Kiitoksia K tuosta vpn vihjeestä! Minäkin pääsen taas käsiksi ulkomaailman kuulumisiin. Arvaatteko mitä!??! Kävin vilkaisemassa pitkästä aika lukijoiden määriä ja yhdelle päivälle oli noussut aivan valtava piikki. 3 kertaa enemmän lukijoita kuin muuten ikinä. No sehän oli tietysti se kamala valitus ja rutkutus kiinan palomuurista ja sen porsaanrei'istä. Enkö minä jo silloin manannut, että katsotaan saanko julkaistua koko juttua. No sain julkaistua ja sain myös todisteet siihen, että kaiken ne täällä  perkaa läpi.

 

Pääsin taas pitkästä aikaa käsiksi Picasaan ja lisäsin sinne uuden kansion, missä on pelkästään kuvia Singaporesta - julkisesti. Yksityiskansion tein ainakin yhden lisää ja yhtä tai kahta vanhaa päivitin. Eli jos linkit niihin on hukassa niin pukatkaapa mulle meiliä. Niissä siis kuvia lähinnä lapsista, joten vain ystävät ja sukulaiset on oikeutettuja katselemaan niitä ;) 

Meidän vatsatauti näyttää nyt selätetyn 4-0 meidän perheen hyväksi. Tokihan tässä tapauksessa voineen todeta, että turvallisuus raja taitaa mennä lähempänä 48 tuntia kuin 24 tuntia terveenä, joten vielä pitää toiset 24 odottaa. Minäkin sain osani, mutta väitän, että viimeaikaisilla akupunktioilla ja lämpimien juomien ja ruokien nauttimisella olen saanut paremman vastutuskyvyn ja selvisin tällä kerralla kaikista nopeimmin taudista.

Eilen aamulla eli perjantaina sain meiliin viestiä, että täällä toimiva suomalaisyritys, joka valmistaa vaatteita täällä (vai miten sitä kuvaisi) pitää näytemyynnin eli myy pois "kaikkea ylimääräistä" vaatteista kodintekstiileihin. Hoidin aamulla alta pois pakolliset koulujutut, hyppäsin taksiin ja huruutin perille. Viime vuonna jäi tuo tapaus katsomatta ja harmitti ihan vietävästi. Nyt menin lompakko pullollaan sinne - täällä ei koskaan tiedä tekeekö sillä kortilla yhtään mitään, joten raharahaa on pakko olla. Enkä pettynyt - muuhun kuin siihen, että en voinut laskea huimaa vaatekekoa käsistäni mihinkään, jotta olisin saanut pengottua rauhassa. Mukaan tarttui ainakin lapsille toppapuvut tälle talvelle, itselle ulkoiluhousut, pari takkia ja paita. Kipeäksi itseä ei tarvinnut maksaa vaan selvisin pikkasen reilulla 40 eurolla ulos. Suomesta jos olisin nuo ostanut olisin maksanut niistä helposti 10 kertaisen summan.. Mutta nyt sitä jo oikein odottaa suomeen tuloa, että voi noita vaatteita testata. 

Kerronpa vielä pikkiriikkisen matkoista tuonne edellämainittuun paikkaan. Otin taksin ja annoin käyntikortin - kysyin tietääkö hän missä tuo paikka on. Kuski sähähti, että ovi kiinni ja kyllä tietää. Sitten se lähti ajamaan hitaasti eteenpäin - eihän nyt pysähdyksissä voi selvittää ensin määränpäätä - ja tavasi korttia. Ensi reaktio oli, että juu tiedän. Kuski heitti uukkarin (kuten pitikin) ja pysähtyi ensimmäisiin punaisiin valoihin (saavutus kai sekin, kun ei punaisia päin aja). Kuski kääntyy katsomaan minua ja kysyy jotain soittamisesta, ilmeisesti siis halusi sanoa, että soittaa jollekin ja tarkistaa sijainnin - hänellä ei siis ollut tarkkaa tietoa vaan suunta suunnilleen. Kuski sai koordinaatit ja GPS yritti opastaa perille, kunnes totesin hänen pysähtyneen johonkin risteykseen, mistä GPS yritti opastaa eteenpäin, mutta tie oli suljettu - se oli remontissa. Siinä ihmeteltiin 5 minuuttia ja kuski soitteli jonnekin lisäohjeita. Minä soitin ystävälle ja kyselin häneltä, että mitenkä sinne oikein pääseekään.. Finally, 45 rämbylää ja aika monta minuuttia myöhemmin olimme perillä. Paluumatka sen sijaan oli suora, MUTTA.. kun pyysin henkilökuntaa soittamaan taksin oli ensimmäinen vastaus, että paikka on liian kaukana eikä taksia saa. That's it! Lähdin ulos ja soittelin miehelleni, että osaisitko tulla hakemaan minua täältä jostain kaukaa  Siinä jutellessamme ja etsiessämme puhelimen välityksellä sijaintiani tuli neitokainen sisältä kertomaan, että nyt löytyi taksi ja tulee "in 5 minutes" niin kuin kaikki aina kiinassa tapahtuu. Kotia pääsin ja huomattavasti edullisemmin kuin mennessä  eli pois taksi osasi moitteettomasti.

 

Tämän aamun puheenaiheena meidän perheessä oli vaihteeksi taas kiinalainen liikenne. Poliisilla ei tunnu olevan mitään virkaa tuolla kadunposkessa, ne itsekin ajelevat ja kävelevät miten sattuu. Niiden vieressä voi tehdä virheitä ja ne kääntävät selkänsä. Aamuiset ja iltaiset mopoilijoiden ohjaukset on kuin jotain kivaa leikkiä, jota leikitään n. tunnin ajan. Aluksihan poliisit puuttuivat siihen, jos kyydissä on 2 aikuista, nyt sitäkään ei vaivauduta tekemään. Taitaa olla ihan sama käveleekö toinen mopoilijoista risteyksen yli kiivetäkseen pian takaisin kyytiin vai ei. Punaisia päin ajaminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Autoilijat sitä pikkuisen vähemmän minun nähdäkseni tekevät kuin mopoilijat, mutta tänäkin aamuna linja-auto tyylikkäästi ajoi päin punaisia meidän selän takaa. Kuski ilmeisesti ajatteli, että "minä juuri ehdin tuosta ennen noita vastaantulevia autoja". Miten tämä kulttuuri voi olla tällainen? Minä, minä itse, minun, minulle ja ennenkaikkea MINÄ. Juu, maassa maan tavalla ja se näkyy. Poistuessani kiinasta on ajatukset käännettävä asentoon "normaali" eli jonotan, odotan vuoroani, annan tietä, väistän, annan muillekin vuoron, tässä maailmassa on muitakin kuin minä. 

Huomaa, että "kuherrusvuosi" kiinassa on päättynyt. Ei, en sano sillä, että minä pois täältä haluan. Mutta loma "sivistyksen parissa" tuntuu tulevan tarpeeseen  

 

Kiitos ja kumarrus! Tästä Singaporen maisemiin.. ei nyt mitään ihkuja otoksia, mutta maisemat välittyy..