Suomen suvi on näyttänyt ensimmäisinä suomipäivinämme parhaimpia puoliaan. Lämpöä on riittänyt sen verran, että ei ole palellut lyhythihaisissa ja itikatkin suurimmaksi osin on pysytelleet piilossa. Aikaerorasitus tuntui eilen jo vähän helpommalta – ei tarvinnut kahden jälkeen päivällä pitää tulitikkuja silmissä.. Lapset kuitenkin herättää joka aamu tasaisesti neljän ja puol kuuden välillä. Illalla ovat itse halukkaita nukkumaan viimeistään kahdeksalta ja perjantai ilta oli ensimmäinen, kun ajattelin jopa jaksavani katsoa telkkaria illalla (mitä nyt nukahdin ennen yhdeksää pikkuneidin viereen..).

Lentomatka meni kohtalaisen hyvin. Toki siinä muutaman harmaan hiuksen ehdin saada, mutta se kai kuuluu asiaan. Pikkumiehellä oli ensimmäistä kertaa oma penkki lennoilla, mutta eipä sitä nousu- ja laskukiitojen aikaan tarvinnut käyttää. Piti pyytää vauvavyö, kun äidin sylissä oli turvallisempi istua ja yleensäkin siinä pojan sai pidettyä istuallaan. Pientä vastoinkäymistä oletettavastikin oli, kun lennot oli taas myöhässä. Onneksi Shanghain kentällä lentokoneessa istuskeltiin vain parisen tuntia. Kuitenkin sen verran, että Oulun koneesta myöhästyttiin – ei edes täpärästi vaan ihan reilusti. Kentällä jonottelin puoli tuntia uusia lippuja ja taas saatiin ateriakuponkeja odotusaikaa kuittaamaan – ei en ollut pahalla päällä (tämähän on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että meidän matkustaessa lennot on myöhässä) vaan Finnairin täti jakeli kuponkeja lähestulkoon kaikille.

Papinjärven uimaranta käytiin katsastamassa paarmoineen heti keskiviikkona ja Nallikarin dyynit torstaina. Vaikka Nallikariin tulee pidempi matka niin tuntui paikkana sen puoleen kivemmalta, että paarmat ja hyttyset puuttui sieltä kokonaan – ne ihanat pörrääjät, jotka Papinjärvellä olivat koko ajan meitä puremassa.

Pikkumiehen vaipattomuutta tai kuivaksi opettelua on jatkettu aina mahdollisuuksien mukaan. Lentokoneessa meni erittäin hyvin – yllätyin todella. Laitoin tietysti vaipan aamulla, en ala siihen, että joudun pyytämään joitakuita siivoamaan pissaa tai kakkaa penkeiltä tai lattioilta paikoissa, joissa vessaan ei siinä silmänräpäyksessä pääse, kun hätä yllättää. No ensimmäistä kertaa pikkumiehen kanssa mentiin ”vaipanvaihtoon” lounaan jälkeen ja repäistyäni housuvaipan auki saatoin vain todeta, että kuiva vaippa.. Pikkumies pöntölle ja pissat sinne! Seuraava vessareissu tehtiin about 3 tunnin päästä ja taas kuivalla vaipalla – tällä kertaa olin fiksumpi ja tarkistin vaipan ennen sen hajoittamista ;) Taas tuli pissat pönttöön.

Pikkuneiti törmäsi ensimmäisenä suomiystävistään Nallikarin leikkipuistossa ikäiseensä poikaan – omaan prinssiinsä, päiväkotikaveriin. Tapaaminen oli hassu, koska lapset eivät muka tunnistaneet toisiaan. Hetken kuluttua he kyllä myönsivät tunnistaneensa toisensa, varsinkin kun äidit muistuttivat, että tämä se V/N on, josta sinä puhut lähes joka päivä. =)

Lauantai päivä on täynnä ystäviä ja juhlia. Aamulla suunnataan tapaamaan erittäin rakkaita ystäviä ja kummitätiä heidän uuteen kotiin. Ovat menneet muuttamaan meidän poissaollessa! Päivällä suunnataan pikkuneidin ystävän (poikiahan ne melkein kaikki tällä meidän rämäpääprinsessalla ovat) synttäreille ja illalla äiti vielä suuntaa oman ystävänsä 3-kymppisille!

Sunnuntaina suunnataankin sitten katsomaan Oulaisten mummolaa ja meidän kuplaa!! Ajateltiin körötellä sillä sieltä takaisin kempeleeseen joku päivä. :D

Meidän koira tuli takaisin kotiin (siirtynyt asustamaan Lumijoelle ainakin toistaiseksi) keskiviikkona ja joko ei oikeasti muistanut meitä tai sitten osoitti mieltään eikä halunnut muistaa meitä. Ei kylläkään haukkunut (kohtelu, jonka hänen mielestään kaikki vieraat saa), mutta ei myöskään riemuinnut tapaamisesta, joka on kaikkien tuttujen tervehtimisrutiini. Viereen ei ole yrittänytkään tulla nukkumaan, mutta ei myöskään ollut lähdössä takaisin Lumijoelle. Pikkumies pelkää koiria taas aivan kamalasti – tykkää siis eläimistä, mutta kun pitäisi saman katon alla olla niin muu paikka ei kelpaa kuin äidin syli. Joulun alla tutustumiseen ja tottumiseen meni aikaa viikko. Perjantaina tosin alkoi jo hieman löytyä rohkeutta ja pikkuhetkiä saattoi mielenkiintoisten lelujen (joita onneksi löytyy kaapeista paljon) parissa yksinkin viihtyä.

On se kumma, että kun pakkaat tavaroita pois silmistä ja ajattelet muistavasi missä mikäkin on niin ei varmasti ole niin sitten, kun tavaroita etsit. Jätin kiinaan aikalailla kaikki kenkäni, koska viime kesänä pakkasin suomen kengät tänne laatikoihin odottamaan tätä kesää. No tähän mennessä olen löytänyt yhdet sandaalit.. Varasto tosin on täynnä tavaraa, mutta hankala niitä paikkoja on tutkia, kun pikkumies roikkuu käsipuolessa koko ajan. Olisikohan se niin, että lopulta kun etsimäni tavarat löydän niin on jo aika pakata ne takaisin laatikoihin ja suunnata kiinaan.

Mitä suomi havaintoja olen ehtinyt tehdä? Lentokentällä läpivalaistiin käsimatkatavarat monta kertaa – kyllä siellä jotain nesteitä on irrallaan.. (ei siis meillä, mutta vanhemmillani). Kaupoissa ruoan hinta on noussut puolessa vuodessa huikeasti. Joka päivä tuntuu olevan jotain mitä puuttuu ja kaupasta ei ulos selviä alle 20 euron!?!? Huomasin miten hyvää perunarieska onkaan. Kahvia on tullut juotua liikaa :/ Joku heppu istuu kaivinkoneessa keskellä zeppeliiniä. Zeppelin muutenkin on remontissa ja luvassa uusi iso kauppakeskus joskus loppuvuodesta. Zeppelinin shellillä on mukavia myyjiä – tulivat laittamaan pyörän renkaisiin ilmaa, kun itsellä ei ollut hajuakaan siitä miten se ilmalaitesysteemi toimii ;) (tämä erittäin positiivista palvelua!!) Mun vanha pyörä on aivan kamala. Pihalla ja yleensä ok-talossa on loputtomasti työtä. (nyt vasta leikattu kerran ruoho, myrkytetty ampiaiset ja tiputettu pesä leikkimökistä, öljytty pihakalusteet, maistettu ensimmäinen oman maan mansikka- lapset.. ) Ja työtä pihalla ja sisällä on enemmän kuin ehtii tehdä. Pitää ihan järjestämällä järjestää aikaa ystäville ja sukulaisille.. By the way – laittakaa viestiä tai tulkaa käymään. Mulla näkyy kaikki aika hupenevan milloin mihinkin. =)

Ja nyt kuppi kahvia, uikkarit kassiin, tuliaiset pussiin, lapset autoon ja etsimään ystävien uutta kotia!! On tätä niin odotettu!

Terkkuja myös rakkaalle miehelleni ja iskälle sinne kiinaan – yritä pärjätä ilman ilmastointia. Niin, siis sekin oli hajonnut heti, kun sieltä lähdimme. Saapa nähdä saavatko ne korjattua sitä ja missä ajassa. Jos sisällä (tähän aikaan kesästä) on +30 ja kosteutta about 90% niin mitä siellä on elokuussa.. Onneksi me ollaan täällä tai olis muuten aika kiukkuinen suomalaisrouva papattamassa sihteerille ja korjausmiehille!