Pienten ja näköjään isojenkin miesten lempi harrastukseksi meillä on muodostunut helikopterin lennätys. Meiltä kotoa löytyy vasta 1 lentävä hökötys (siis täältä kiinasta - suomessahan niitä lentäviä laitteita on useampi). Pikkumies on erittäin hyvin sisäistänyt tämän miesten aamurutiinin eli kun äiti lähtee isosiskon kanssa koulubussille kiirehtii hän isin kanssa hakemaan helikopterin latauksesta ja pärinä alkaa. Yllättävän hienosti pikkumies osaa jo nostaa helikopterin ilmaan ja lentää seinään, kattoon, lattiaan jne.. ;) Kovempien tällien jälkeen iskän on hieman korjailtava vehjettä, mutta vielä on jokaisen tällin jälkeen takaisin ilmaan kopteri saatu. Yhtenä aamuna kuvasin tätä miesten touhua, pätkää jälkikäteen katsellessani hyvin erottui videosta "kato äiti" sanat.. Tämän päivän pohdintojen jälkeen ostoslistalle kyllä kuulosti kohoavan seuraavana hankintana radio-ohjattava auto. Onneksi nuo harrastukset täällä eivät kovin lompakkoa rasita. Tai no siis ainahan niitä kalliitakin löytyy, mutta kun ottaa huomioon "kuskin" iän eli 1,5v niin mitä järkeä on ostaa kallista.. 

 
Ja sitten näistä meidän insinööreistä.. Uunistamme löytyi kiertoilmatoiminto, joka YLLÄTYS ei toiminut. Siinähän herra insinööri alkoi sitten korjaamaan ensin syömäpuikolla ja sitten vielä veitsellä tuota propellia (tai mikä lienee) ja pikkumies katsoi vierestä. Ei kai siinä muuten mitään, mutta uunissa oli n. 200 astetta ja virta päällä - juuri oli saatu epäonnistunut ensimmäinen pelti vadelmamuffinsseja paistettua ja toinen erä oli vuorossa. Tällä kerralla pikku insinööri tyytyi tuijottelemaan touhua erittäin kiinnostuneen näköisenä, mutta voin jo kuvitella miten hän sopivan tilaisuuden tullen ottaa isistä mallia..
 
Eilen sotkettuaan (taas) riisit lattialle oli tämä pikku insinööri kovasti päällysmiehenä äidille ja ayille, jotka konttasivat lattialla ja nokkivat riisejä sieltä. Olet varmasti nähnyt joskus vanhempia herroja seisomassa jossain nokka pitkällä, eteenpäin kumartuneena ja kädet selän takana.. Siltä tämä meidän herrakin näytti! Kyllä meitä nauratti!
 
Ilmat lämpeni taas alkuviikosta sen verran, että uskalsin riisua jo "apukintaat" skootterin sarvista. Korkeimmillaan käväisi pikkasen vajaassa +20 asteessa, jee! Tuon lämmön innoittamana ajoin Auchanille skootterilla ja menin hakemaan Decathlonista pyörään turvaistuinta. Pikkumieskin alkaa tareta istua pyörän kyydissä, joten aika käynnistää pyöräilykausi. Mennessä pähkäilin miten minä sen istuimen saan pysymään kyydissä. Ystävät kommentoivat, että kyllä se pysyy, kun kiinalaisillakin pysyy.. Pyydä vaikka kassalta teippiä avuksi. No pyörittelin kaupassa hetken sitä turvaistuinta ja totesin, etten minä mitään teippiä tarvi. Sen verran hyvän muotoinen istuin, että helpostihan se pysyy jalkojen välissä. Ja niinhän se teki. Ei tarvitse siis jatkossa miettiä miten tavaroita kuljettaa. Arvaatteko muuten miten paljon harmitti kameran puuttuminen, kun eilen näin keskustassa miehen, joka ajoi heppaisella (kevyellä) skootterilla, jonka tarakalla oli samanlainen skootteri mitä meillä - eli paaaaljon isompi kuin se millä se setä ajoi. Wow! Aika huima näky, mukulakivikadulla, Ping Jiang Lulla ihmisten ja koirien seassa.
 
Tuolla samaisella Ping Jiang Lulla huomasin ensimmäistä kertaa katsoa muutaman ravintolan menujen hintoja. Ystäväni kertoi, että ruoat on edullisia, mutta että niin edullisia! Esim. Katkarapu dumplinit jaettavaksi neljälle (ihmiselle) 4 rmb!!! Oltiin liikkeellä niin aikaisin, että ei jääty testaamaan paikkaa, mutta pitänee joskus ihan mielenkiinnosta mennä sinne syömään.
 
Olen aina ollut jollain tapaa kiinnostunut erilaisista hoitomuodoista ja -tavoista. Nyt tähän jatkuvaan käden särkyyn päädyin kysymään apua ystävältäni, joka tekee akupunktiohoitoa. Yllätyin miten paljon hän tiesikään vanhasta kiinalaisesta lääketieteestä ja akupisteistä ja kaikesta siihen liittyvästä. Ei ole tullut aiemmin puheeksi. (en muuten tiedä oikeita termejä, joten käytän omiani ;) )
Perjantaina minuun ensimmäistä kertaa elämässäni pisteltiin neuloja, jalkapöytään, polviin, kämmenselkiin, kyynärvarteen, päähän ja selkään. Vain 2 paikkaa oli sen verran kipeät kohdat, että neulan laitto sattui. Muutoin neulaa ei oikein edes huomannut ( siis laitettaessa) ja neulan ollessa paikallaan sitä ei tuntenut. Tunne kylläkin oli jännä - en osaa sitä kuvata. Jotain tapahtui! Tunnin kestäneen hoidon jälkeen olo oli aika hömelö. Vähän kuin olisi horroksesta herännyt. Seuraavan kerran menen ensi viikolla. Lääkäristä saisin luultavasti korkeintaan särkylääkettä tai kortisonipiikin.. Katson miten tämä hoito toimii ja oletan, että tarvitsen siihen useamman kerran. Käden pakotus ensimmäisen kerran jälkeen muuttui - ei pahemmaksi eikä paremmaksi, mutta hieman erilaiseksi ja jatkuvaksi. Pärjään kuitenkin ilman särkylääkettä. 
 
Tämäkin kirjoittaminen tietokoneella rasittaa kättä ja hartioitani sen verran, että pakko katkaista homma tähän. Palataan asiaan toinen kerta..