Kuski oli odottamassa portin ulkopuolella ja kävin sen viittilöimässä talon eteen - painava matkalaukku ja turvaistuimet muiden tavaroiden ohessa yhdistettynä loskaiseen maahan ei houkutelleen kävelemään portille saakka. Kuski oli ennalta täysin tuntematon, mutta hyvin avuliaan ja ymmärtävän oloinen. Niin no siinä vaiheessa, kun istuin etupenkille ja kerroin osoitteeksi Ikean Shanghaissa hän oli ihan, että "niin mikä?". Eihän siinä lopulta auttanut muu kuin soittaa sihteerille ja pyytää kertomaan mihin me halutaan. Tiet olivat pääosin onneksi sulia ja aina märillä paikoilla kuski selkeästi hidasti vauhtia - ilmeisesti sihteeri oli muistanut siitäkin mainita ;) Alkumatkasta ihmettelin sinne tänne moottoritielle jääneistä heinä/olkitupoista, että mistä ne on tippuneet. Shanghain päässä tulin siihen tulokseen, että niitä on käytetty parantamassa renkaiden pitoa ylämäissä, koska niitä tuppeloita oli vain ylämäissä - ei alamäissä tai tasaisella tiellä. Kätevää - nasta renkaat korvataan oljilla - hohhoh!

 

Kun aloimme lähestyä Ikean päätä ja liikennettä alkoi olla melkoisen reippaasti kaivoin kartan esille - halusin nähdä mitä kautta kuski ajaa. GPS:ää tällä kaverilla ei ollut, tai no joo oli puhelimessa, mutta ei se ajaessa päällä ollut. Siinä vaiheessa, kun tunnistin missä ajetaan oltiinkin jo melkein perillä. Kuski tosin valitsi väärän kaistan oikeaan aikaan ja pyyhkäisimme hienosti ikeasta ohi. Seuraavankin risteyksen hän ajoi väärää laitaa ohi ja parin kilsan päästä löytyi U-käännöspaikka. Körötellessämme takaisinpäin hän hoksasi missä se ikea oikein on. Sitten pakostakin ajettiin taas ohi, kun ei siinä kohdalla saanut kääntyä. Tämän toisen uukkarin jälkeen osoite oli selvillä, MUTTA mistä sinne mennään sisään? Siinä vaiheessa, kun yritin viittoa, että suoraan suoraan niin kuski oli jo kääntynyt oikealle. Lopputulema oli, että ajettiin vastaantulevien kaistoilla, vastoin kaikkia kieltomerkkejä ja väisteltiin autoja ja mopoja. Lopulta löytyi se parkkihallin ramppi, jossa piti sen verran vinkata, että kannattee sinne alas ajaa, eikä taas ulos parkkipaikalta. 

 

Ikeassa olikin hiljaista. Normaalisti parkkipaikalla on ensin etsitty autolle paikka ja sitten alettu etsiä sisäänkäyntiä. Nyt voitiin tehdä päinvastoin! Ihmisiä oli todella vähän ja kaupassa sopi hyvin liikkumaan - yhtä paljon ihmisiä kuin haaparannan ikeassa normisunnuntaina! Aivan luksusta. Ravintola tosin oli tupaten täynnä, mutta ei se haitannut, kun sai mahansa täyteen ja vielä istualtaan.

Ostosten pakkaamisen jälkeen kuski olikin jo sisällä saakka odottamassa meitä ja opasti takaisin autolle. Siitä alkoi toooodella pitkä matka hotelliin. Ruuhkaa oli paljon vaikkei ollut edes ruuhka-aika vielä. Autossa oli aivan tajuttoman kuuma, kuski ei jostain syystä raskinut käyttää ilmastointia, joten ikkunat oli huurussa ja kuuma kuin saunassa. Pikkumies alkoi ilmoitella hermostumisen merkkejä n. 20 minuuttia lähdön jälkeen. (olen joskus tuon samaisen matkan toiseen suuntaan mennyt reilu 15 minuuttiin) Nyt kuitenkin saatoin todeta, että tuossa vaiheessa oltiin vielä todella kaukana hotellista. Lähestulkoon jokaiset valoristeykset olivat täynnä jonona, kiinalaiseen tyyliin kaikki puskivat mitä pienimpiin rakoihin ja torvet soi. Tuossa vaiheessa tajusin (ei tietenkään aiemmin), että minun olisi kannattanut mennä takapenkille ja rauhoittaa pikkumies perinteisesti tissillä.. Mutta eipä se paljon auttanut muuta kuin etsiä kaikenmaailman kissoja, lintuja, koiria ja muita ehkä vähänkään kiinnostusta herättäviä juttuja auton ulkopuolelta. Siinä vaiheessa, kun autossa oli istuttu tunti ja hotelli jo näkyi niin kuskipa ajaa töräytti risteyksestä ohi. Voi luoja, että alkoi pistellä vihaksi. Hän ei jaksanut odottaa vastaantulevia ja pujahtaa jostain raosta vaan ajoi mieluummin ohi. Itsekin tajusi virheensä, kun oli ajamassa kaistalla, joka lähti alittamaan jokea! Nopeasti hän siinä tosin alkoi virhettään korjaamaan, mutta eipä siinä kovin ihmeitä voi tehdä, kun on miljoona muutakin autoa ympärillä. Lopulta aika monen mutkan jälkeen ja (vain) 15 minuutin korjausliikkeiden jälkeen oltiin hotellin pihassa. Kyllä teki mieli sanoa, että kävellen oltais jo perillä - varsinkin kun takseista vähän väliä hyppäsi ihmiset kävelemään ja nimenomaan autojen seisoessa jonoissa.

 

Hotellilla hengähdettiin hetki ja sitten suunnattiin copymarketille. Kappas vain, kun ruuhka oli hiukkasen hellittänyt, mutta taksejapa ei saanut napattua ei sitten millään. Lopulta kävelimme parin kilsan matkan "ostoksille". En tiedä mistä johtui, mutta tinkaaminen oli tällä kerralla aivan mahdotonta. Matkalaukku, josta pyydettiin 860 lähti lopulta mukaan 180 rämbylällä. Kaulahuivi tippui 180 rmb:stä 30:een, ja kauluspaidat 140:sta normi 50:een. En tiedä onko turistikausi parhaimmillaan vai mikä, mutta voimat tuo vei. Kauluspaitojen myyjä oli niin hyvä, kun se ei millään olisi aluksi antanut tuota 50 hintaa. Johtui kuitenkin siitä, että samaisessa kojussa oli joku toinen länkkäri ja ilmeisesti hän maksoi aika paljon kalliimmasti niistä ;) Myyjä niin salamyhkäisesti ja huomaamatta näytti koneella hinnan ja hyssytti päälle, ettei vain toinen kuule..

 

Ja sitten taksin metsästys takaisin hotellille. Ensimmäinen Taxi mikä kohdalle pysähtyi avasi ikkunan ja kysyi mihin ollaan menossa (ei siis niitä kaikista "pimeimpiä" takseja, vaan ihan taxi kyltti katolla). Ihmettelin tuota "tyyliä", koska yleensä sitä vain kyytiin hypätään. Annettuani hänelle taksikortin, hän hetken sitä tuijotti ja sanoi, että 100 rmb! Jäi se kyyti ottamatta. Hetken kuluttua kuitenkin onnisti ja ihan oikea taksi tuli  - kuskilla tosin ei ollut hajuakaan missä hotelli sijaitsee. Onneksi keskus auttoi ja perille päästiin - 12 rmb!

 

Kello oli kävellä kipittänyt jo niin paljon, että totesimme parhaaksi suunnata suoraan uimaan ja SAUNAAN ja sitten nukkumaan. Jäi siis Bundin valot näkemättä! Tästä hotellista löytyikin aika kiva uima-allas (uinnin valvoja todellakin teki työtänsä ja tarkkaili altaan reunalla koko ajan, välillä jopa sen näköisenä, että hyppää lasten perään altaaseen) ja sauna, jonka lämpömittari ei ihan tainnut pelata. Saunassa oli mukamas 84 astetta lämmintä, mutta jo sinne mennessä iholla tunsi, että ei tainnut edes 60 mennä rikki.

 

Nyt voinkin sanoa hyvää yötä Shanghaista ja toivoa vähän parempaa huomista - ainakin autojen suhteen! Millainenkohan auto meitä huomenna kyydittää..

 

Ai niin ja Shanghaissa ei ole lunta! ainakaan niissä kaupungin osissa, missä me on kuljettu.