Lauantaina aamu-uinnin ja aamupalan jälkeen (ei muuten syöty hotellissa aamupalaa, kun se maksoi 36 dollaria/nenä) suuntasimme kaupunginosaan nimeltä Little India. Jo metrotunnelista ulos astuessa aisti sen miten erilaiseen paikkaan tultiin. Korviin kantautui kojujen intialaisen musiikin rytmit, tuoksui erilaiset suitsukkeet ja ruoka ja se mitä silmät aistivat oli jotain hyvin erilaista. En ole käynyt intiassa, mutta voin hyvin kuvitella millaista siellä päin on. Talot kylpivät värien loisteessa, sateenkaareksi niitä ei voi verrata, koska sateenkaaren värit on niin hentoja. Little Indiassa seinät, ikkunalaudat, -luukut, ravintoloiden tuolit, pöydät ja kaikki olivat eri värisiä. Yksikin pöytäryhmä: punainen ja vihreä pöydän kansi, keltaiset jalat, ympärillä penkit, joista löytyi ainakin punainen, vihreä, keltainen ja sininen istuinosa. Ihmiset on erilaisia ja kulttuurit ennenkaikkea. Alueella ensimmäisenä törmäsimme myös lasten leikkipaikkaan - juuri kun olin tännekin niiden puuttumisesta kirjoittanut. Katujen yllä roikkui riikinkukkokoristeet ja myöhemmin illalla ajaessamme (no ei itse ajettu - vasemmanpuoleinen liikenne ja kaikki) ohitse noista kaduista oli koristeet täydessä valaistuksessaan. Aika vaikuttava näky! Kaduilta löytyi myös jonkinsortin basaari, josta mukaan tarttui vain postikortteja. Löytyi sieltä kuitenkin paljon muutakin, kuten esimerkiksi pieni puinen rasia, jonka päädyssä oleva kansi houkutteli avaamaan rasian. Sieltähän pongahti esiin pienenpieni käärme, joka nappasi heti siihen sormeen, jolla kannen auki veti. Niitä pitikin sitten monissa miehin ihmetellä - olivat aika hauskoja!

Lounaalla söin lasten kanssa lohta (ihana syödä kalaa kiinan jälkeen!!), etsimme käsiimme Food Court ravintola kokoontuman (aivan loistava keksintö, näitä saisi olla kaikkialla) ja nappasimme japanilaisesta keittiöstä lohiannoksen. Food Court on siis iso "ravintola", jonka keskusosa on täynnä pöytiä. Seinän vierukset kiertävät eri ravintoloiden kojuja, joista myydään about 10 erilaista vaihtoehtoa. Ruoat ovat hyvinkin kohtuuhintaisia - suomen mittakaavassa jopa edullisia - ja ne valmistuvat hetkessä eli tiskillä odotellessa. Keskeltä tuota keskittymään löytyy vielä juomatiski, josta voi käydä ostamassa ruokajuomat. 

 

Iltapäivällä otimme suunnaksi Singapore Zoon. Matkaa sinne kartankin perusteella tuli pitkästi, joten päädyimme reittivaihtoehtoon metro+bussi. Aikaa menomatkaan meni loppujen lopuksi vähän reilu tunti ja saavuimme eläintarhan porteille klo 16. Karttaa luettuamme (onneksi näin) saimme 3 dollarin alennukset pääsylipuista ja astelimme eläintarhaan. Jo heti porttien jälkeen oli ensimmäiset apinoiden "valtakunnat". Pienen pienet apinat (älkää uskoko, että muistan niiden nimeä tai siis rotua) majailivat muutamasta puusta kootussa keitaassa. Kartan muistin napata juuri ennen portilta poistumista ja niin lähdimme tutkimaan tätä eläintarhaa. Valkoiset tiikerit, sarvikuonot, jonkin lajin alligaattorit, useat apinat, leijonat ja monet muut eläimet löytyivät meidän parituntisen seikkailun aikana. Näimme myös ison merileijonan ja hänen ohjaajansa esityksen, halukkaat jopa pääsivät kastelemaan itsensä merileijonan läiskytyksessä. Sää suosi meitä monin tavoin. Ei satanut vettä eikä rehellisesti koko ajan paistanut aurinko. Oli siis oikein mukava kävellä senkin puolesta. Eläimet olivat lähes poikkeuksetta vapaana omilla aika ison näköisillä alueillaan, eläimiä näki ja alue näytti viihtyisältä - sademetsä. Alue oli kokonaisuutena yllättävän pieni, juuri sopiva ympärikävelyyn. Me tosin jätimme käymättä kokonaan lasten huvilaitteet ja siellä asuvat ponit, vuohet yms. "tutut" eläimet. Aivan loistava paikka! Pois kulkiessamme alueelle oli alettu jo sytyttelemään soihtuja Night Safaria varten. Paikka on varmasti aika eksoottinen myös illan pimettyä. Lasten kanssa tuota ei kuitenkaan alettu edes harkitsemaan. Poismatka suoritettiin itseämme säälien taksilla. 

 

Sunnuntaiaamu alkoi perinteisesti uinnilla ja aamupalalla. Uidessa tuijottelimme pilvetöntä taivasta, joka lupasi aika lämmintä päivää. Aamun osoitteeksi otimme jälleen Sentosan saaren ja sieltä Under Water Worldiin. Matka suoritettiin jo hyvin tutusti metrolla. Pikkumies on ihastunut kovasti GTM lippuautomaatteihin (General Ticket Machine) ja niinpä hän kiipeää ensimmäisenä rattaista pois, kun hoksaa automaattien läheisyyden. Lipun saatuaan hän istuu rattaisiin lippu kourassa ja avaa itse portin omille rattaille ja niiden työntäjälle. 

Nyt metron jälkeen etsittiin Sentosa Express - se edullisempi vaihtoehto suoriutua saarelle. Matkalla huomattiin saapuneemme Vivo ostoskeskukseen, jota minulle ennalta oli parinkin ystävän toimesta kehuttu - enää en tosin muista, että miksi. Tuolta löytyi iso ja edullinen - ehkä jopa suomen hintatasoa edullisempi - kauppa. 

Sentosassa etsimme bussin, joka vei meidät ilmaiseksi - kyllä, saaren bussit ovat ilmaisia; olipa hyvä, että hoksattiin tuo tässä vaiheessa! Niin siis vei ilmaiseksi UWW eteen. Sisäänpääsy tuonne oli kalliimpi kuin eläintarhaan taisipa se olla jotain 26 dollaria per naama. Taas oli matkassa suuret odotukset, mutta kierrettyämme paikan läpi tuli olo, että kai täällä on joku paikka mikä me missattiin. Mutta ei löytynyt etsimälläkään. Tosi kiva paikka se kyllä on, mutta siihen rahaan ei tarpeeksi nähtävää todellakaan ollut. Paikka oli kierretty n. tunnissa vaikkei kiirettä edes pidetty. En siis voi suositella. Kierroksen jälkeen saimme todeta, että paikassa järjestettävä delfiini esitys (vaaleanpunaiset delfiinit) alkaa melkein 2 tuntia myöhemmin. Niinpä haimme leimat kätösiin ja ulostauduimme paikasta. Kävimme katselemassa Siloso Beachia ja kurkimme Aasian eteläisimmän kohdan saarta. Jalat kuivana ei sinne asti päässyt, joten jätimme kohdan tallaamatta. Porottavan auringon alla ei pitkään viihtynyt, joten palaaminen takaisin UWW:n ilmastoituihin tiloihin oli luksusta. Uusi kierros liukuhihnalla haitunnelissa antoi jokaiselle kulkijalle uutta tietoa ja nähtävää. Odotus palkittiin ja delfiini show pääsi alkamaan. Istuttuamme kohtalaisen täyteen katsomoon saatoimme todeta istuvamme luultavasti ainoiden muiden paikalla olevien suomalaisten edessä. Kyllähän suomalaisiin paljonkin maailmalla törmää, mutta se on hassua, miten sitä sattuukin sitten joissain paikoissa niin lähekkäin. Delfiinit ui ja hyppelehti esityksessä muutaman minuutin ja niiden lisänä olleet merileijonat näyttivät myös hienoja temppuja. 

Kotimatkalle suoriututtiin Imbiah lookoutin kautta ja Singaporen leijona patsas (se Sentosan saarella oleva - en tiedä tosin onko niitä kuin monta täällä) nähtiin jälleen. Tällä kerralla minäkin hoksasin sen pään päälle pääsevän tuijottelemaan nähtävyyksiä. Hintaa en tosin edes alkanut selvittää. Loma on loma ja rahaa palaa näinhän se menee, mutta jossain on rajojenkin mentävä. 

Hotellille päästyämme soiteltiin pikapuhelut suomeen ja arvaattekos mitä tällä kertaa!?!? Meidän talon "ongelmat" onkin nyt kääntyneet päälaelleen. Vakuutusyhtiöstä paikalla käynyt asiantuntija kosteusmittareiden kera oli todennut, ettei siellä seinässä mitään kosteutta ole. Ei lähelläkään. Kuvat, jotka me saatiin pari päivää sitten tuosta seinästä vahvistivat tuon vakuutusmiehen sanoja. Sitä ollaan nyt hiukkasen niinkuin ymmällään, että mitäsitänyt.. Lomalla ei noita mietitä, joten antaa asian hautua hetkisen. 

 

Ja vielä lopuksi.. Uima-altaalla oleskelu näkyy lapsissa. Pikkuneiti osaa jo hienosti uida selkää ja pikkumies porskuttelee kellukkeidensa kanssa aika rohkeasti eteenpäin. Yllätyksenä tosin tuli se, että (hyvä kun viimeisenä iltana tämäkin löydetään) saunaan pääsee vain 18 vuotta täyttäneet... Olisi pikkumiehen tahdosta käyty saunassa istuskelemassa, mutta eipä onnistunut - pöh!