Pikkuneiti aloitti koulutiensä (pre-school, kindergarten, esi-eskari - what ever) oikein reippaasti maanantaina. Äiti sai käydä viemässä neitokaisen luokkaan asti ja hän oli niin reipas ja ylpeä siitä, että on ylemmällä luokalla kuin viime vuonna. Niin iso tyttö, ettei tarvitse nukkua päikkäreitäkään. Heti ovesta sisään päästyämme neiti sanoi äidille heipat ja äidin oli lähdettävä - ei saanut jäädä kykkimään tai mitään muutakaan tekemään luokkaan. Hyvä niin. Neiti aloittaa tänä vuonna uusina harrastuksina TaeKwonDon ja uimisen. Baletti sivuutettiin hiuksen hienosti - kokeillaan muitakin välillä. Neiti on vielä kaikenlisäksi äidin mielestä sekä henkisesti että fyysisesti enemmän TaeKwon Do tyyppinen kuin baletti. Molemmat harrastukset pyörähtävät käyntiin ensi viikolla. Mielenkiinnolla kuuntelen sitten kommentteja neidin ja opettajien suusta uinnin osalta. En päässyt juttelemaan varsinaisten opettajien kanssa, mutta luulen käytössä olevan sen australialaisen tekniikan, jota täällä usein käytetään. Eli lapsi opetetaan ensin nousemaan altaasta pois ja sen jälkeen kun tuo hallussa niin lapsi tuupataan altaaseen ja sieltä on itse päristeltävä pois. Syvyyttä näytti tuossa tulevassa uintialtaassa olevan 1,3 m. Se on tarpeeksi alle 1,1m tytölle. 

 
Opettaja lohdutteli kovasti (huolenaiheeni oli aivan toinen), että hän on ihan oikea Lifeguard - australialainen sellainen ja on mukana uimassa - ainakin jollain ryhmällä. Ei neiti hukkumaan pääse. No en minä sitä pelkääkään. ;)
 
Pikkusankarin kanssa kävimme tänä aamuna kirjaamassa hänet sisään läheiseen lastentarhaan. Paikka aukeaa huomenna syyskuun 1.päivänä ja heti silloin menemme tutustumaan kunnolla kavereihin ja opettajiin. Ensimmäiset 2 kertaa mitä siellä on nyt käyty ei ole herättäneet vielä kovin suurta uskallusta pikkujätkässä. Hän ei nimittäin ole uskaltautunut kovin kauas äidistä. Jospa ne leikkikaverit auttavat asiaa. Sankari tulee siis olemaan tarhassa 3 aamua viikosta ja 3,5 tuntia kerrallaan. Ei paha aloitus ja niinkuin ayi sanoi, hän tulee saamaan monta uutta ystävää sieltä. Kaikki lähestulkoon saman ikäisiä. Tokihan ayi kauhisteli, että ei yleensä noin nuorena lapset kiinassa mene "kouluun". Mutta jos ajateltaisiin sitä, että me asuisimme suomessa. Pikkumies olisi pakostakin jo ihan täysiä päiviä tarhassa, kun äitikin olisi töissä. Että siihen nähden..
Ja kuulen jo teidän kysymykset: Mitä sinä nyt sitten teet päivisin, kun molemmat lapset on tarhassa? Minä aion mennä jumppaan - hyvin itsekkäästi 2 kertaa viikossa. Ja minä aloitan opiskelun - suomen avoimessa yliopistossa etäkurssina. Jääköön se vielä salaisuudeksi mitä alan päntätä, mutta työtä tulee riittämään. Eikä siihen riitä ne muutamat tunnit mitä olen "yksin" vaan siihen on käytettävä vielä niitä tunteja, jolloin ayi on meillä kotona. Eikä se kaupassa käynti ja juoksevien asioiden hoitaminen mihinkään ole loppunut! Josta tulikin mieleeni, että eilen saatiin lopulta meidän passit takaisin. Meillä on nyt taas vuodeksi eteenpäin oleskelulupa kiinaan - eihän siinä mennytkään kuin muutama viikko!
 
Kiina - tällä kertaa kerron siitä mitä olen mietiskellyt ja mihin olen törmännyt viimeisten parin viikon aikana. Ihan ykkösenä kiinalaismiesten nailonsukat. Suomessa nailoneita näkee naisilla sukkahousuina tai nilkka/polvisukkina. Täällä niitä on toki naisillakin (muistatteko kun kerroin niistä lyhyistä shortseista yhdistettynä sukkahousuihin..), mutta nilkkasukkia (tai mistä sen tietää vaikka miehet koko pitkiäkin käyttää - niillä on housut - thank heavens!) miehistä tuntuu käyttävän lähes puolet (niistä, joihin minä päivittäin törmään). Sandaaleista paistaa siniset/mustat/ihonväriset/valkeat nailonit, mustien kenkien sisästä niitä vilahtelee kans tai onpa ne sitten vaikka sellaiset kangasläpyskäkengät, joissa pohjat on mitä lie muovia/olkia. Miten niitä muka näen, kun ne housutkin on jalassa..? No kun ne ajaa huruuttaa niillä skoottereillansa niin tahtoo välillä osua silmiin ne iiiiihanat nailonit! Varmasti tosi mukavat kesäkuumalla. ;)
 
Toisena kerron operaatiosta, joka eilen tapahtui meidän pihallamme. Tuijottelin ikkunasta 10 minuuttia, että mitä ihmettä se kiinalaisrouva touhusi. Nainen oli levittänyt meidän pihalle asfaltille muovin, jonka päälle hän oli tyhjentänyt pussillisen riisiä/linssejä tms. vaaleaa tavaraa. Siinä hän sitten rikkalapiolla "tuuletti" sitä ainetta ja välillä nyppi jotain sormin pois. Omat päätelmäni oli, että hänen paperipussissa säilyttämäänsä tavaraan oli tullut toukkia tai muista ei niin mukavia yllätyksiä ja ne piti saada pois - heittämättä syötäviä osia pois. Kätevä kai se oli tuulisena päivänä kahmaista lapiollinen (sanotaan nyt) riisiä ja lasketella se takaisin muoville tuulen puhaltaessa ne kevyemmät ei toivotut vieraat pois joukosta. Ihan tuli puolukoiden roskinta tuulessa mieleen. Lopuksi hän kauhoi riisit takaisin pahvipussiin ja taisipa mennä tekemään lounasta. ;) Kysyin ayiltakin, että mitä nainen touhuaa, mutta hän pyöritteli vain silmiään. 
 
Tällaisia kiinailmiöitä tällä kertaa. Nyt alan laittamaan pikkumiehen tavaroita valmiiksi huomista ensimmäistä tarhapäivää varten. Kaupasta pitää lähteä ostamaan vielä mm. wetwipes eli pyllypyyhkeitä - jos sattuu kakat yllättämään niin saa sen puhdistettua. Me suomalaiset, kun taidetaan olla yksiä harvoja kansoja, jotka pesevät lapsensa takapuolen, jos kakat lävähtää vaippaan/housuun. Muut on sen verran "sivistyneitä", että käyttävät siihen tarkoitettuja pyllypyyhkeitä ;) Askarreltavaakin on, kun pitää löytää kuvat koko perheestä, että pikkumies pääsee tarvittaessa katsomaan tarhan seinältä äidin, isän ja isosiskon kuvia, jos ikävä yllättää. Vaatteet ehdin jo nimikoida, mutta vesipullo, vaipat, sisäkengät yms. odottavat vielä omilla paikoillaan huomista.