Mistä tietää, että tulee vanhaksi? No siitä, että lapsi tietää tekniikasta enemmän kuin sinä! Näyttää meidänkin "nörttiperheessä" lapset tietävän jo paikoitellen enemmän asioista kuin äiti ja jopa isä!? Tässä jokunen viikko sitten pikkuneiti tuli äidin luo äidin puhelin kourassa ja sanoi, että hän haluaa pelata sitä toista peliä. Äiti yrittää tivata, että mikä peli se on ja mitä siinä tehdään, samalla puhelinta räpläten ja peliä etsien. Tytär yrittää selittää (4,5v) ja sanoo lopulta kyllästyneenä "Anna tänne se puhelin, et sinä sitä löydä. Minä tiedän missä se on ja pelaan sitä." Ja niin se kävi, että pari tikun heilautusta ja neidillä oli haluamansa peli edessä.

Sunnuntaina ravintolassa istuskellessa ja ruokaa odotellessa neiti taas pelasi äidin puhelimella. Hyvin yleinen huvi hänellä juuri ruokaa odotellessa.. istuupahan paikallaan, eikä hiihtele pöytien välissä pienempää yllyttämässä. Tällä kertaa kuitenkin iskä valpastui ja sanoi, että kenelle sinä viestiä kirjoitat. Minä kurkkasin puhelinta, naurahdin ja sanoin neidille, että teepäs se valmiiksi ja näytä iskälle. Hetken kuluttua neiti antoi isille puhelimen, jossa pyöri hitaasti tekstibanneri. Iskä alkoi purkamaan "rakennelmaa", mutta ei aikaakaan, kun kuului "Mistä tätä muokataan?" ja neiti pääsi taas tuhahtamaan "Et sinä osaa, anna minä näytän!" Näin sitä siis jäädään lasten jalkoihin.
 
Tänään taisi ratketa joltain osaa meidän uhmaneidin tottelemattomuuden syy. Päässä alkoi raksuttaa, kun neiti vähän väliä korotti ääntään melkein huuto asteelle ihan normi asioita kertoessaan. Vaikkua korvat täynnä! Ja niin kirjaimellisesti oli. Joululomallahan suomessa neidin korvat piti liottaa ja imuroida auki, kun vaikku ei tule pois vaan kuivuu käytäviin tukkien koko käytävän. Nyt korvia on yritetty puhdistaa aina, kun esille on vaikkua tullut, mutta eipä ole auttanut. Remo-vaxia tiputtelin neidin korviin hänen mennessään nukkumaan ja aivan oli käytävät tukossa! En vain tiedä löytyisikö täältä paikkaa, jossa vaikut voisi imeä pois. Toivottavasti tämä "ensiapu" auttaisi edes vähän. Suomessa taitaa olla taas imurointi edessä.
 
Neiti oli tänään ensimmäistä kertaa kiinassa ollessa (ja taisi olla ensimmäinen kerta muutenkin ikinä - siis muualla kuin sukulaisilla) yksin kylässä kaverin luona. Vähänkö neiti odotti tuota hetkeä! Lopulta, kun kerroin, että tunnin päästä lähden viemään - oli nimittäin neidille se h-hetki loppuun saakka yllätys - niin hyvä, kun nahoissaan pysyi. Lähestyessämme kaverin kotia kuului meidän pihalla kävellessä jo tervehdykset yläparvekkeelta. Oli sielläkin odotettu jo kovasti neitiä saapuvaksi. Kun pari tuntia myöhemmin palasin hakemaan prinsessaa, niin mekko oli vaihtunut juhlaisaan ja pianotunti oli menossa. Hauskaa oli ollut!