ja jos vielä palataan tähän päivään - kun takkikin oli lopulta saatu aloin ihmetellä, että missä se meidän ilmastoinnin korjaaja viipyy. Yhteydenotto sihteeriin ja lopulta sain viestiä, että tulossa on.. Samainen pitkä kiinalaismies (uuden tulkin kanssa) tuli sisään ja tiesi suoraan mihin huoneeseen kävellä. Aikansa se ramplasi ilmastointipömpeleitä, katkoi sähköjä ja kiipesi kodinhoitohuoneen ikkunasta pihalle tutkimaan ulkona olevaa laitetta. Ei toimi ei. Tulkki tuli vartin päästä kertomaan, että laite ulkona on rikki. Se pitää korjata, mutta ei voi korjata nyt. "No milloin se korjataan?" kysyin. Tulkki: "Pian". Minä: "Tällä viikolla vai ensi viikolla?". T: "Tällä viikolla". Minä ajattelin, että niin, tänään on torstai iltapäivä.. ja ääneen kysyin miksi se kestää (siis se korjaus), johon sain vastaukseksi "Snow". Eli sitten voidaan korjata kun lumisade lakkaa.. Ou jee! Ollaan sitten ilman lämmitystä siihen saakka, että tämä extreme ilmanala täältä häviää.. Saapa nähdä kauanko menee. Luulen kyllä, että jos mainitsen tuosta sihteerille niin kuulee korjausmies kunniansa.. Aika kipakka pakkaus onneksi on tämä meidän sihteerineiti!

 

Jos päivän "vastoinkäymiset" olisivat tuossa niin siinäkin olisi jo kohtuudella, mutta eihän ne siihen loppuneet. Rakas mieheni soitti minulle Japanista, että hän ei löydä omaa terminaalia - tarkistatko netistä.. Voinen tähän kenties mainita, että olen erähäisen kerran tarkistanut netistä milloin vapaita hotelleja, bussiaikatauluja, puhelinnumeroita, autovuokrausfirmoja, karttoja jne - ympäri eurooppaa ja näköjään jo aasiaakin. Hetken perästä soitin hänelle, että "Kuule Rakas, sun lentosi on peruttu! Jatkan tiedonetsintää.."

Lopulta ilmoitettuani hänelle oikean terminaalin jäin odottamaan lisätietoja sieltä päästä, että pääseekö hän Japanista kotiin vai ei. =) Tulossa on ja autokin onneksi saatiin lähetettyä kentälle häntä vastaan. Senkin vahvistumista piti tosin odottaa n. 1 tunti ennen lentokoneen saapumista asti.

 

Kyllä tämä tästä. Huomenna nokka kohti Shanghaita ja vähän miljoonakaupungin tuulia haistelemaan (ja sitä lunta). Osa moottoriteistä on suljettu, joten mitään kiirettä ei tarvitse pitää. Kunhan pääsen samalla reissulla mattojen ostoon Ikeaan ja turvallisesti vielä perille hotelliin. Lauantaina suunnataankin jo lentokentälle ja hyvästellään siskokulta, jotta hän pääsee Odottamaan kotiinpaluulentoa. Hienona aasinsiltana voinen tähän vielä mainita, että tämän päivän Finskin lento Shanghaista helsinkiin näytti lähteneen "vain" 5 tuntia myöhässä..

 

Nauttikaa ystävät hyvät suomen talvesta, jossa sentään löytyy kalustoa tehdä sille lumelle jotain. Pohjois-suomen tyttönä jätän kuitenkin puuttumatta etelä-suomen "ongelmiin" lumen kanssa.. Siitä vielä joku vetäisi herneen nenään tai halon jonnekin muualle.. ;)