Opettajani ilmoitti torstaina, että hän alkaa etsimään uutta työtä. Minun opetusta jatkaa joku "todella mukava ja hyvä" äitiyslomalta palaava nainen. Todella mukava ja hyvä onkin kyllä kuvaus, joita täällä kuulee paljon - siksi en sitä heti uskokaan ;) Ilmeisesti opettajallani on niin vähän tunteja ja lieneekö ollut sitten vielä sijaistamassa. Todella harmi, koska tulen sen verran hyvin juttuun opettajani kanssa. Jos kemiat ei kohtaa niin oppimisprosentti ja into tipahtaa kyllä pakkaselle aika nopeasti. Onneksi aikaa on huhtikuun loppuun ja aika todennäköisesti tämä opettaja tulee jatkamaan meidän perheen opettajana koulun ohi.

 
Aloitin jo lasten talvivaatteiden pesun ja viimeinenkin puku on kuivamista vaille valmis talviteloille.. Saakin hetken miettiä, että mihinkäs niistä monista kaapeista ne talvivaatteet sulloisi. Kaikki kun ennestään ovat jo melkoisen täynnä. Kaappitila täällä on ihan toista kuin suomessa. Lastenhuoneen 2 kaappia on täynnä vaatteita, tyynyjä, matkalaukkuja, turvaistuimet, leluja ja kaapin päällys täynnä tyynyjä ja peittoja. Meidän makkarin kaapit (niitäkin 2) on täynnä vaatteiden lisäksi lakanoita, tyynyliinoja, pyyhkeitä, takkeja jne. Ja kaappien päällys on vuorattu matkalaukuin ja laatikoin. Siinäpä ne kaapit sitten oli. Ostettaisko lisää?? Ei - syystä, että A) ei ole paikkaa, johon kaapit laittaisi B) haluammeko raahata takaisin suomeen jonkin joko kiinalaisen oikein ihanasti (kukkia, kaiverruksia ja muuta joista en kovin perusta) kirjaillun kaapin (ja ne muuten on isoja) tai eurooppalaisemman lastulevyversion.. Ehei!
Jospa minä vain toivon, että lapset eivät kasva ja vaatteet mahtuvat vielä ensi vuonnakin (oh you can wish) ;)
 
Kiinalaiset häät - mieheni sai hieman reilu viikko sitten kutsun häihin. Siitä alkoi operaatio millainen on kiinalainen hää"etiketti" vieraiden osalta. Selvittelin asiaa ystäviltäni, jotka ovat moisissa aiemmin käyneet. Ihan ykkösasia jokaisen suusta oli, että EI saa pukeutua kovin hienosti. Kuluneet farkut ja villapaita on yksi parhaimmista vaihtoehdoista. Miehelle ei pukua missään nimessä! Miksi? Kyllähän suomessakin morsiuspari on aina se parhaiten pukeutunut, täällä asia vain on kärjistetty todella huimasti. Kumisaappaat on oiva kenkävalinta sateisella säällä.
Seuraava ohje oli hankkia punainen kuori (rahaa sisään) tai lahja ja meille länsimaisina tuo punainen kuori on huomattavasti "turvallisempi" vaihtoehto. Kyllähän toki lahjankin voi ostaa, mutta on muistettava kulttuurierot tässäkin asiassa. Voit toki ostaa leivänpaahtimen - luultavasti morsiusparin kodista löytyy sähköt, mutta syövätkö he leipää?? Leipä ei yleensä kuulu kiinalaiseen ruokavalioon. Tai jos ostat kahvinkeittimen niin mitä ihmettä he sillä tekevät?
Seuraavaksi heitin pallon miehelleni - selvitä onko kutsu vain hänelle, koko perheelle vai hänelle ja puolisolle/avecille. Opettajaani pyysin katsomaan kutsua ja kysyin mikä on kellonaika, jolloin sinne odotetaan saapuvaksi? Kellonaika oli 11.18. Hän naurahti ja sanoi, sen olevan varmasti joku parin hyvänonnen luku ja siksi laitettu niin minuutilleen.
Juhlapaikka XiShan town on n. parin tunnin ajomatkan päässä kotoamme Suzhousta ja mieheni sai kutsun tasan 9 päivää ennen häitä. Kutsu oli osoitettu ehkä koko perheelle. Mieheni teki kuitenkin diplomaattisen ratkaisun ja päätti mennä paikalle yksin. Luulen, että hän näki jo sielunsa silmin kaksi pellavapäistä mukulaa hurmaavan juhlaväen riemunkiljahduksin ja blondin vaimon kuvaamassa kaikkea enemmän ja vähemmän liikkuvaa..
 
Lauantai aamupäivällä hääpaikalle saapuessaan mieheni oli miettinyt hetken nähtyään talon, jossa juhlat pidetään. Asuuko tuolla joku, pysyykö seinät pystyssä jne. Hääpaikka ei nimittäin ollut mikään ravintola vaan morsiamen kotitalo, jossa hänen isänsä asuu. Sisällä talossa oli ollut todella hienoa - kiinalaiseen tapaan. Alakerta oli täynnä pieniä neliskanttisia pöytiä, joissa vieraille tarjoiltiin lounasta. Jokaiselle sivulle 2 henkilöä, olihan juhliin kutsuttu koko kylä. Mieheni - ainoana länsimaisena ihmisenä ja morsiamen pomona oli kunniavieras ja istutettiin morsiusparin pöytään kuljettajansa ja muutaman muun ihmisen kanssa. Mitä enemmän ruokaa vieraat syövät, sitä onnellisempi on parin avioliitto ja tulevaisuus. Kun tätä noudatetaan niin ruokaa silloin myös riittää. Seitsemännen annoksen jälkeen oli tullut mieleen, että jopa alkaa olla hieman maha täynnä. Morsian oli "kipaissut" vaihtamaan jo ensimmäistä kertaa asunsa. Ja ruokaa oli tuotu lisää. Lopulta n. 11-12 annoksen jälkeen tarjoilu oli pysähtynyt. Lounas oli nautittu. Taloon oli tehty myös morsiushuone eli yksi yläkerran huoneista (kaksikerroksinen talo!!) oli koristeltu juhlaa ajatellen, sieltä löytyivät myös lahjat sekä morsiuskansio eli kuvia tuoreesta avioparista. Kansiosta oli löytynyt morsian ainakin 5 eri asusteessa kuvattuna. Sulhaselle sentään riittää yksi puku. Vihkiminenhän on tapahtunut jo aiemmin ja juhlat on vain juhlat - yleensä ilmeisesti 3 päivän mittaiset. Ja tietysti omat juhlat järjestetään sekä morsiamen kotipaikalla että sulhasen kotipaikalla.
 
XiShanissa on tunnettu kauniista maisemistaan ja häävieraille olikin maksettu sisäänpääsy näköalapaikalle. Kun oli tullut sopiva hetki oli mieheni "liuennut paikalta" ja mennyt kiertämään näköalapaikan. Luumu- ja kirsikkapuut kukkivat alla aukeavilla rinteillä ja pelloilla valtoimenaan. Kotimatka oli aloitettu aivan liian aikaisin - ainakin jos ajattelee morsiusparin kannalta. Syömättä oli nimittäin jäänyt vielä päivällinen ja iltapala kaikkine lajeineen. No tiedänpähän, että seuraaviin juhliin työnnän itseni ja kamerani mukaan. Hyvät tavat muistaen pyrkisin kuvaamaan juhlia myös lukijoideni iloksi. ;) Nyt siis minäkin jäin vain mielikuvien varaan.
 
Minä sen sijaan lasten kanssa vietin viikonloppua ulkoillen. Lauantaina sattumusten kautta päästiin ovesta ulos vasta puoli yhdentoista korvilla. Pikkumiehellä otsa mustana (yllätys) ja kaikkien vatsat nälkää kuristen. Kurvasimme InCityyn syömään ja ostamaan eväitä. Reilu puolen päivän jälkeen, kun olimme valmiita suuntaamaan puistoon/puutarhaan (olin luvannut pikkuneidille puutarhavierailun) ja astelimme InCityn ovesta ulos järjen ääni voitti. Autoja oli liikkeellä todella paljon, olisimme tarvinneet taksin mennen tullen ja siinä vaiheessa onneksi kuuntelin järjen ääntä ja neuvottelin kohteeksi SIPin alueen keskuspuiston. Homma toimi kuin rasvattu - nyt kun ei tarvittu taksikyytiä vaan omat jalat riitti niin haettiin matkaevääksi vielä jätskitkin. Lopulta kun olimme keskuspuiston kulmilla (muutama sata metriä InCitystä) ja kaivoin kameran esille huomasin, että olin unohtanut ottaa muistikortin pois tietokoneesta. Eipä sitten tarvinnut kuvata sitäkään paikkaa! Oli muuten todella hyvä, ettei lähdettykään sinne maksulliseen puutarhaan - ottamaan kuvia! Keskuspuistoa kierreltiin ympäriinsä ja leikkipaikalla yritettiin hetki leikkiä. Sää oli aivan loistava ja takit sai riisua pois. Leikkipuisto oli kuitenkin suunnattu enemmän isosiskon ikäisille kuin pikkuveljen, joten uusi neuvottelu käyntiin ja matka jatkui. 
Päästyämme melkein toiseen leikkipuistoon pysähdyttiin tarkistamaan CD/DVD kaupan valikoimia. Äiti yrittää katsoa mitä uusia sarjoja/tuotankokausia olisi ilmestynyt hyllyyn. Pikkuneiti käy vähän väliä hyllyn takaa näyttämässä aina uutta levyä "Äiti minä haluan tämän" ja pikkumies istuu rattaissa ja yrittää tyhjentää yhtä hyllyä syliinsä. Homma seis ja kassalle ennenkuin hermot kärähtää. Pikkuneiti sai itsellensä kahmittua yhden uuden barbie-elokuvan, Yogi-karhuelokuvan ja Shrek 4:n. 30 rmb kiitos!
Onneksi toinen leikkipuisto oli jo lähellä, alkoi nimittäin olla jalat puhki ja silmät sikkurassa itse kullakin. Leikkipuistossa pikkumies löysi taas elämäntehtävänsä ja keräsi puista pudonneita marjoja yksitellen roskiin. Pikkuneiti kiipeili ja leikki aasialaisten kanssa kilvan. (sanon aasialaisten, koska en vieläkään tunnista ulkonäöstä korealaisia ja kiinalaisia) Kellon lähennellässä kolmea nappasimme taksin ja huruuttelimme kotiin päikkäreille. Takana oli muutama kilometri talsimista, eväät oli syöty ja äidillä jo kova koti-ikävä.
 
Sunnuntaina suuntasimme lääkäriklinikalle hakemaan hepatiittien tehosterokotteet koko perheelle. Paikalla oli aika monta muutakin asiakasta ja siinä saatiin varrota tovi jos toinenkin. Pikkumiehen osalta rokotusohjelmaa suomessa ennalta muokattiin aika paljon ja täällä ei meinannut lääkärin tajuntaan mahtua se miksi niin on tehty. Lopulta kuitenkin hänellekin löytyi oikeat rokotteet. Twinrixiä kun löytyi vain aikuisten koossa niin hän sai sitten erilliset A ja B rokotteet lastenkoossa. Sama asia, mutta kaksi eri piikkiä. Sekin tosin hoitui niin näppärästi ettei suomessa ikinä. Äiti piti jaloista, iskä näytti kuvia ja 2 hoitsua laskettuaan kolmeen tuikkasivat piikit yhtäaikaa, toinen toiseen jalkaan ja pikkusankari hyvä kun edes huomasi mitä tapahtui. Isosisko sen sijaan vuodatti valtavia krokotiilin kyyneleitä ja rimpuili vastaan. Väitti vielä piikin jälkeen, ettei turhaan itkenyt - ei se kipeästi käynyt, mutta vähän sattui..
 
Sunnuntaina oli ensimmäinen päivä, kun koko perhe istui terassilla syömässä lounasta. Äiti ja pikkumies ovat tuon terassilounaan tosin jo testanneet pari kertaa tälle keväälle. Lounaan jälkeen herkkuja ja kahvia, mutka kotona vaihtamassa huonot pois pikkumiehen housusta ja kamera kaulaan. Ilma oli niin ihana (meidän parvekkeella +23), että pitkästä aikaa ulkoilusta saattoi nauttia. Pikkuneiti sai ulkoiluttaa pyöräänsä samalla.
Lehdet alkoivat olla lähes hiirenkorvalla sunnuntaina ja maanantaina olivatkin jo. Luonto alkaa vihertää ja kukkia puut pullollaan. Talvi on selätetty!