Muokkasinpa tuossa yksi ilta hieman blogin ulkoasua. En ole löytänyt oikein minun näköisiä pohjia muiden tekeminä ja muutaman vuoden tauon jälkeen se koodikieli on pikkasen ruosteessa. Sitten kun yrittää vääntää annettujen palikka valikkojen kautta omannäköistä ni ei tule kuin psk-kukkasen näköisiä ;) Päädyin vähän kaikkien tapojen yhdistelmään ja totesin lopuksi, että nyt ei kärsi vahingossakaan avata enää muokkauseditoria, kun siellä on sellainen tooosi hieno ominaisuus, että ellei kentällä ole arvoa niin siihen pakotetaan valkoinen. Tarkoittaen sitä, että jos erehdyn avaamaan muokkausikkunan niin kaikki tekstini, laatikot jne ovat valkoisella pohjalla. :( 
Harkitsinpa pitkän tovin jo vaihtavani blogin bloggerille, mutta sen harkinta-aika jatkuu vielä. Siellä tosin oli jo valmiina minun näköisiä pohjia toisin kuin täällä vuodatuksessa. ah ja voih ;)

Mitä Suzhouhun kuuluu? Täällä sataa vettä - ainakin niinä päivinä, kun meidän mopon akut on olleet latauksessa eli mopo seisoo tuossa pihalla suoraan sateessa. Eihän se mopo siitä miksikään mene, mutta ne mun ihanat lämpökintaat, jotka töröttää niissä sarvissa. Pikkumiehen kanssa on pariin otteeseen päästy mopoilemaan päiväkotiin, kun äidin matka on siitä jatkunut etiäpäin. Hän on oppinut jo puskemaan kätensä ensimmäisenä kintaisiin ja sen jälkeen vasta äiti tunkee omat kätösensä samoihin varsiin. Joo, onhan ne vähän ahtaat, mutta ainoa keino pitää sormet lämpöisinä. Vähänkö meillä on mellevä pikkumies, kun se kiipeää äidin eteen seisomaan. Eihän se mihinkään siitä sarvien takaa näe, mutta mies "ajaa" mopolla! Eihän tämä mitään ainutlaatuista ole edes suomalaisille. Muistan nimittäin kauhistelleeni muuan vuosi sitten kempeleessä pikkuneidin päiväkodin pihalla, kun yksi isä karautti aina skootterillansa pihaan hakemaan vuoden-pari vanhempaa tytärtään hoidosta. Samalla tavalla sekin tyttö seisoi isänsä jalkojen välissä kotimatkan. Meidän mopossa vaan ei ole kovin tehoja ;)

Päiväkotiin palaaminen on sujunut hienosti molemmilla. Pikkuneiti oli tosin ensimmäisen viikon jälkeen vähän sitä mieltä, että ei kai sinne ihan joka päivä tarvi mennä - kai ne kaverit vois meille kotiin päiväksi tulla!?! Uintiharrastus ei ole päässyt vielä jatkumaan, kun Alexandria Health club, jossa uinti tapahtuu ei saa pidettyä vettä lämpimänä ja joku järki opettajilta tuntuu löytyvän. Odottelemme siis joko ilmojen lämpeämistä tai (ihmettä) korjausmiesten kekseliäisyyttä ja lämpimämpää uintivettä. Moderni tanssi sen sijaan alkoi ja ainakin ensimmäisen tunnin jälkeen kotona oli hyvin tyytyväinen tyttö. Jo heti seuraavana päivänä hän kyseli, että onko sitä tanssia tänäänkin?? 

En ollut ikinä edes ajatellut asiaa siltä kannalta mikä muutamilla neidin luokkakavereiden vanhemmilla on eli.. He eivät anna lapsilleen mahdollisuutta osallistua esimerkiksi näyttely tai modernin tanssin harrastuksiin, ettei lapsista vain isona tule näyttelijä tai tanssija!! Tai sitten tytöt ei saa osallistua Tae Kwon don, koska se on niin poikamainen juttu. Tuo viimeisin tosin kuulosti hieman kumoutuneen jo ja äidit miettivät olisiko siitä jotain hyötyä.. cheeky Että murheet ne on kullakin.

Meitä kiinnostaa lähinnä se, että lapset saisi kokeilla nuorena eri lajeja ja löytää sitten niitä mitkä heitä itseään eniten kiinnostaa. Pikkumiehellähän ei tosin vielä mitään maksettuja harrastuksia ole - vaikka ne täällä maksaa ne harrastukset niin on ne edullisempia (ainakin osin) kuin suomessa. Tähän mennessä isosiskon matkiminen on suurin harrastus. Tänäänkin istuin lastenhuoneen lattialla rakentamassa legoista Syyläri cityä ja pikkuneiti alkoi leikkiä tarjoilijaa kysellen äidiltä mitä haluaisi syödä ja juoda (suomeksi - onneksi). Eipä mene kuin hetki, kun eteeni ilmestyy prinsessa vihon ja kynän kanssa pikkumies, joka myös yrittää kysyä vähillä sanoillaan, että mitä laitettais laugh Niinpä siinä tilailin marjapuuroja ja ruisleipää maitolasillisen kera vuoroin molemmilta. Molemmat kirjasivat tussi suhisten äidin tilauksia vihkoihinsa ja palasivat pian ruokalajien (legotornien) kera tarjoilemaan annokset.
Pikkumies toki pärisee autoilla, mopoilla, helikoptereilla yms koneilla poskipärinäänsä joka päivä useamman tunnin, mutta silti hän toisinaan tulee luokseni ja pyytää apua barbin/polly poketin/disneyn prinsessojen/vauva nuken kenkien laitossa, mekon pukemissa, vaatteiden vaihdossa tai hiusten laitossa. Siitä pikkumies on hyvin tarkka, että jos kirjaa aletaan lukea niin aina löytyy hyllystä kuorma-autot, junat, Cars-jutut tai vastaava "poikien" kirja. 

Pikkuneiti taasen on niin prinsessa, että hänen kädessään ei autoa tai helikopteria näe. Taitaapa mahtua melkein yhdenkäden sormiin hänen autoleikkinsä. Tänä aamuna olin pahalla päällä pikkumiehelle, joka lastasi muroja pienenpienen lava-auton kyytiin. Iskä tosin pian riensi korjaamaan, että eikö se ole parempi siinä auton lavalla ja siitä suuhun kuin pelkällä pöydällä/lattialla..

Uutena juttuna päivieni täytteeksi (tai no ei voi sanoa täytteeksi - minun päivät on harvoin tyhjiä - pitkiä en edes muista milloin viimeksi) olen alkanut etsimään meille uutta asuntoa. Sihteeri ilmeisesti pitää hyvin romanttisista sisustuksista, kun hänen parit ensimmäiset ehdotuksensa olivat erittäin kruusattuja valkean henkisiä kukkakuviolla sisustettuja asuntoja. Jak! Hän siis toimii apuna ja esivalitsijana. Pistinkin heti vastavuoroisesti enemmän itseäni miellyttäviä asuntoja "vinkiksi" siitä mitä me haemme. Ensimmäistä vierailukierrosta odotellessa... 

Ayista sen verran.. Sama ayi on edelleen kuvioissa. Kävimme pitkällisen keskustelun erittäin vakavaan sävyyn ja henkeen viime viikon keskiviikkona. Sihteeri oli keskustellut jo tiistai-iltana ayin kanssa ja selvittänyt asioita. Jatkoin kirjeen muodossa keskiviikkona asian selvittelyä. Tein myös hyvin selväksi sen, että luottamus on mennyt ja mitä kaikkea olisi voinut sattua. Kävi ilmi, että meidän neiti on saanut vakuutettua puhumalla ayin siitä, että hän voi katsoa pikkuveljen perään, he pärjäävät hyvin kahdestaan ja äiti tekee niin useinkin ELI jättää lapset kahden kotiin. Huh huh! Tiedän kuitenkin sen, miten paljon meidän neiti valehtelee ja voin hyvin kuvitella hänen tehneen kaikkensa, että ayi uskoo jutun. Hän luultavasti uskoi siihen itsekin. Ayi oli vannottanut lapsille, (ensin oli yrittänyt selittää ettei lapset voi jäädä kahden vaikka kuin on nälkä) etteivät he saa tehdä muuta kuin katsoa muumeja. Ei ikkunoille, ei ovelle jne. No jokatapauksessa vakava ylilyönti oli tapahtunut. 5 vuotias ei voi vahtia 2 vuotiasta. 
Jos vaihdamme uuteen ayiin olisi samojen asioiden läpikäynti edessä mitä on ehditty tämän lähes 1,5 vuoden aikana hänen kanssaan käydä. Aina pyykin pesusta pesukoneella (ei punaisia ja valkoisia sekaisin), villaa 60 ohjelmaan, ei pestä vessanpönttöä samalla luutulla kuin keittiön pöytää, ei anneta lapsille karkkia aina, kun he sitä haluavat ja vaikka mitä muuta. Unohtamatta sitä, että lasten tulee oppia tuntemaan hänet ja luottamaan häneen sekä päinvastoin. Niinpä sama ayi pysyy taloudessa toistaiseksi. 

Sellainen muutos asioihin on tulossa, että pikkumies tulee aloittamaan 5 päiväisen viikon päiväkodissa hieman aikaistetummin kuin ensi syksynä. Tuon muutoksen myötä ayin tarve vähenee ja hänen viettämänsä aika vain lasten kanssa katoaa lähes olemattomiin.

Näillä mennään ja minun lienee aika suoriutua nukkumaan. Tänä aamuna nukuin pitkään. Näin unta, että vastasin puhelimeen, mutta kun se vain jatkoi soimistaan ja pikkuneiti kantoi puhelintani minulle tajusin, ettei se enää ollutkaan unta vaan herätyskello! Kello oli puoli kahdeksan - huh! Suomen venähtänyt rytmi on palannut tänne ja venähtänyt jo täälläkin. Kaikki muut olikin jo hereillä, mutta äiti nukkui - toisin kuin äitienpäivän aamuna. ;)