Käväisinpä Auchanilta hakemassa meille uunin. Jossain ajattelemattomuuden puuskassa syöksyimme sunnuntaina Auchaniin jo aamupäivästä. Decathlonista löytyi neitokaiselle balleriinatossut ja sukkikset ja ehtihän siinä kaikkea muutakin kivaa hypistellä. Äitikin sai rannetuen - ei tarvitse kääreitä kötöstää vaikkei varmaan ihan siihen tarkoitukseen urheilutuki lienekään (someone knows, but not me). Decathlonista siirryimme syömään ja hupsista keikkaa, kun päivä oli jo yli puolen, kun kiipesimme Auchanin supermarketiin. Mietin jo siinä porttien ulkopuolella, että oliko tässä nyt hiventäkään järkeä. Joka ikisellä kassalla, missä oli myyjä, oli aivan järjetön jono. Rynnin sitkeästi tietäni eteenpäin, kun puoliso ja muksut olivat jo edeltä menneet tutkimaan valikoimat. Porttien jälkeen päätin, että tällä kerralla tyydymme valitsemaan mallin ja tulen yksin arkena hakemaan sen pois.

Maanantaina olikin taas perinteisesti hiljainen kauppa (kuin suomessa vkloppuna) ja menin etsimään valitsemamme uunin. Malli ja myyjäkin löytyi - itseasiassa kaksi. Tappelivat siinä kiinaksi keskenään, ilmeisesti siitä, että minulle pitäisi yrittää myydä saman valmistajan kalliimpi malli. Lienevätkö tulleet siihen tulokseen, että ei tämä älyä, joten ostakoon sen halvemman (299rmb). Pyysin myyjää etsimään oikean uunin laatikon ja kippaamaan sen kyytiin. Pitkän numeroiden tarkastelun jälkeen "oikea" nousi kyytiin ja suuntasin kassalle. Tarkoitus olisi ollut hakea myös silityslauta, kun entinen oli sopivasti rikkoontunut, mutta totesin sylin olevan täys jo siitä uunista. (huomautuksena, että kyseessä sellainen mikron näköinen pöytäversio..) Uunivuokia yritin myös etsiä, mutta ei löytynyt (niin mitä sitä uuni vuoilla tehdään, kun uunitkin on kortilla..). Kassa peri sen verran rahaa kuin piti ja päätin työntää kärryt ihan pihalle saakka. Ei se paketti paljoa painanut (vähän alle 10 kg), mutta kipeän käden kanssa pyrin mahdollisimman lyhyeen kantomatkaan. No sainko taksia? Ehei - 10 minuutin odottelun jälkeen kyytiä tarjoamaan tullut riksa/moottorihökötyskuski sai minut asiakkaakseen. Papparainen, joka hädintuskin pääsi kävelemään nosti laatikon "takapenkille" ja minä kiipesin toiselta puolen laatikon viereen. Ensin pappa oli vailla 40 rmb, mutta kun ilmoitin, että odoton mieluummin taksia niin hän oli vailla enää 10 rmb (eli vähemmän kuin taksikyyti). Vehje startista tulille ja mata alkoi, pappa valitsi reitiksi suorimman ja samalla pisimmän vaihtoehdon eli Singan kautta. Tulipa siinä kyydissä istuessa mieleen, että tuota setää ei ainakaan tarvi pelätä. Oli sen verran huonokuntoinen, että olisin juossut häntä helposti pakoon vaikka uuni sylissä. ;) Meinaan vaan, että jos hän käsillänsä nosti jalat kyytiin ja risteyksissä pää todella harvoin kääntyi mihinkään suuntaan.. Lopulta pappa ajaa hurautti melkein alaovelle asti ja taskustani löytyneelle 20 rmb setelille ei näyttänyt olevan vaihtorahaa niin nyökyttelin vain kovasti kiitosta ja annoin sen setelin olla "tasaraha". 

 

Tasarahasta tulikin mieleen, että usein tuoretorilla käydessäni en haluaisi saada takaisin Jiaoja (eli niitä rmb:n kymmenesosia) eli Maoja, mutta en ole vielä keksinyt miten saisin sanottua tasaraha.. Pitänee tarkastaa opettajalta.

 

Kotiuduin siis uunin kanssa ja ayi ja pikkumies olivat heti purkamassa pakettia saksien kanssa. Jätin heidät touhuamaan uunin kanssa ja lähdin uudelle reissulle metsästämään sitä uunivuokaa - iltapäivän makaronilaatikko häämötti jo silmissäni! Walmartista löysin yhden pata mallisen uunivuoan, joka sai kelvata. Jälleen kerran sain kerättyä alta aika yksikön korin täyteen tavaraa ja silityslauta oli taas liian suuri kannettava.. Suunnistinkin kotia kohti ilman tuota lautaa. Kotona tehdä näppäsin äkkiä makaronilaatikon uuniin ja siinä samalla uunia tutkiskellessani (ayi oli laittanut ja pessyt sen jo käyttövalmiiksi) totesin, ettei tämä muuten ole se uuni, joka me valittiin kaupassa. Niinpä tietysti! Laatikkokin oli jo ehditty laittaa hävitykseen - ei sillä, kaikki koodit kaupassa täsmäsi mallikappaleeseen - ilmeisesti malli vain oli ehtinyt muuttua jo.. Onneksi tästä kotoa löytyvästä yksilöstä löytyi sentään lämpötilan säätö aina 230 asteeseen saakka, erilaisia lämpövaihtoehtoja sekä uunin päällä kytkin ajastimella ja ilman. Positiivinen yllätys oli se, että luukku oli huomattavasti tiiviimpi kuin kaupassa olleessa mallissa. Negatiivinen yllätys oli uunipellin puuttuminen! 

 

Nyt meiltä löytyy uuni ja kaapista löytyy hiivaa, leivinjauhetta ja jopa vehnäjauhoja!!! niin voinen tässä alkaa muistella taas leipomista. ;) mitään litran pullataikinoita ei kyllä tarvitse haaveilla, koska uuniin mahtuu kerrallaan ehkä n. 6 pullaa paistumaan - saisi melkoisen tovin hehkuttaa tuota uunia, jotta litran pullataikinan saisi paistettua.

 

Tiistaina lähdin lopulta hakemaan pikkumiehen kanssa sitä silityslautaa. Meidän iloksemme (rattaiden kanssa liikkeellä) hissillä ei päässytkään alimpaan kerrokseen ja sieltä takas vaan meidän piti pujotella puomien läpi (lue: nostaa rattaat yli) ja kulkea liukuportaita. Tien varteen päästyämme taksi pysähtyi kohdallemme melkein samantien. Työnsin rattaat auton taa ja aloin avaamaan peräkonttia, kun kuski hyppäsi avukseni. Ei kai siinä, kun sain peräkontin kannen ylös lähti auto pakenemaan. Viitoin kuskille, että auto karkaa - mitäs kuski? ei ainakaan juokse auton sisään ja laita käsijarrua päälle. Se ajatus tullee mieleen vain tällaisella blondilla.. Kuski nappasi kaksin käsin peräkontista kiinni ja veti autoa sen aikaa, että se pysähtyi. Siinä se sitten piti autoa paikallaan, että minä sain tavarat konttiin ja hyppäsin takapenkille. Jälkikäteen ajateltuna ei siinä autossa varmaan edes pelannut käsijarru - kyseessä oli taas volkkarin Santana malli - ei tosin kaikista vanhin mahdollinen.  

 

Kuskin kysyessä osoitetta ja minun ilmoitettuani sen huomadin, ettei hän tiennyt missä compoundimme sijaitsee. Kuski lähti ajamaan kyllä jo oikeaa risteystä kohti, mutta soitti jollekulle ja kysyi missä tämä länkkärin mainitsema (ja huonosti lausuma) taloyhtiö on.. Saatuaan ohjeet huomasin, että oikea on suunta. Viimeiset valot (tai toiseksi viimeiset - riippuu miten lasketaan) olivat punaiset ja silloin kuski kysyi vielä sormella osoittaen, että tuonneko haluat.. Joo sinne sinne. Ensimmäistä kertaa kuski alkoi tekemään uukkaria "väärässä" risteyksessä ja luulin sen jättävän meidät kävelemään siitä kulmalta. Mutta ei, kuski kääntyikin mopokaistalle ja lähti sitä ajamaan väärään suuntaan - aina meidän portille asti! Näin se homma pelaa!

 

Pikainen katsaus vielä viikonloppuun ja ensimmäisiin kansainvälisiin synttärijuhliin joihin osallistuimme. Pikkuneidin luokkakaveri oli kutsunut kaikki luokan oppilaat paikalliseen "HopLopiin" juhlimaan synttäreitä. Ilmoitin neidin osallistujaksi puhelimitse ja tarkistin valokuvasta, että kukahan tämä Marco on? Neiti näytti pojan kuvasta ja kertoi hänestä sen mitä tiesi eli sen ja sen paras kaveri. =) Ok, kuvassa on mustahiuksinen poika, mutta nimestä päätellen ei kiinalainen.. Marco..

 

Sunnuntaina ajettiin neitokaisen kanssa skootterilla Rainbo walkille ja hetken pyörittyämme ympyrää ja epätoivoisesti kyseltyämme, että mistäs ne synttärit oikein löytyy niin joku karaokepaikan (leikkipaikka on karaoke"luolan" yhteydessä) asiakkaista toimi tulkkina ja opasti meidät oikeaan suuntaan. Käytävän päästä löytyi hämärä ja todella kylmä hoplop. Neiti tunnisti jo kavereitansa sieltä ja syöksyi lahjan annettuaan sekaan. Äiti kävi juttelemassa parin vanhemman kanssa ja uteli (niinkuin kaikki muutkin tekevät) minkä maalainen, kauanko asunut täällä, kauanko ollut koulussa jne.. Ensimmäisen tunnin ajan olimme neidin kanssa ainoa "vähän vaaleammat" paikalla - paria länkkäri-isää lukuunottamatta. Lopulta paikalle saapui myös neidin parhaat kaverit ja ehdin vaihtaa heidän äitien kanssa muutaman sanan. Tytöistä uusin paras kaveri on Clarissa, jonka äiti on Filippiineiltä ja isä saksasta. Synttärisankari oli muuten saksalaisisän ja kiinalaisäidin aikaansaannos! Lisäksi tapasin paljon korealaisia ja kiinalaisia. Hyvin kansainvälinen luokka siis. Kun en löytänyt oikein mitään valittamisen aihetta koulusta sain kuunnella miten muutamien mielestä luokan englannin opettaja on huono - koska hän puhuu englantia Liverpoolin murteella.. Voi jösses! No ehkä minäkin valittaisin, jos neiti olisi Shanghaissa suomalaisessa koulussa ja opettaja opettaisi savon/karjalan murteella.. (siis niinkuin vertauksena, itsehän veännän kaenuuta). Eli murheet kullakin - mulle on pääasia, että oppii puhumaan englantia ja kiinaa. Lienee sille sama 4-vuotiaalle, että mitä murretta hän koulussa kuulee. Lopputulema oli kuitenkin, että lapset on lapsia onpa he minkä maalaista taustaa tahansa. Yhteistä kieltä ei tarvita, kun leikit ja riidat onnistuu hyvin eleilläkin. 2,5 tuntia vierähti lopulta todella nopeasti ja jäätynein varpain ja iloisin mielin suuntasimme kotia kohti.