Kuluneeseen viikkoon on mahtunut taas kaikennäköistä. Hyviä ja pahoja tapahtumia. Aloitan ensin niillä huonoilla uutisilla, koska silloin EHKÄ voi jäädä parempi maku suuhun, kun lopettaa lukemisen.. Päivä tässä menee kyllä pilalle, mutta tämä tapahtuma on pakko huutaa julki. Niin perin raivostuttava se eläinrakkaalle ihmiselle oli.

Perjantaina hyppäsin mieheni kyydistä tuossa meidän neipparin kohdalla - minä suuntasin kotiin ja mieheni töihin - lounaan jälkeen. Ihmettelin heti kertaalleen siinä, että mitä 2 koiranpentua tekee siinä, juoksentelemassa vilkkaan kadun varrella - ilman hihnaa kuinkas muuten. Minä suuntasin kotia kohti eli kahden 4 kaistaisen tien yli. Eiköhän mies näiden koirien kanssa (oisko sellainen viisikymppinen kiinalaismies) lähtenyt yhtä aikaa ylittämään myös tietä. Pienet pennut tyypilliseen tapaansa eivät pysy hetkeäkään paikallaan vaan säntäilevät sinne tänne hieman hämillään ja ympäristöään tutkien. Koirat sen verran kuuntelivat tuota isäntäänsä, että lähtivät ylittämään tietä yhtä matkaa. Teiden välissä olevalle korokkeelle koirat eivät tosin hoksanneet pysähtyä. Sydän kurkussa katsoin, kun pennut jatkoivat korokkeelta alas suoraan toiseen suuntaan ajavien autojen keskelle. Mies alkoi huutamaan koirille, jotka eivät tienneet mitä tehdä. Vaaleampi pennuista oli lähempänä lähestyviä autoja ja juoksi ympyrää 2 ensimmäisellä kaistalla. Taksi lähestyy, pentu poukkoilee ja mies huutaa. Onneksi tällä kerralla oli onni mukana ja taksikuski jarrutti ja ne jarrut jopa toimi. Pentu jäi sen verran auton kolhaisemaksi, että pyörähti kerran keulan alla ympäri, mutta auton rengas pysähtyi pari senttiä ennen kuin musersi pennun pannukakuksi. Sieluni silmin jo näin kauheimman tapahtuvan. Mitä tämä mies tekee? Alkaa nauramaan ja huutamaan pennuille yhtä aikaa. Kyllä minulla kävi vihaksi mietin jo siinä kaikkia combatissa harjoittelemiani potkuja ja olin avaamassa suunikin huutaakseni tuolle miehelle, mutta niillä sadasosasekunneilla joita tuossa kului totesin, ettei niillä ole mitään merkitystä. Ihmiset on kasvaneet eläinten suhteen niin erilaisessa ympäristössä, että eläimien henki ei niille merkitse yhtään mitään - paitsi ehkä sitä lounasta tai päivällistä, lämpimiä kintaita ja näyttelykappaletta. Kiukusta kihisten ja melkein kyyneleitä vuodattaen kävelin kotiin vilkaisten välillä olan yli mihin päin mies noiden koirien kanssa suuntasi.. Mopokaistaa pitkin kohti vielä vilkkaampaa tietä. Tähän en keksi enää mitä sanoa tai ainakaan ne ei ole painokelpoisia.

Sitten mukavampia juttuja. Meidän joululomamatka lähestyy. Iskällä ja tyttärellä on snorkkelit ja räpylät valmiina, vanhemmilla uudet uikkarit ja muutenkin aletaan olla valmiita muutamaan päivään lämmössä. Joululahjoista on hankittu noin puolet - siis niistä vähistä mitä aiomme tänä vuonna hankkia. Lauantaina vietettiin ystävien kanssa synttäreitä ja samalla tavallaan läksiäisiä. Ystäväperheemme poika juhli omia synttäreitään vähän ennakkoon ja isä sai puolestaan yllätyssynttärit. Samalla vaihdettiin kuulumisia ja kuunneltiin juttuja perheen tulevasta kotimaasta - ihan toiselta puolen maapalloa. Mukavia ja muistoihin jääviä hetkiä, heidän viimeisiä päiviä Suzhoussa. Meidän oma pikkumies viihdytti illan aikana pitkään 2 Singaporelaisteiniä ja päätti iltansa rumpalina. Nämä teinit olivat samaa sakkia ravintolassa esiintyneen Singaporelaisbändin kanssa ja eiköhän ykskaks juuri ennen poislähtöämme ollut iso yleisö kokoontunut rumpujen eteen. Siellähän se meidän pikkumies istui rumpalin sylissä ja yhdessä löivät kappaleisiin tahteja. Eikä tätä pikku sankaria olisi edes pois saanut siitä, hän olisi mielellään jäänyt soittelemaan vaikka aamuun asti! 

Kotimatkalle lähtiessämme vilkaisimme taivaalle ja mikäs siellä muu oli parhaillaan menossa kuin täydellinen kuun pimennys. Ja vielä kiinassa harvinainen näky eli tähtitaivaan loisteessa! 

Sunnuntaiksi olin varannut ayin päiväksi. Aamulla heti klo 8 jälkeen suuntasin mieheni kanssa Shanghaihin lasten jäädessä viettämään kotipäivää ayin kanssa. Tarkoituksena oli ostaa joululahjat päivän aikana. Päätimme kokeilla yhdistelmää auto, parkkipaikka Hongqiaon rautatieasemalla, metro ja shanghain keskusta. Lopputulos ei ollut odotetunlainen ja tulikin olemaan ensimmäinen ja viimeinen kerta tuollaisella yhdistelmällä. Auto odotti kiltisti parkissa hyvin löytyneessä parkkihallissa, metro oli tupaten täynnä mennen ja tullen ja kotimatkalla oli muutama kassi kannettavana. Helpommalla olisi päässyt kun olisi ajanut suoraan keskustaan saakka parkkiin auton. Aikaa ei säästynyt minuuttiakaan paitsi jos loppumatka oli ruuhkainen - se jäi siis kokeilematta.

Etsimme lastenvaate/lelu"paratiisin" (ennemminkin se h:lla alkava sana) eli Pu An Lun maanalaisen paikan. Sitä kyllä sai jonkin aikaa etsiä, mutta se löytyi. Sieltä löytyi paljon kiinalaisia lasten vaatteita ja sitten niitä merkkivaatteista, joista laput on revitty. En tosin alkanut maksamaan sellaisia hintoja, joita myyjät olivat vailla. Lelukaupoista ei löytynyt niitä mitä etsittiin, samat tavarat on tuossa meidän neipparissakin ja samaan hintaan - ei ollut siis kantamisen väärti. Ainoa mikä tuolla oli tosi hyvä oli rooliasuliike. Lasten asut eivät olleet pelkästään niitä kiinalaisia pussi/haalarihousu asuja, porkkanoita tai muita kasviksia tai linnun pelättejä vaan löytyi asuja Buzz-Lightyearista  (miten tuokin kirjoitetaan) Helinäkeijuun ja supermieheen. 

Seuraavaksi suuntasimme lounaalle läheiseen HotPot ravintolaan Huaihai lulla. Eiköhän osattu valita ravintola, jossa yksikään tarjoilija ei puhu sanaakaan englantia ja ruokalistakin on vain merkeillä kirjoitettu. Kuvien perusteellakaan ei voinut valita, koska lista oli vaaka-A4, johon ruksailtiin mitä haluttiin. Meidän pelastus oli otsikot, joiden perusteella valittiin lihat, kasvikset, tofu ja keitto. Eli arvalla ruksittiin muutama liha, muutamat kasvikset, tofu, keitot tulisuuden mukaan (kahden keiton kohdalla oli merkitty tulisuus, eli miehelleni 3 chiliä ja mulle 1). Lopputulema oli oikein maukas kokonaisuus, jossa kasviksiksi sattui peruna ja parsakaali!?! Minun ruokailusta tosin puuttui se hohdokkuus, koska en tykkää kovin "räpimisestä". HotPotissahan eteesi tuodaan pieni keittokuppi, joka on eräänlaisen kaasukeittimen päällä. Siellä keitossa sitten keitellään lihat ja muut einekset, jonka jälkeen niitä uitetaan mausteissa ja nakellaan naamaan. Lihat on viipaloitu todella ohuiksi pekonimaisiksi siivuiksi, joten ne kypsyvät hetkessä. Kun tämä soppa sitten syödään puikoilla niin räpimiseksi menee. Varsinkin, jos kerran puikot lipsahtaa maustekupin (soijaa, ruohosipuleita, ruskeita "kastikkeita") kautta rinnuksille.. Päällähän tietysti oli se yksi ainoista valkeista paidoista joita omistan.. Eli kiitos, yritän muistaa etten enää ikinä osta niitä niiiin ihania valkeita vaatteita - ei niitä meikäläinen voi pitää edes yksin liikkuessaan. 

 

Maanantaina ehdin käymään sen viimeisen reissun helmikaupungissa ennen lomia. Ja voi ihanuus, ostin itselleni lasten nimissä myöhästyneen synttärilahjan. Sellaiset valkeat aivan valtavat helmet (mother pearl). Eli helmen halkaisija on lähemmäs 2 senttiä, siihen tietysti oli saatava rimmaava rannekoru, mutta siihen riitti reilu 1 cm halkaisijalla oleva helmi. Ah! Onhan ne ihanat!
Kävin jälleen kerran siellä vanhalla tutulla myyjällä. Ympärilläni tosin hääri kovin avuliaana naisella töissä oleva tyttö, joka kertoi jokaisen kysymäni korun hinnaksi mitä sattuu. Onneksi kaupat tehdään aina omistajan kanssa ja hän antaa ihan eri hinnat kuin mitä se työskentelevä tyär.

 

Illalla mahat täytetiin japanilaisessa ystävien kanssa ja vannoinkin, että maaliskuussa meille tulevat vieraat viedään ehdottomasti sinne syömään! Että sitä odotellessa..

 

Ihanaa joulunaikaa teille ystäväni! 

Se mitä minä toivon eniten on, että lapset saisivat päihteettömän joulun. Ei humalaisia vanhempia vaan jouluaatto lasten ehdoilla. Kai sen yhden päivän voisi jokainen pyhittää lapsillensa selväjärkisenä. Minä tiedän, että omilla lapsilla on selvät vanhemmat jouluaattona, joten haastan sinutkin siihen!