Ajan kulumista ei oikeasti voi kuin ihmetellä. Kyllähän se aika aina menee nopeasti (varsinkin mitä vanhemmaksi tulee), mutta että se menee näin nopeasti! 

 
Pikkumies näyttää oppineen tosi hyvin pottailun salat. Eilen oltiin uimassa noin kolmisen tuntia ja sinä aikana meidän mies juuri täyttänyt 2vee ilmoitti 4 kertaa uimassa olon aikana, että nyt vessaan. Ja joka ikinen kerta me ehdimme hyvin kipittää (vielä pitkä matka) altaalta vessaan. Äitihän yritti tietysti myös kansainvälistä tapaa (sitä hienompaa) ja tarjota pissapaikaksi puskaa, mutta ei se kelvannut, posliini piti olla - reikä sellainen (kun muuta ei ollut tarjolla). Juttelimme altaan reunalla naisten kesken siitä miten tuolla kyseisellä paikalla on nähty myös sitä, että lapset pissaa laatoille (aikuisten kehotuksesta) tai altaan reunassa olevaan "kouruun". Eikä kyse ole mistään 2-3 vuotiaista.
 
Pikkuneiti sen sijaan alkoi eilen opetella uimaan pelkillä käsikellukkeilla ja myös vedessä liukumista ja veden kannattavaa voimaa. Tähän asti neiti on uiskennellut uimarenkaalla missä sattuu - äidin näköpiirissä, mutta aikuisten altaassa. Aina siellä missä muutkin kaverit on uimassa. "Paikallaan" sukellus onnistuu jo, mutta kun siihen saisi sitä liikettä yhdistettyä niin aivan bueno! Se äidin opettaminen ei tosin ole kovin helppoa, kun pikkumies on vieressä tekemässä kaiken saman perässä mitä isosisko yrittää äidin kehotuksesta tekemään. Varsinkin, kun ollaan altaassa, jossa pikkumiehellä yltää juuri ja juuri varpaan kärjet pohjaan ja suu pinnan yläpuolelle. Siellä se sankari tosin painatti menemään kuin vanha tekijä, kiinni ei (tietenkään) saanut pitää mistään ja kädet pinnalla viuhuen sankari eteni altaassa. 
 
Hauskoja ottamuksiahan sattuu vähän väliä, mutta tosiaan meinas naurattaa, kun pikkuneiti kaverinsa kanssa oli jonkinlaista"pukkimispeliä" uima-altaassa. Neidillä oli ensin uimarengas ympärillä, mutta sitten kun pukkiminen vaihtui nyrkkien viuhumiseksi niin neidillä piti äkkiä nakata uimarengas rannalle ja ottaa omat nyrkit esiin. Turhat pehmusteet pois. Poikien kanssa leikit siis sujuu - ihan niinkuin aina ennenkin - lähestulkoon paremmin kuin tyttöjen kanssa.
 
Kesäloman jälkeen olen jotenkin ihmeenlailla päässyt taas yhdeksällä kerralla kymmenestä porsaanreiän kautta naamakirjaan ja "ihmisten ilmoille" netissä. No, sieltä eilen luin ja muistin tämän ihmetyksen aiheen eli naisten kainalokarvat. Länsimaissa (suomi nyt ainakin - hah mikä veto) on hyvin poikkeuksellista (ainakin mun silmissä) nähdä naisilla kainalokarvoja rannoilla tai muualla - vähäpukeisilla paikoilla. Täällä se tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Eilen sain taas muistutuksen siitä, kun korealaisäiti tuli uittamaan n. 1,5 vuotiasta poikaansa. Ja juu, ei tarvitse miettiä mistä tiedän, että se oli poika. Ei, sillä ei ollut uimahousuja, vaan pojalla oli kokovartalo (suomalaisen mielestä yöpuku) puku, josta oli haarat auki. Äidillä taas oli niiiin valtaisan muhkeat ja mustat kainalokarvat, että ne näki kauas. Koreasta tulikin mieleeni, että korean puhe on mielestäni jotenkin runomaista tai "kertovaa". Mielestäni koreaa on hauska kuunnella. Toisaalta sitten, kun kuulee korealaisten (elekielestä päätellen) olevan vihaisia niin sanat ja olemus ei kohtaa laisinkaan. Aivan kuin äänikään ei muuttuisi kovin vihaiseksi. Hankala tosin sanoa, kun ei ole aavistustakaan mitä ihmiset silloin sanovat. :)
 
Latailin äsken kuvia nettiin ystävien ja sukulaisten nähtäväksi ja samalla muistui mieleeni tämä: Olin lasten ja ystävieni kanssa (oulussa) Ainolanpuistossa leikkimässä, lapset lähtivät kiipeämään isoon liukumäkeen kapeahkoa puuta/siltaa pitkin (lankku, josta nousee verkot kaiteisiin). Pikkumiehen kädet eivät kunnolla yltäneet molempiin kaiteisiin ja tuon lankun kävely oli vielä vähän epävarmaa (onneksi on tervettä pelkoa jo päässä). Äiti oli napsimassa kuvia näistä sankareista ja kun sattuu se olennaisin (äiti tässä vaiheessa jo matkalla kaksikon luo) eli pikkusankarin jalka ja havainnointikyky herpaantuu ja sankari meinaa tipahtaa verkon raosta alas nappaa isosisko pikkuvelun paidan kauluksesta kiinni (refleksit kuten äidillä) ja sankari jää roikkumaan isosiskon suuren haban voimasta paitansa varaan ilmaan. Äiti pääsee pelastamaan tilanteen ja nostamaan sankarin takaisin lankulle ja kiittelemään isosiskoa hienosta työstä! 
 
Viimeinen juttu vielä ennenkuin karkaan kotoa viettämään aikaa hetkeksi yksin.. (ayi tulee ihan kohta) Kävimme tuossa läheisessä kukkapuistossa lasten kanssa leikkimässä. Kiinalaisille on nyt iskenyt kovat kiinnostus ja julkaisun tarve liikennevalistuksen opettamiseen kansalaisille. Se onkin todella hyvä juttu, MUTTA kun sitä tehdään siten, että kasataan isoja paksuja lastulevytauluja LASTEN leikkipaikalle kuin korttitaloja houkuttelemaan pienimpiä konttailemaan noihin hienoihin "labyrintteihin".. Voi jösses! Kyllä otti äidin sydän muutamia ylilyöntejä, kun ensimmäistä kertaa hoksasi minkä "talon" sisältä se pikkumies huutelee. Yksi näistä korttitaloista olikin jo läsähtänyt kasaan. 
 
Lisään tähän kuvan, kunhan taas koneet suostuu kanssani yhteistyöhön.