Synttärit meni onnistuneesti ja odotetusti, mitä nyt yksi oksennus löytyi paikan kokolattiamatolta aika alkupuolella juhlia. Kukaan ei tunnustanut pahoinvoineensa eikä kenelläkään roikkuneet makkaran jämät suupielestä ;) Ihmisiä meidän perhe mukaan luettuna oli pikkasen vajaa 50, mutta tila oli siinä suhteessa ihanteellinen, että väenpaljoutta siellä ei huomannut muussa kohtaa kuin kakunkorkkauksessa. Onnittelulaulut vetäistiin perinteisesti suomeksi ja englanniksi. Kansalaisuuksia vierailta löytyi kiinan ja suomen lisäksi ainakin filippiinit, saksa, ranska, britit&USA, Belgia, saksa, taiwan ja kanada. Toki osa lapsista luultavimmin omistaa kaksoiskansalaisuuden ja niiden myötä edustettuina on vielä hongkong ja indonesia. Ei me ainakaan rasisteja olla ;)
 
Oli todella mahtava huomata miten meidän neiti vaihtoi kieltä sujuvasti vieraiden mukaan, aukoi lahjojaan minkä ehti ja lopuksi muisti kiittää kavereitaan. Lahjoja tuli aivan tuhottoman paljon, kauaksi jäi joulupukin reki noissa juhlissa. Nyt on taas kaikkea Brion hellasta, eläinlääkäri barbien kautta kaulakoruun ja kelloon. Äiti ihastui eniten kiinalaisperheen tuomaan jonkin alueen kansallispukuun puettuun nukkeen. Nostin sen heti kotona korkeimmalle hyllylle, ettei se vahingossakaan päädy leikkeihin rikottavaksi. 
 
Jälkimainingit eivät sitten olekaan olleet niin mukavat. Jos alusta aloitetaan niin kerrotaan ensin se, että edellisen postaukseni jälkeen menin akupunktioon ja sieltä lähdin ajamaan kakun tilaukseen, kun puhelin soi. Pysähdyin risteykseen ja neidin opettaja soitti. Linja oli huono ja ainoa mistä sain selvän oli jotain lääkäristä. Jäin odottamaan toisen opettajan puhelua. 5 pitkän minuutin jälkeen selvisi, että neiti oli oksentanut koulussa ja he halusivat tietää tulenko hakemaan vai laitetaanko bussiin. Käänsin mopon samantien koulua kohti, halusin kuulla koko tarinan. Varttia myöhemmin löysin pikkuneidin pihalta istumasta opettajan fleeceliivi päällä. Mies opettaja ( on muuten kookas mies) totesi, että neitiä paleli ja hänen takkinsa oli liian iso, joten naisopettaja oli lainannut omansa (onkin aivan tuon miehen vastakohta, pieni ja siro). Vähänhän se liivi oli pitkä, mutta ympärys melkein sopiva ( 5 vuotiaalle tytölle!!). No ei siinä ollut kummempaa kuin yksi oksennus välipalan jälkeen ja terkkari oli tuumannut, että voisi käyttää lääkärissä. 
Suomalaisena ajattelin, ettei sitä ennenkään ole yhden oksennuksen takia lääkäriin rynnätty - olisivat vielä antaneet antibiootteja - ja ajettiin kotiin. Illan tytär oksenteli, nukkui ja kuumeili. Mietin jo, että siinäkö ne synttärit nyt meni. Perjantaina olikin jo hyvä päivä ja lämpö hävisi päivän aikana kokonaan. Ruoka pysyi sisässä ja neiti oli virkeä. Lauantai aamuna sama juttu. Ei mitään oireita. Ajattelin tuon mahdollisesti tulleen keskiviikon retkestä ja sieltä saadusta kylmyydestä. Sunnuntai menikin vauhdikkaasti ja seuraavakin yö meni muuten hyvin, mutta pikkumiespä aloikin oksentaa. Maanantai aamuna äiti pandakarhu totesi kotona olevan oksenteleva pikkumies ja väsynyt pikkuneiti. Molemmat sai jäädä kotiin. 
Hyvä päätös, koska jo ennen aamukymmentä neiti alkoi ripuloida. Päivä menikin rattoisasti vaihdellen vuoronperään kaikkien vaatteita eritteistä joita tulee molemmista päistä. Äidin olo tuntui myötätunnosta jo huonolta. Tiistai valkeni hyvänä päivänä lapsille. Molemmat söi, joi ja leikki normaalisti. Äidin maha kurisi. Illalla tosin iskäkin alkoi valittaa oloaan ja ennen nukkumaan menoa mittari kertoi kuumetta olevan 38.4. Eipä päästy aamuun asti, kun sekä isä että poika halailivat vessanpönttöä. 
Nyt tätä kirjoittaessa poika nukkuu äidin sylissä. Purkautumiset loppuivat aamulla, mutta mehut on pikkumiehestä viety. Äidillä jomottaa päätä, mutta todennäköisin syy tälle on monta tosi huonosti nukuttua yötä eikä kuume. Kun on muutaman yön nukkunut kuunnellen alati toisella korvalla pienintäkään yökkäysrefleksiä niin ei siinä kovin rennosti nukuta. 
 
Ja sitten hieman mukavampaan aiheeseen! Me tullaan käymään suomessa tammikuun ajan. En voi kuuluttaa naamakirjassa, kun en sinne pääse -anteeksi, että toitotan siitä alati, mutta salaisesti toivon sen auttavan. Useinhan on niin, että kun jostain valitat niin sitten seuraavana hetkenä se toimiikin kuin unelma - aina ei välttämättä ole vika käyttäjässä. Saavun siis lasten kans helsingin maaperälle 31.12. ja jos Finnair on ajallaan niin päästään vielä "illaksi kotiin". Mutta jos lento on myöhässä (niinkuin meidän molemmilla kerroilla on ollut), niin Finnair ei lupaa odottaa meitä vaa saamme jäädä Helsinkiin odottamaan seuraavan päivän lentoa. Onneksi kuitenkin hotellissa eikä lentoaseman penkeillä. ;)
 
Kiinaan palataan 3.2. ja seuraavan kerran suunnitelmien mukaan suomessa tullaan KÄYMÄÄN ensi kesänä. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, mutta siltä meidän asiat tällä hetkellä näyttää. Allekirjoittaneen työnsarkana jatkunee kotiäitiys/rouvana olo - mitä kaikkea sekin pitää sisällään. Pidetään teidät ajantasalla, kunhan ensin itse tiedämme asioista mustaavalkoisella. Ja arvaattekin varmaan jo, etten vastusta tätä maailmalle jääntiä tällä hetkellä kovinkaan kovasti. Kuulen tosin jo ystävien ja sukulaisten huokailut, mutta käännetään se vaikka näin päin.. "Ei teitä ole kylässä näkynyt! Annamme lisäaikaa.." ;)