Tuntui tämä viikonloppu olevan actionia täynnä. Lauantai aamuna oli lasten Suomi-koulu, kotiin palattiin päikkäreille (tällä kerralla olikin koko perhe paikalla, pikkuneiti omassa ryhmässä ja muu perhe pienempien ryhmässä) ja päikkäreiden jälkeen suunnattiin Heidi'siin syömään. 

Hyvä, kun ovesta ehdittiin sisälle, kun pikkuneiti jo huomasi paikalla kaverinsa. Pakko sanoa, että kiinassa on se hyvä puoli ravintoloissa, että lapset voi siellä vaellella pitkin ja poikin saamatta jatkuvaa paheksuvaa katsetta.  Niin, siis ravintolan henkilökunnan puolesta.. Neiti oppi ystävältään (toivottavasti tosin unohtaa tämän opitun) purkamaan ravintolan laatikoita ja käyttämään löytyneitä tavaroita hyväkseen. mm. Liiduilla voi piirtää tiskin päädyssä olevaan tauluun, papereihin voi kirjoitella - jostain löytyy kyniäkin.. yms. Neitokaisen ystävä totesi, että "en minä aina kysy tähän lupaa, teen näin aina". Jep jep  Ravintoloiden henkilökunta ei lähestulkoon koskaan puutu täällä lasten tekemisiin. Toisissa paikoissa itsekin tekee mieli mennä ojentamaan toisten mukuloita, jotka esimerkiksi kiipeävät kirjahyllyä pitkin katon rajaan.. Tosin vanhempien tehtävä se on, mutta ei kaikkia kiinnosta. Muistuupa hyvin mieleen yksi ilta ravintolassa, jossa oli paljon jenkkiperheitä.. huh

Illalla olikin äipän vuoro lähteä syömään naisporukassa - tällä kertaa suomenkielisessä sellaisessa. Ilta hujahti oli hetkessä ja syönnin jälkeen pieni osa porukasta suuntasi katsomaan joko yökerho (tai miksi sitä nyt kutsuisi) Pravda on saanut ovensa auki uusissa tiloissa. Siellä olikin todellinen blonditesti käytössä. Paikan ovi on kanavan varressa kaiken "tapahtuman" takana. Ovi löytyi - lukittuna. Sisältä kuitenkin kuului selvästi musiikin jytke ja suominaiset ihmettelee, että onko tämä SE ovi?! Ei ovenkahvaa, ei mitään mistä tarttua, ei avaudu työntämällä, kukaan ei vastaa koputukseen.. Blondit lähtee kiertämään taloa ja päätyy takaisin samalle ovelle - onko tämä totta? Ja sitten  seinässä on ovikello, jossa pienellä teksti paina tätä avataksesi oven (tai jotain sinnepäin). Blim ja ovi avautuu salamana. Sisällä portsarit hekottelee, että kauanhan se kesti. Eivät avaa ovea ellei tajua soittaa ovikelloa, kameroista kuitenkin näkevät oven taa.. No se siitä sitten. Parit tanssibiisit tupaten täydessä savuisessa baarissa ja nokka kohti kotia!
Tässä asiassa on ikävä suomea. Silloin harvoin, kun meikäläinen nykyisin baarissa piipahtaa saa suomessa palata kotiin ilman tupakansavuisia vaatteita. Täällä siihen on vielä pitkä matka. Vaikka näytät vain nokkaasi sisällä on taattu, että kotiin tuliaisena saa karsealle haisevat vaatteet 

No sitten päästäänkin sunnuntaihin ja mansikanpoiminta retkeen Organic Mayfarmille. Aamulla iskä saatteli äipän ja lapset Singalle odottamaan bussia, joka piti olla täpötäysi. Paikalle tuli 3 suomalaisperhettä (me mukaanluettuna) ja yksi muunmaalaispariskunta. Kun lähtöaika alkoi olla käsillä saapui lopulta joku tyttönen lapun kanssa kyselemään keitä paikalla on. Sitten hän viittoi, että teidän bussi odottaa tuolla ja hetken tähyilyn (mitään bussia näy!?!) ja asian tarkistuksen jälkeen selvisi, että tien poskessa seisova paku (oli se nyt kuitenkin iso sellainen eikä mikään peruskiinalainen postimerkin kokoinen "pakettiauto") oli meidän bussi. Iskä suuntasi shoppailemaan ja muu sakki työntyi ahtaisiin penkkeihin. Pitkä tovi odottelua ja auton täyttämistä ja lopulta päästiin matkaan. Puolen tunnin köröttelyn jälkeen saavuimme selkeästi "maaseudulle", kun ympärillä näkyi lähinnä erilaisia tönöjä (anteeksi - koteja) ja viljelyksiä koirineen. Lopulta kyltissä luki sanat Mayfarm ja auto kääntyi (no oli meitä yhteensä 1 iso paku, 1 pieni paku ja 1 henkilöautolasti ihmisiä) kasvihuoneiden reunustamalle tielle. Arvaatteko kuka unohti kameran kotiin??
Autosta ulos laskeuduttua sen haistoi - maaseutu ja lehmä pska! Voihan se tieten olla jonkin muunkin kuin lehmän, mutta navetta haisi! Ensimmäisenä suuntasimme kurkistelemaan siementen istutusta ruukkuihin (opas kertoi, että kaikki kasvit kasvatetaan siemenistä ja ensiksi siemenet istutetaan pieniin ruukkuihin! Wohoo  ), nuuskuttelimme rosmariinia ja pääsimme tutustumaan mansikantaimiin. Siellä sai hieman esimakua mansikoista, kun kypsiä sai maistaa - niitä tosin sai hieman etsimällä etsiä, mutta jokaiselle kuitenkin taisi mansikka - pari löytyä.

Sitten siirryttiin lasten lempipuuhaan eli eläinten pariin. Käveltiin pellon reunaan (kai sitä kynnöstä pelloksi voi kutsua), opas alkoi äkkiä huudella jotain ja hetken perästä paikalle ilmestyi mies muovipussien kanssa. Kovin moni ei ollut osannut kumpparein varustautaua reissuun (minähän en tätä nykyä sellaisia vieläkään.. omista) ja edessä oli aika mutainen matka eläinten pariin. Osa sakista kietaisi pussit jalkoihin ja sen jälkeen hoettiin yksi toisensa perään "Älä astu siihen mutaan, katso eteesi, Älä astu rapakkoon.. you know!" Vuohet löytyivät ensimmäisinä - ja niistä raukoista näki, että useat pelkäsivät ihmisiä aikalailla. Lapset juoksivat säkeille hakemaan vuohille syömistä (mansikan varsia ja mansikoitakin) ja samaa vauhtia juosten vuohien luo syöttämään. Vuohet oli naruilla kiinni peltoon upotetuissa koukuissa (sellainen parin metrin lieka) ja juosta pyyhkivät pakoon meitä. Kukaan ei tosin tainnut lentää nurin niihin naruihin. Ilokseni voin sanoa, ettei vuohet näyttäneet mitenkään huonosti voivilta. Eikä koukkujen ympärillä ollut maa "kulunut puhki" parin metrin säteellä eli päättelisin vuohien vaihtavan paikkaa usein ja nyt olivat vain paremmin näytillä. Opas kertoi sitten, että kun menemme kurkistamaan vuohien kotiin - heinämaja voisi olla ehkä kuvaavampi nimi niiden asumukselle - näkisimme pienen kilin. Ja kyllähän siellä pieni söpöläinen olikin.

Seuraavaksi suunnattiin kanalaan. Arvatenkin meidän pikkumieskin oli jo kovasti vauhdissa mukana ja yritti juosta pyyhkiä muiden perässä. Äiti tosin oli asiasta hieman erimieltä. Äidille riitti, että hän sai kantaa ajoittain sylissä pikkumiestä, jolla vain kengät on erinäisissä eritteissä mudan lisäksi. Äiti ei halunnut kantaa sylissään miestä, joka juoksun seurauksena oli mätkähtänyt siihen mutakakkavelliin naamalleen.. Ymmärrättekö? 
Kanat saivat lasten toimesta syödäkseen kaalia (minä luulin, että ne söisi vain jyviä, mutta aina voi jotain uutta oppia). Selvästikin nämä kanat olivat "vapaita kanoja", koska kanalassa ei ollut niille häkkejä, vain isohko maapläsi heinäkatoksen alla (oli siinä seinätkin).

Sieltä matka jatkui mutaista tietä kohti mansikanpoimintaa, kiinalaisen raddishin noukkimista (repimistä maasta) ja lehtisalaatin keräämistä. Kävelyä riitti - ehkä minusta matkat tuntuivat pitkältä siksikin, että suurimman osan matkasta kannoin meidän pikkumiestä sylissäni. (haba kasvaa - tai niin sitä luulis) Pienen sekoilun jälkeen lapsilla oli kourassa korit ja olimme suuntaamassa poimimaan mansikoita. Kun opas esitteli viherhuonetta, josta niitä möllyköitä löytyy muistimme kysyä hintaa. 87 rmb/500g eli tämän päivän kurssilla 20,40 EUROA kilo! Kyllä siinä muksuilla kyyneleet valui, kun vanhemmat kertoivat, että täältä ei sitten poimita yhtään mansikkaa. Koko parin-kolmenkymmenen porukasta 2 lasta pääsivät poimimaan mansikoita! Opas tiesi kuitenkin kertoa, että toimistolta löytyy valmiiksi poimittujakin mansikoita ja ne maksaa arviolta 40 rmb/500g. Se on kallista tuo länsimainen työvoima .

Me "pihit" pääsimme jatkamaan matkaa raddishin poimintaan. Minä odotin näkeväni perinteisiä pieniä ja punaisia retiisejä, mutta kasvihuoneeseen astuttuani edessäni oli valkoisia about 20-30 cm pitkiä ja 10-15 cm halkaisijalta olevia Raddisheja. Lapset repivät niitä maasta innolla koreihinsa. Näistä oli luvattu, että kerätä saa ja kerätyt voi jättää koreihin odottamaan myyntiä. Vanhempien ei tarvitse ostaa kerättyjä juureksia. HUH!! 

Siinä vaiheessa, kun kaivoimme eväät repuista ja aloimme popsimaan niitä kasvihuoneiden välissä meitä lähdettiin ohjaamaan kohti lounasta. Aika monta askelta myöhemmin olimme tuon valtaisan kasvihuonealueen ulkopuolella ja talsimme kohti vanhoja kiinalaisia taloja. Pujottelimme talojen läpi ja lomassa aikamme ja lopulta Mayfarmin toimisto löytyi. Suoraan ruokapöytään istumaan ja ensimmäisen tyhjeni pöydässä odottanut lautasellinen mansikoita! Olihan ne hyviä. 
Pian pöytään kannettiin sen kymmenen erilaista kaalia (tai mitä lienee kasviksia/juureksia) kaikki kiinalaisittain keitettynä/höyrytettyinä tms. Ja tulihan sieltä jossain vaiheessa myös "pääruoka" eli kulhossa höyryävässä keitinliemessä lilluva todellakin kypsäksi keitetty kokonainen kana. Sitä lihaa tosin oli hiukkasen hankala yrittää kammeta haarukan avulla omalle lautaselle nahkan ja luiden välistä. Toisten ruokahalu hävisi siinä samalla, kun kanan pää pulpahti pintaan. Silmä taisi tuijottaa hieman anovasti liemen seasta ruokailijoita kanan jalan kiivettyä kulhon reunalle ihan kuin se olisi karkaamassa johonkin.  No mutta, eihän se kovasti hätkäyttänyt. Kana oli hyvää (kun muisti niitä pikkiriikkisiä luita varoa) eikä kaaleissakaan ollut mitään moittimista. 
Niin oli kello rientänyt ja alkoi lähestyä loppulaulun aika. Lapset riehuivat pihalla ja aikuiset tuijottelivat törkyistä kanavaa. Veneet puoliksi uponneina, vesi täynnään muovipulloja, roskia, kenkiä you name it tavaroita - tosin vesi oli sen verran kirkasta, että matalissa kohdissa pohja peräti näkyi!! Ankkoja/sorsia mitä lie uiskenteli vastarannalla ja ympäristö oli todellakin kuvauksen arvoinen - arvatkaa harmittaako se kameran unohtaminen !?!? Odottelen tosin josko saisin kanssaretkeilijöiltä jotain teidänkin nähtäväksi asti.. 
 
Se jäi todellakin arvoitukseksi, että miten orgaaninen tuo tila on. Paljon uutta oli rakenteilla ja vieraita sinne odotettiin. Mielenkiinnolla odotan mitä niissä säkeissä luki, joista lapset eläimiä ruokkivat. Jälkikäteen kiinankielentaitoisen käännettyä säkkien tekstit voi niistä "paljastua" yllätyksiä tai sitten tila ihan oikeastikin on orgaaninen. Kaipa he tietävät mitä se tarkoittaa...  Ainakin se on hieno sana!

netistä paikka löytyy osoitteesta: www.themayfarm.net (ainakin täällä kiinassa toimii, kokeilu kertonee toimiiko sivut muualta maailmasta käsin).

Tällainen oli tämän päivän mansikkaretki ja jälkipyykeistä puolet (takit) on jo pesty. Kengät odottavat ayia (hitsit, että on mukava, kun meillä on sellainen) ja loput vaatteet jää huomiseksi pestäväksi. Alkutyrmäyksen jälkeen reissusta jäi hyvä fiilis. Ei tosin tarvitse toiste lähteä.