Minua väsyttää - ensimmäistä kertaa suomessa väsyttää muusta syystä kuin aikaerosta. Rytmiin on päästy, ehkä jo mennyt vähän ylikin, kun tänä aamuna herättiin vasta varttia vaille kahdeksan. Kun aamulla näin mitä kello on, kun kömmimme sängystä ylös tuli minulle ihan sellainen olo, että hitto, meni päivä pilalle, kun näin pitkään nukuimme! Suurimman osan elämästänihän minä olen aamuihminen ollut, mutta oli hieman yllättävä reaktio jo tuo.

Tälle päivälle mahtuukin ulkoilua enemmän kuin tähän asti viikossa yhteensä. Aamulla kävelin pulkkaa vetäen Mll kerhoon tuohon keskustaan eli n. 1,5 kilsan päähän. Oulun korkeuksilla säät on suosineet meitä, kun pakkanen on pysytellyt 1-5 asteen tuntumassa ja ulkona on ihan huoleti voinut olla. Kerhon jälkeen lapset kiipeilivät lumikinoksissa ja laskivat pulkkamäkeä puolisen tuntia ja sitten siirryimme siistimpiin sisäleikkeihin tk:hon. Neidin 5v neuvolan lääkäriosuus piti alkaa klo 13. 

Lääkäri antoi paperit taidokkaalle neidille ja äidin on tähän myönnettävä, ettei ole edes vilkaissut tuota paperia tai neuvolakorttiakaan vielä. Kaikista muista tehtävistä neiti suoriutui hienosti, mutta se K-kirjain on vielä hieman haussa. Jos jaksan niin voisin ottaa yhteyttä puheterapeuttiin ja kysellä harjoitustehtäviä mukaan otettavaksi. Ajan kanssahan se kirjain varmasti löytyy jokaiseen sanaan, nyt se on vasta "helpoissa" sanoissa. Ja vaatii neidiltä ajatusta sanottaessa. Äitiä tuo tosin ei kovin huoleta. Lääkäri kyseli neidiltä kiinan koulusta ja kielistä, joita neiti puhuu. Neiti hyvin kyllästyneen oloisesti kertoi, että no englantiahan minä niiden kavereiden kanssa puhuin ennen ja nyt olen alkanut puhua kiinaakin. Paitsi Lee, jonka kanssa puhun aina vain kiinaa - se on kiinalainen. Allekirjoittaneella karehti hymy suupielessä, kun neiti vielä tavoilleen ominaisesti pyyhkäisi puhuessaan hiuksiaan kädellään - tiedättekö sen "pyh, pois se minusta" käden heilautuksen ja hiukset lehahtaa.. 

Lääkärin jälkeen meitä odotti vielä se reilu 1,5 kilsan kotimatka. Mitään busseja on turha odotella, joten lapset pulkkaan ja tossua toisen eteen. Kotona pari kuppia kaffia ja sitten ensimmäistä kertaa aikuisten oikeasti ruokaostoksille. Tähän asti olemme sinnitelleet muutamalla maitopurkilla ja vastaanottokomitean tuomilla ruoilla. Nyt oli aika hakea sellaista kaapintäytettä mistä itse tykkää laittaa ruokaa. Kasviksia, fetaa, oliiveja, juustoa, kermaa, puurohiutaleita (me on syöty jo 2 pakettia pikakaurahiutaleita - viikossa!?!) ja sitä rataa. Unohtamatta mailoja ja palloja lasten seuraavia luisteluharkkoja ajatellen. Oli todettava, että vaikka kuin valikoimaa on niin kaupassa käynti oli tosi hidas ja pitkä. Zeppelinin prisma on uudistunut ja laajentunut, joten kaikki tavarat on etsimisen takana. Toinen juttu on sitten se hinta. Kun jotain on tarttunut lopulta silmään ja katse hakee sen hintalapun niin pitää toisen kerran miettiä, että haluanko minä oikeasti ihan varmasti ostaa tuon tavaran! Eihän kiinassakaan länsimaiset tavarat ole halpoja - ei todellakaan, mutta täällä, jossa niitä on ja paljon niin ne maksavat törkeän paljon. 

Hedelmä- ja vihannesosastolta löysin munakoisoa ja haaveilin, että voisin tehdä samantyylisiä lihapullamunakoiso siivuja, joita ayi aina laittaa. Kun näin munakoison hinnan päätin jaksaa odottaa ayin kokkauksia. Munakoiso maksoi lähemmäs 5 euroa kilo, kun kiinassa usein maksan siitä n. 20 senttiä kpl. Niin, ei niitä suomessa kasva, mutta kyllä siinä joku saa hyvät rahat välissä.

Kaapin täytettä löytyi ja vajaasta 3 kassillisesta ruokaa köyhdyin 60 euroa. Kiinassa vain metroon olemme saaneet menemään tuollaisia summia. Ei saisi verrata, vaan minkä sitä itselleen tekee..

Kotona pikkumies oli heti apuna purkamassa kasseja ja mailat palloineen sai kovasti kyytiä. Edellispäiväisen makaronilaatikon täytettyä mahamme lähti pikkuneiti tädin luo yökylään ja pikkumies oli eteisessä odottamassa vaatteiden pukemista, jotta pääsee luistelemaan. Ensimmäinen kerta tämän loman aikana, kun tuo lapsi on suosiolla pukemassa ulkovaatteita päällensä! Tuo pukeminen suomessa onkin ihan oma lukunsa ja voisin manata sen maanrakoon mennen tullen ja palatessa, mutta pienten lasten äidit tietää mitä se on pahimmillaan. Jääköön pukemisen osuus näissä teksteissä siihen.

Kun kamat oli kasassa, luistimet jalassa, pikkumies pulkassa mailojen, pallon ja kiekon sekä kypärän kanssa taapersimme kohti läheistä luistinrataa. Vieläkään siellä ei ollut valoja ja kaveri manasi radan eilenkin olleen ihan koloinen, mutta silti me tökimme mennä sitä kohti. Olin varautunut ottamaan itselleni kotimatkaa varten kengät, joten paluumatka olisi jouhevampi. Maila ei tietenkään meinannut pysyä kädessä, puoliksi valkea pallo hukkui niin helposti jäälle, kiekko ei kelvannut ja luistimilla pystyssä pysyminen tuntui tänä iltana olevan aivan ylitsepääsemätön asia, kun muutaman minuutin ehdimme jäällä toikkaroida - niin siis pikkumiehelle. Siinä vaiheessa kun paikalla lastensa kanssa ollut isä huudahti, että jäädytystraktori tulee kaappasin pikkumiehen syliin ja luistelin pulkalle pelastamaan sen rattorin alta. Oli aika lyhyt reissu. Tosin siinä vaihtaessani kenkiä jalkaan kävi traktorikuski kertomassa, että parin päivän päästä jää on valmis ja valotkin sytytetään. Pitäisi vain malttaa odottaa..

Kotimatkalla pikkumies oli vahvasti sitä mieltä, että luistelemaan on vielä päästävä ja niinpä kotona äiti teki työtä käskettyä ja pakkasi lastin auton kyytiin. Ajelimme kempeleen urheilukeskukselle ja pysäyttäessäni auton parkkiin huomasin kaverin nukkuvan penkissään. Voi jösses! Siinä sitä nähtiin mihin vartin päikkäreistä on. Uni vie mennessään puoli kuudelta. Hetken herättelyn jälkeen totesin tilanteen toivottomaksi ja ajoin takaisin kotiin. MUTTA annahan, kun kannan miehen sisälle nukkumaan. Syttyy sota siitä, että äiti pirulainen toi hänet kotiin eikä vienytkään luistelemaan!?! Aikamme taisteltua pääsimme sopuun, että menemme ulos - kengät jalassa ja käytämme koiran lenkillä. Pihan taisteluiden jälkeen mies istui pulkkaan ja matka oikeasti alkoikin. Lopulta, kun yhdessä tuumin pääsimme takaisin sisälle oli ulkona oltu yhteensä 2 tuntia. Siitä siis tulee tämä minun väsymykseni - raitisilmamyrkytys! 

 

Viikonloppuna näimme sukulaisia etelä-pohojanmaalta, yövyimme mummulassa, tapasimme neitokaisen kummitädin ja lapset riehuivat päivän vuoden parhaassa kylässä 2011 eli Piipsjärvellä. Äiti kävi ylivieskassa shoppailemassa ja ohjasti auton vielä sunnuntaina Raaheen sukuloimaan ja syömään. Hienon viikonlopun päätteeksi sain muistutuksen siitä mitä suomen talvikelit teillä onkaan. Syvät urat tiessä, lunta keskikaistalla parikymmentä senttiä, jalkarätin kokoisia lumihiutaleita, ohutta lumipöllyä, autokuskeja, jotka pelkäävät ajaa ja eri kuntien välisten rajojen erottuminen tienpäällä. Eli pinnan venyttämistä, ajotaitojen ruostumisen ehkäisyä ja satoja kilometrejä ratin takana (no ei ihan satoja, mutta muutama kuitenkin..).

 

Nyt kun päänsärky ulottuu jo silmiin on minun oikaistava sormeni ja painettava pää tyynyyn. Palataan asiaan joku toinen päivä. Minun rakas tulee suomeen lauantaina, ehkäpä ehdin jotain kirjoitella vielä ennen hänen saapumistaan. Terveisiä sinne kiinaan!