Aika jatkaa rientämistään niin nopeasti, etten enää ehdi mitään "ulkomaailmaan" näkyvää tekemään eli kirjoittamaan blogia tai sähköposteja. Olen tosin saanut varattua meille lentoliput suomeen kesäksi (vaati aika monta sähköpostia), jos se laskettaisiin näkyväksi tekemiseksi.

 
Sain maanantaina kutsun Suzhoun turistikauden avajaisjuhliin ja päätimme mieheni kanssa osallistua niihin. EAS oli saanut kutsuja tapahtumaan ja me oltiin sen verran "aikaisin" liikkeellä (kun vastasin meiliin n. 3tuntia saamisen jälkeen), että saatiin jonopaikat. Tiistaina tuli vahvistus, että peruutuksia on tullut ja me pääsemme mukaan. Sää tiedotuksia jaksoin alkuviikosta tarkkailla - sadetta torstai-illaksi, mutta h-hetken lähestyessä tiedotukset unohtui. Torstaina nappasimme siis sateenvarjot mukaan kameran ja jopa videokameran lisäksi ja suuntasimme tapaamispaikalle. Bussi kuljetti reilut parikymmentä expattia juhlapaikalle ja matkan varrella vesisade alkoi. Lämmintä ulkona oli toki lähemmäs parikymmentä astetta, mutta vettä sateli jo ihan kohtuullisen paljon. Sisäänpääsylipuista päättelimme, että meille on varattu istumapaikat ja perille päästyämme meitä odottikin valkeat muoviset parvekejakkarat, ilman katoksia tietysti. 
Ennakkotietojen perusteella kyseessä on tunnin kestävä seremonia, johon kuuluu veneshow, kauniita naisia, ilotulitus ja kauniita naisia - muitakin kuin me expatit. Kyllä siinä illan aikana monet naurut irtosi, kun länkkärit istuivat katsomossa kertakäyttösadetakit päällä toisten kuvattavana. Suuri kiitos sadetakeista tapahtuman järjestäjille, kyllä ne nyt vähän siinä (melkein) kaatosateessa suojasi. Ilotulitukset ja veneet oli tosi hienoja, mutta oma kamerani pysyi visusti laukussa. VIP vieraat pitivät useita puheita, kiinaksi tietysti ja osa puheista oli tekstitetty englanniksi (isoilta screeneiltä saattoi nähdä). Tokihan käännöksissä pieniä "kukkasia" oli kuten esim. disgusting guests.. (vastenmieliset vieraat) tai teksti viuhahti ohi niin lujasti, että ihan kokonaan ei perässä pysynyt. 
Tunnin mittainen seremonia venähti 1,5 tuntiin ja lopulta bussille marssi takaisin parikymmentä märkää expattia. Kävellessäni kotiin viimeistä korttelin pätkää mietin miten kivat kumpparit olisikaan olleet. Nyt nahkakengissäni litisi vesi, housut olivat kauttaaltaa läpimärät ja neulepaitakin oli hihoista imenyt vettä jonkin litran. Hieno kokemus säästä huolimatta!
 
Lopultakin meidän neiti on alkanut puhumaan englantia myös äidin silmien alla. Torstaina hän pihalla tuli kysymään saako paras kaverinsa Ilya tulla meille leikkimään - olivat juuri tulleet koulusta ja kun vastasin myöntävästi neiti riensi riemusta kiljuen kertomaan Ilyalle "You come play my home". Meillä he juttelivat valokuvista "This is me!", kertailivat numeroita ja aakkosia - kuka kaveri alkaa milläkin kirjaimella jne. 
 
Keskiviikkona kävin myös pikkuneidin koululla, kun heillä oli aamupäivällä avoimet ovet. Paikalla oli monta muutakin äitiä ja me saimme osallistua mm. heidän jumppatuntiin. Se mikä minulla jäi kuitenkin parhaiten aamupäivästä mieleen oli, kun lapset lauloivat kiinaksi ja pikkuneidillä tuli hieman riitaa kaverinsa kanssa. Poika löi meidän neitiä, neiti alkoi itkemään, pyyhki kyyneleitään mekon helmaan ja tinttasi poikaa olan takaa takaisin! Vaikka istuin heidän takanaan ei ensimmäisenä pyydetty apua äidiltä tai opettajalta vaan hoidettiin asia itse. Tokihan siihen oli opettajan sitten jo puututtava, kun töniminen vain jatkui. Riitapukarit vaihtoivat paikkaa ja neidin viereen tullut toinen poika hellästi silitti neitiä, että nyt on kaikki hyvin. Suloista!
 
Olen saanut monelta taholta nyt muistutuksia, että kesä aikana jauhoihin ja riiseihin tulee täällä ötököitä. Ostin ensimmäisen satsin ilmatiiviitä purkkeja ja sanoin ayille asiasta. Hän osoitti heti riisisäkkiä ja viittoili siihen tulevat piiitkiä toukkia. Jak! Nyt alkaa olla suurin osa kuiva-aineista purkeissa ja toivon kovasti välttyväni pahimmilta tuholaisilta. Viime kesänä meillä ei oikein ollut mitään kuiva-aineita kaapeissa, joten silloin en tuohon ongelmaan törmännyt.
 
Pikkumiehen kuulumisia.. Tässä päivänä muutamana touhukas apulaiseni oli mukana vaippaostoksilla. Tilasimme InCityssä hissin ja kun sitä ei alkanut kuulua halusi apurini "tilata" sen uudelleen. Hän näki edessään vain valkean betonipylvään, johon nappi oli kiinnitetty. Sankari lähti vauhdilla kävelemään pylvään luo ja PAM! käveli lasiin pahki. Hän ei huomannut lasia itsensä ja pylvään välissä. Kuhmu otsaan, kuinkas muutenkaan. 
Pikkumiehen kanssa pyrimme käymään myös expattien Playgroupissa, joka tällä viikolla järjestettiin läheisellä oma-/rivitalokotialueella. Emäntänä tällä kerralla toimi saksalaisäiti ja -tytär, jotka ovat vasta pari kk asuneet täällä. Paikalla oli kova suomalaisedustus 3 äitilapsi parin voimin, yksi ruotsalainen ja yksi puolalainen "tiimi". Kukaan porukasta ei puhu äidinkielenään englantia, joten siellä oli hyvin helppo olla. Ennen kotiinlähtöä kävin vielä pikkumiehen kanssa katsomassa asunnon yläkerran huoneet. Heillä oli 3 kerroksinen rivitaloasunto, jossa 2 kerroksesta pääsi ylimpään kerrokseen jännästi "ovesta", joka oli oikeasti vitriinikaappi. Ihan kuin salainen kerros.. :) 
 
Ja suomeen tiedoksi- täällä ei ole pääsiäistä tai ainakaan pääsiäislomaa. Normaalit koulupäivät siis meidän neidillä pe ja ma. Osa kouluista on tosin vappulomalla jo maanantaista eteenpäin..