Minusta on ihanaa, että ihmisillä on haaveita. Odotuksia ja tavoitteita. Toisilla ne on hyvin yksinkertaisia - kun vapaa viikonloppu, ehkä jopa perheen kanssa yhdessä. Toisilla ne voivat hipoa pilviä, kuten "haluan mennä naimisiin oikean prinssin kanssa ja minusta tulee ihan oikea prinsessa". Minun haaveeni pienenä tyttönä on ollut niinkin korkea lentoinen kuin "minä haluan olla isona töissä Siwan kassalla". No se ei ole toteutunut, mutta toiveet on vaihtuneet toisiksi. Olen saavuttanut joitakin haaveita ja unelmia, kuten opiskeluani AMK tutkinnon sain lopulta - kovan yrittämisen jälkeen - aivan loistavan työpaikan, josta olen nyt äitiys- ja hoitovapaalla. Tuorein haaveeni (no niitä on monia, kuten ehkä minut tuntevat ihmiset voivat sen arvatakin) on saada aikaan jotain suurta, jollain tapaa maailmaa parantavaa. Pienenä iltarukouksissani usein toivoin voivani lopettaa maailman sodat. Isona haave on kutistunut jonkin verran - kunhan saan auttaa jotakuta ihmistä mieluummin tietysti useampia. Ikinä en kuitenkaan ole halunnut tehdä sitä lääketieteellisessä merkityksessä. 

 

Ihailen suuresti J.K.Rowlingia (toivottavasti kirjoitin nimen oikein) - Harry Potterin luojaa. Rajaton mielikuvitus ja taito jakaa se muille ihmisille. Katsoin kesän aikana kaikki ennen näkemättömäni HP elokuvat (niitä olikin 4 - uusin mukaan luettuna). Olen pitänyt HP elokuvista alusta saakka, mutten ole ollut fanaattinen. Katson kun aikaa on ja siltä tuntuu. Toivoisin, että minäkin osaisin luoda ja kirjoittaa jotakin, joka tavoittaa miljoonia ihmisiä maailmalla. Ei vain muutamia kymmeniä suomessa ja kiinassa ;) 

 

Eilen kävin lasten kanssa jälleen uimassa. Minulle on useat ihmiset kertoneet, että läheisessä taloyhtiössä oleviin uima-altaisiin pääsee uimaan ilmaiseksi. Myös ayi toitoitti asiasta meille. Kun päivällä sitten ukkonen jyrähteli ulkona päätin, että emme yritäkään sinne hiukkasen kauempaan (Bay Sideen) ja maksa siitä ilosta, että päästään altaan reunalle istuskelemaan (edellisellä kerralla muutaman vesipisaran pudotessa taivaalta kaikki altaat tyhjennettiin ihmisistä). Kävelimme siis reppu pakattuna viereiseen taloyhtiöön, morjestimme iloisesti portilla vartijat ja kävelimme altaalle. Se oli auki. Siinä sitten tähyilin löytyisikö paikalta joku sen näköinen, joka haluaisi meiltä rahaa (sen 50 rmb, mitä Whats on Suzhoussa mainittiin) uimisesta. Ei näkynyt, joten etsimme pukukopit ja menimme vaihtamaan uikkarit ylle. Siivooja ja uinninvalvojakin tervehtivät meitä iloisesti ohi kävellessään, mutta kukaan ei ollut rahaa vailla. Niinpä pulahdimme altaaseen ja hetken perästä paikalle tuli tuttujakin. He totesivat vain, kun kyselin maksuista, että "Ei ole kukaan tullut kyselemään, joten en minäkään ole mennyt rahaa tyrkyttämään". Selvä homma sopii meille! 

 

Sopivasti sattui sekin, että pikkuneidin koulukaverit tulivat myös uimaan kanssamme yhtä aikaa. Poikien näyttäessä esimerkkiä hienosta sukellustaidosta oli meidänkin neiti pian sukeltelemassa altaassa ja uimarengas jäi altaan reunalle odottamaan käyttäjäänsä! Eiköhän tämä tästä vähitellen. Äidille tuo uimassa käynti ei ole mitään lepoa, varsinkin kun pikkumies on mukana. Hän keksii milloin mitäkin kujetta kuten - siirtyy altaasta toiseen parin minuutin välein, hyppää syvään kohtaan isosiskon uimarenkaan kera (ei tietenkään niin, että itse olisi sen renkaan sisässä), juokseen pyöreää allasta ympäri joko "istuinrenkaalla" vedessä tai altaan ulkopuolella. Ja sitä rataa. Muutaman kerran tietysti kokeillen, joko olisi 10 minuutissa kasvanut sen verran, että jalat yltäisi pohjaan ja pää pinnalle..

 

Onneksi tässä maailmassa ei tarvitse olla yksin ja onneksi useimmat äidit uskaltavat sanoa ääneen niitä samoja ajatuksia, joiden kanssa itsekin painii päivittäin. Arki ei ole ruusuilla tanssimista ja lapset järjestävät milloin mitäkin kujetta. Sitähän se on, oletpa sinä kotoisin mistä maasta tahansa! 

 

Ai niin, selvisi männä viikolla sekin, että kyllä täällä noihin hedelmäpuihin tulee paikoitellen hedelmiä. Pikkuneidin kanssa kävelyllä ollessamme kuljimme yhtämatkaa kiinalaisen ruohonleikkurin kanssa (ryhmä "puutarhureita") ja huomasimme heidän kiipeilevät persikka/luumu/omena puissa ja syövät kaikki kypsät hedelmät. Eli kyllä niitä hedelmiä tulee, mutta ne siirtyvät hyvissä ajoin parempiin suihin. 

Lopuksi yksi blondius (useampiakin on, mutta kun olen unohtanut).. Laitat puhelimen laturiin, koska se ei lähde päälle - virta varmasti loppunut. Unohdat sen laturiin ja parin päivän päästä otat sen laturista, ihan vain ottaaksesi akun irti, jotta saat lapsesi hetkeksi hiljaiseksi. Kun takakansi aukeaa huomaatkin tuijottavasi tyhjää "sisusta" akku ei ikinä edes ollut paikallaan.