Uimista järvessä ja meressä sekä tietysti vielä puhallettavassa uima-altaassa. Lapset siis. Itse olen tyytynyt kahlailemaan vedessä - kädet on sitäpaitsi vielä sen verran auki, ettei yksikään ylimääräinen kastelu houkuta. Kiitos ruisleivän syömisen (onhan se hyvää pitkästä aikaa!!) mun iho-ongelmat ovat taas aivan karseita. Käsissä on useita avohaavoja ja rasvaa saa lotrata tuubikaupalla.

Pikkumies haluaa olla tosi paljon äidin sylissä ja nyt se sitten alkaa tuntumaan - tenniskyynärpää on alkanut vihoitella jälleen. Koiriin hän on onneksi jo tottunut ja haluaa silitellä, leikkiä, touhuta ja kaikkea mahdollista tehdä niiden kanssa. Koirat taas sitä vastoin tappelevat keskenään aika paljon. Kahden noinkin erikokoisen koiran (pieni terrieri ja collie) tappeluissa tahtoo väkiselläkin aina toinen kärsiä. Milloin tulee verta korvasta, milloin lohkeaa kynsi ja milloin toisella on karvatuppo hampaiden välissä. huokaus..

Maanantaina haettiin iskän rakas kupla meidän köröttelykärryksi talvivarastosta meidän käyttöön. Pikkuneiti muisti auton ja oli ihan innoissaan, että pääsee sen kyytiin. Pikkumieshän ei tietenkään muista koko autoa. On kiva huomata, miten fiksu pikkumies onkaan. Tänään esimerkiksi hän huomasi, kun äiti "käynnisti ilmastoinnin" eli avasi kuplan kuskinpuolen ikkunan. Pikkumies saa istua etupenkillä omassa turvaistuimessaan (takapenkillä kun ei ole vöitä niin siellä saa istua vain 3-v täyttänyt) ja hän hoksasi heti, että myös hänen ikkuna on avattava. ;)

Pikkuneiti sitten toisenlaista esimerkkiä ja käytöstä ilmaistakseen kiukuttelee koko ajan. Kaikki on tyhmiä, kauheita eikä niistä ikinä kukaan voi tykätä. Osansa saa äiti, pikkuveli ja kaverit, vaatteet, kengät, uikkarit.. Ihan mikä vain eteen sattuu. Ilmeisesti kyseessä on taas ikävä ja tunteiden purkamisen tuska. Eli suomeksi sanottuna hän ei osaa vielä käsitellä tunteitaan. Mummille hän oli jo ehdottanut, että äidille pitää kertoa, ettei hän tule enää takaisin kiinaan. Jää asumaan mummin luo. Kaiken muun touhun keskellä on siis koko ajan taisteltava tämän pikku kiukkupussin kanssa.

Onneksi iskä tulee muutaman päivän päästä ja on jakamassa (kiukuttelemassa) näitä tunteita, iloja ja suruja meidän kanssa. :)