A tekevät pikkupiruutta tutkimalla jokaisen kaapin ja laatikon (mm. minibaarin) 

B kitisevät ettei ole mitään tekemistä

tai C tuijottavat televisiota (paitsi pikkumies, jota edelleenkään ei kovin moni ohjelma kiinnosta)

 

No mitenkäs se meidän viikonloppu meni? Perjantaina aamupäivästä kävimme ensin kahvittelemassa ystäväperheen luona ja hakemassa vinkkejä mitä paikkoja ei kannata missata. Iltapäivällä aivan loputtoman pitkien lasten päikkäreiden jälkeen hypättiin taksiin ja ajettiin hotelli Pan Pacifiin. Reilu puoli tuntia meiltä hotelliin eli oikein sopiva autoilumatka. Kyyti maksoi peräti 27 rmb (pyöreästi siis 3 euroa). Taksi kiipesi hotellin sisäänkäynnille autoliuskaa pitkin toiseen kerrokseen ja me lampsimme vastaanottoon. Kuten hienoissa hotelleissa yleensä ovimiehet ja muut palvelijat olivat heti ohjaamassa eteenpäin. Hetken jonotuksen jälkeen neiti vastaanotossa kertoi, että meidän huonevarausta on korotettu (upgrade - onko tuo oikea suomennos?) ja huone on hotellin paremmalla puolella, jossa on myös oma check-in. Hotelli järjestää meille opastuksen ko. paikkaan. Eihän siinä, kun hypättiin ulko-ovelta golfkärryn kyytiin ja mies ajaa körötti meidät takaisin maantasalle toiselle sisäänkäynnille. 

 

Tällä kertaa ilman jonoja saatiin hotelliavain ja selvitys, että koko perheen aamiaiset on ilmaiset. Hienoa! Huoneeseen kävellessä vilkaisimme "takapihalle" ja näimme hienot vesielementit ja muut "jutut" mistä meille oli etukäteen jo usealta taholta kerrottu. Huoneen oven avattuamme yllätys oli positiivinen. Leveän parisängyn lisäksi meille oli laitettu myös lisäpeti. Hotellin sisustukseen oli käytetty ajatusta ja rahaa, kiiltävää kivilaattaa, ikkunoita, peilejä ja valoja. Wow! Lapsethan tietysti ehtivät ensimmäisenä tutkimaan joka paikkaan ja oleskeluhuoneen ja vessan välisessä ikkunassa oleva laskosverho meinasi heti alkuunsa kokea kovia. Sen, että se ehdittiin alas laskea niin eikös toinen ollut jo sitä nostelemassa ja se oli jumissa. :)

 

Ensimmäisenä iltana ehdimme tutustua vain hotellin sisäpihaan ja käydä pikkukävelyllä kanavan varressa, hakea iltapala hedelmiä, syödä italialaisessa ravintolassa (ruoka oli hyvää, mutta kallista) ja käydä vielä tekemässä tuttavuutta uima-altaan kanssa. Lapsia eniten tietysti kiinnosti takapihan vesielementit, joissa uiskenteli kaloja ja uima-allas, jossa he itse pääsivät leikkimään kalaa.

 

Lauantaina hyvän aamupalan jälkeen (jälleen siinä italialaisessa) suoriuduimme Pan Menin puistoon. Kävelimme polkuja pitkin kiinalaisessa puistossa, ihmettelimme pikkuneidin hoksaamia erilaisia asioita - aikuisen silmä hakee ihan eri asioita kuin pienen lapsen. Mm. kivinen kilpikonna, josta neiti ilmoitti isoon ääneen oli äidin ja isän silmissä sen verran hyvin piilossa, että piiloon se olisi jäänytkin ilman pikkuneitiä. Kiipesimme koko perheen voimin Light Padodaan. 7. kerroksiseen vuonna 1004 rakennettuun 8 sivuiseen 53 metriä korkeaan tiilistä ja puusta valmistettuun tornimalliseen pagodaan. Pikkuneiti on halunnut kiivetä sellaiseen (pagodaan yleensä ottaen) lähestulkoon siitä saakka, kun kiinaan muutimme. Pikkumies ja iskä lopettivat nousu-urakkansa jo neljänteen kerrokseen, johtuen todella kapeista ja jyrkistä portaista. Lapsen kantaminen noissa portaissa oli erittäin haastavaa tuohon saakka ja siitä eteenpäin portaat vain kapenivat ja jyrkkenivät. Pikkuneiti kiipesi reippaasti ylös saakka. 6. ja 7. kerroksissa ovista ei enää päässyt ulos, vaan maisemia oli katseltava kaltereiden takaa. Alastulo olikin jo hyvin mielenkiintoista. Ensimmäisenä oli tarkistettava, ettei ketään varmasti kuulostanut olevan tulossa ylös - 2 osaisten (kerrosten välissä olevien) portaiden alapäähään ei millään opilla nähnyt. Seuraavaksi äippä lähti laskeutumaan näitä pikkuriikkisiä portaita alas. Porrasaskelmat olivat n. 15 cm syviä ulospäin hieman kallellaan olevia ja erittäin jyrkkiä. Toisella kädellä pidin kiinni kaiteesta ja toisella oli valmiina ottamaan koppia perässäni laskeutuvasta pikkuneidistä. Päästyämme takaisin 5. kerrokseen menimme ulos huilimaan ja etsimme maasta iskän ja pikkumiehen, jotta he saivat kuvattua meidät niin ylhäällä kuin se tuossa pagodassa oli mahdollista. 

 

Pagodalta suunnistimme kohti Pan Menin maa- ja vesiporttia. Suzhouta on aikanaan kiertänyt muuri ja muurissa on ollut vain muutamia portteja. Yksi tänä päivänäkin hyvässä kunnossa olevista porteista on tuo Pan Men portti. Portin yksi erikoisuuksista on se, että sitä kautta on päässyt kaupunkiin niin veneilijät kuin maata pitkin tulevat ihmiset. Portin päärakennukseen oli koottu näytille erilaisia taisteluvälineitä. Kaikki enemmän ja vähemmän keihään tapaisia, mutta itse taistelukärjet olivat erilaisia. Käännöksen englanniksi oli osin oikein hyvin onnistuneita ja osin niissä ei ollut mitään järkeä - tai sitten en vain osannut ;) Esillä oli myös muutama erilainen tykki ja tietysti porttien avausmekanismit. Muurin päällä oli myös mahdollisuus kuvauttaa itsensä tai lapsensa vanhoisa vetimissä. Tai no entisaikaa kuvaavissa ritarin, kiinalaisneidon ja vaikka minkä maalaisen asussa. Tekemättä jäi ;)

 

Pikkumies nukahti päikkäreilleen äidin syliin ja suunnistimme takaisin hotelliin. Lounasta menimme syömään TGI Fridaysiin - ihan ok ravintola keskustassa, mutta aika kallis sekin. Sinne pääseminen oli tosin työn takana, kun vapaata taksia ei millään meinannut löytyä. Riksakuski olisi tosin kovasti tarjonnut meille kyytiä, mutta jätimme sen edelleen testaamatta. Säälistä - olisikohan se mies oikeasti jaksanut polkea koko perhe kyydissä muutaman kilometrin matkaa?

 

Iltapäivä vietettiin koko perheen voimin uima-altaassa kiinalaisten tuijotettavana. Meidän pikkumiehen innoittamana pääsi joku pieni kiinalaislapsikin "uimaan". Äiti tai mummo (kumpi lienee ollutkaan) hyysäsi lasta aluksi sylissään ja antoi muksun kastaa vain käsiään. Nähtyään meidän sankarin uivan ja nauttivan vedestä (uimavaipassaan) oli tuo pieni lapsi pian myös ilmann vaatteita isänsä sylissä altaassa - ja huusi kuin leijona, kun isänsä laski hänet haaleaan veteen. Kyseessä ei siis todellakaan ollut mikään kylpylä. Ovet uima-allas tilasta avautuivat suoraan ulos - ilman tiivisteitä ja kynnyksiä (kuten tavallista) ja vesi oli lämmitettyä, mutta ei todellakaan mitään kovin lämmintä. Vaikka ulkona päivällä olikin lämmintä jo siinä +15 asteen kieppeillä, niin ei se kovin lämpimältä tunnu paljaalla märällä iholla. Auringon laskiessa ulkoöämpötila tipahti heti siihen +5 asteen pintaan.

 

Päivällinen jätettiin kokonaan välistä myöhäisen ja runsaan lounaan vuoksi ja iltakävelyllä tutustuimme lähikatuihin ja kahvila/leipomon valikoimiin. Nähtiinpä siellä myös Suzhoun toinen kultaisten kaarten ravintola eli mäkkäri. Mutta vain nähtiin!

 

Sunnuntaina tuntui puolella porukasta olevan jo kova kiire kotiin, joten aamu uinnin jälkeen suunnistimme takaisin xing gang jielle valkoiseen taloon - niinkuin pikkuneiti asian ilmaisi :)

 

Nyt maanantaina odotan jo kovasti iltapäivää ja ayin saapumista. Suunnitelmissa olisi päästä hierontaan yhdessä mieheni kanssa. Alunperin halusin päästä hierottavaksi yksin hotellireissun aikana, mutta vilkaistuani hotellin hinnastoa totesin, että jaksan odottaa pari päivää ja mennä hierontaan kolmasosa hinnalla kotoa käsin. 5 tähden hotellissa on 5 tähden hinnat! Nähtäväksi jääkin onko mikään paikka auki, josta moista ylellisyyttä saisi. Tänään kun on vielä yleinen vapaapäivä - niinkuin on kyllä huomennakin.. 

 

Kiinalaisen uskomuksen mukaan uuden vuoden viidentenä päivänä ammutut raketit tuovat ampujilleen rahaa ja onnea alkavana vuonna. No viime yön perusteella täällä on paljon onnellisia ja rahakkaita ihmisiä ensi vuonna. Viime yötä ei voi verrata siihen junanrata fiilikseen, mutta ikkunan edessä seistessä tuli hyvin mieleen popcornikattila. Raketteja ei kovin paljoa näkynyt, mutta se ääni kyllä kuului. Maanantai aamu "kirkastuikin" todella utuisena - lieneekö lopputulos rakettien savusta vai jostain muusta saasteesta. Aurinko yrittää kovasti tuolta sumuverhon läpi paistaa, mutta ei ne säteet pysty edes kunnolla varjoja luomaan. Et silleen.