Vaikka sanotaan, että odottavan aika on pitkä ja niin se minunkin kohdallani yleensä on niin nyt on todettava toisin. Viikko on mennyt ihan hujauksessa. Tuntuu, etten ole mitään näkyvää saanut aikaan, mutta sitten kun tarkemmin ajattelee niin jotain kuitenkin.

Vkloppuna kävimme Decathlonissa (jälleen kerran) vaatettamassa perhettä. Pikkuneiti sai uudet lenkkarit, kun äidin oli jokunen viikko sitten karusti todettava, että neidin kenkä kaapista mahtuu jalkaan enää parit kengät. Viimeksi kenkäkaappia tyhjennettiin ja täytettiin viime kesäkuussa eli mitä? 3-4 kk sitten. Uudet lenkkarit olivatkin jo kokoa 31, vaatekaappiin paita Decathlonista piti ostaa kokoa 6 vuotiaalle. Siellä kaupassa koot tyttöjen osalta joko menevät aivan liian pieninä tai aivan liian pieninä ;) 

Äitilläkin kyllä poltteli ostaa tennarit itselle, mutta niinkuin aina - kun alat sovittamaan niitä kenkiä niin eihän ne passaa. 

Lauantai aamuna tehtiin myös sellainen ennätys, että olimme Auchanin ostos"he.. paratiisissa" jo klo 8. Ei muuten ollut väkeä muualla kuin kananmunajonossa. Mukaan tarttui myös uusi riisinkeitin, kun ayi oli parisen viikkoa aiemmin huomauttanut, että meidän riisinkeitin vetelee viimeisiään - pinnoitus kulhosta mennyt rikki. Olenko muuten muistanut mainita, että meiltäkin löytyi ensimmäiset riisihäröt tai mitkä lie mustat ötökät riisiastiasta. Ei auttanut Lock&Lock ilmatiivis purkki edes siihen. No roskiin meni se riisierä - ellei meidän ayi sitten vienyt "roskia" kotiinsa mennessään.

Pistää joskus naurattamaan, kun olet laittanut tavaroita roskiin ja muutaman päivän päästä törmäät rapussa tai pihalla kyseiseen tavaraan täydessä käytössä. Yleensä omat tavarasi tunnistat omiksi onpa ne sitten kenen käytössä tahansa. :) Uusi elämä roskiksen kautta.

 

Sunnuntaina syötiin suomalaisittain ja perunat ja porkkanat jauhelihakastikkeen kanssa tekivät hyvin kauppansa. Syönnin jälkeen äiti ajaa huruutteli skootterilla Suomi-koulun perustamiskokoukseen ja niin saatiin viralliseksi tuokin juttu. Jäänemme odottelemaan ensimmäistä koulupäivää. hmm.. minun osaltani tuo on kyllä paljon muutakin kuin pelkkää odottelua olen nimittäin yksi opettajista ja vielä johtokunnan jäsenkin.

En ihan kotiin ehtinyt kokouksesta, kun puhelimessa jo odotti viesti, että lähdettäisiinkö Sail-parkiin lasten kanssa leikkimään. Kyseinen puisto (kiinaksi taisi olla jotain Feng zheng tai sinnepäin) sijaitsee lähellä SSIS koulua ja ystäväni on käynyt siellä parisen kertaa aiemminkin. Kotona ratkaistiin asia siten, että minä ja pikkuneiti nakattiin vesipullo laukkuun, kengät jalkaan ja suunnattiin kavereiden kans bussipysäkille. Pikkumies oli edelleen päikkäreillä hyvin tyytyväisenä. Bussilla köröteltiin aika monen kiinalaisen kanssa lähemmäs puoli tuntia ja noustiin ulos ihan outoihin maisemiin. Ystäväni nuorempi poika nukahti bussissa jo ensi metreillä ja hänellä olikin kova työ kantaa tuota nukkuvaa velttoa 3-vuotiasta poikaa kohti valtavaa puistoa. Puistosta löytyi nurmikon, puiden ja lammikon lisäksi 3 isoa leikkipaikkaa. Vähän jokaiselle jotakin. Valtava kiipeilyverkko, jossa meidän neiti kovasti yritti kiivetä korkeuksiin pääsemättä 2 metriä ylemmäs- tiedossa onkin, että hän ei ole ikinä kyseisestä harrastuksesta kovin paljoa tykännyt, joten taidotkin on sen mukaiset. Pikkumieshän olisi luultavasti rimpuillut ulottumattomiin alta aikayksikön, vaikka verkon reiät olisivatkin olleet pikkumiehelle valtaisia. Toiselta leikkipaikalta löytyi iso laiva, mastot ja erityyppisiä kiipeilyverkkoja. Pitkä liukumäki ja tietysti jumppalaitteita aikuisille - nehän tuntuvat oleellisesti kuuluvan lähes jokaisen leikkipuiston läheisyyteen. Lapsilla oli hauskaa ja ystävälläni oli onneksi eväitä meille saakka. Kotimatka päätettiin suorittaa taksilla ja yllättävän helposti taksi löytyikin. Pikkuneiti oli kohtalaisen väsynyt lähemmäs 3 tunnin ulkoilun päätteeksi ja hänellä suu kävi takapenkillä lähes taukoamatta. Se mikä asiasta tekee tavallaan hauskan on, että neiti vaahtosi englanniksi. Sanavaraston laajuus ja sanojen käyttötaito tuli tuossa hyvin esille. Mielikuvitus on kovasti mukana myös vaikkei sanoja tunnukaan tarpeeksi olevan. Ystävät ymmärsivät aika paljon ja äitikin melkein kaiken. Sanojen taivutusmuodot tai käyttäminen eri tilanteissa on selkeästi vielä kovasti hakusessa, mutta pääasia mielestäni kyllä on, että hän rohkeasti uskaltaa käyttää kieltä sen verran kuin sitä osaa - varmasti jokaista osaamaansa sanaa. Niin, ystävämme tuolla leikkipuistoretkellä olivat (ja ovat edelleen) siis saksalais-brittiläisiä.

 

Kielitaidosta vielä sen verran.. Pikkuneiti tosi rohkeasti jo itse selittää kavereidensa äideille englanniksi asioita. Hän ei tule kysymään äidiltä, että miten se sanotaan vaan kehittelee lauseet itse. Joskus tosin hän kysyy jotain tiettyä sanaa, kun neiti hoksaa, että lauseesta puuttuu jokin tärkeä sana, mitä hän ei voi mitenkään kiertää. Tämän illan viimeisimmät huolenaiheet sängyssä olivatkin muutamien lauseiden käännökset. Ihan selkeästi koulussa usein kuultuja lauseita, joiden tarkka merkitys oli vielä hämärän peitossa. 

Pikkumiehen kielitaidosta on hyvin vaikea sanoa mitään. Hän ymmärtää kiinaa yllättävän paljon. Ayi kyselee tai kertoo hänelle milloin mitäkin ja sankari vastailee nyökkäilemällä, päätä puistelemalla tai tekemällä. Äidillä ei välttämättä ole mitään hajua mistä he "juttelevat" tai jos äidillä on niin äiti voi vain todeta pojan ymmärtäneen "senkin". Ayin kovin tavoite tällä hetkellä on saada sankari sanomaan selkeän "byebye" sijaan "zaijien". :) Pikkumiehen englannintaito onkin sitten huomattavasti hankalampi homma. Tänään koulusta häntä noutaessani juttelin pitkän tovin hoitajan kanssa ja joitakin asioita pikkumies tuntui ymmärtävän - hänen elekielestään tiesi sen. Kuitenkin aika paljon taitaa mennä yli niin, ettei edes olematon hilse pölise. 
Sankarihan nukkuu nyt jo päikkäritkin koulussa ja tänä aamuna pikkumies oli niin reipas koululainen, etten olisi ikinä uskonut. Äidille sanottiin heipat niin, ettei äiti kunnolla ehtinyt edes sisälle. Siellä hän touhusi vastaanottaja Oceanin kanssa, vaihtoi kengät, vei vesipullon, laittoi repun kaappiin jne. Äiti kurkki ikkunan takaa.. Ja ennenkaikkea - sankari on aloittanut vaipattoman taipaleen myös koulussa. 3 vaipatonta päivää (on tietysti vielä päikkäreiden aikaan) takana ja jokainen iltapäivä kotiin tullessa jalassa on ollut samat housut kuin aamulla kouluun mennessä!  Ensimmäistä vahinkoa odotellessa. ;)

 

Ehdinhän minä toki viikon aikana syödä myös antibioottikuurin poskiontelon tulehdukseen, käydä rouvalounaalla, vetäistä yhden jumpan (kun parannuin), suunnitella sitä sun tätä opettajan tehtäviä ajatellen, opiskellakin hieman ja nyt huomiseksi on tiedossa Playgroupia meidän kotona. So far so good! Edellisen kerran jouduttiin group perumaan meillä, kun pikkumies pahimmoilteen sairastui edellisenä iltana. Nyt näyttää vielä hyvältä!!

 

Palataan taas, kun ehditään. Tällä viikolla pitäisi ehtiä tehdä "jouluostoksia" suomeen, käydä juhlapukukadulla, helmikaupungissa, opiskella, vaihtaa rahaa, käydä vanhempaintapaamisessa ja niin eteenpäin. Lisäksi hoitaa myös luottamustoimen tehtävät. Arvatkaa vaan odotanko jo kovasti ensi viikon lähtöä Singaporeen!!!