En mä voi muuta kuin ihmetellä, että mihin nämä viikot menee? Viikon päästä on jo huhtikuu  Vastahan me Suomen lomalta palattiin ja kohta sinne pitäs mennä jo takaisin?!

Kirjoitin viimeksi maanantaina, kun olin lähdössä katsomaan sitä asuntoa. No siellähän se odotti, landlordi ovea avaamassa. Taas niitä taloja, joissa on numerolukko ovi, mutta onneksi oli avaaja sisäpuolella niin ei mennyt aika odotellessa patterin loppumista, väärän koodin syöttämisen seurauksena tulevaa odottelua tai muutakaan vastaavaa.. Landlordi (eli siis se asunnon omistaja) oli kuulemma jo viikonlopun ajan kuljettanut tavaroita pois asunnosta. Ovat siis itse asuneet siinä ja nyt laittavat ensimmäistä kertaa vuokralle. Onhan sitä monenmoisia asuntoja nähty, mutta tuo oli eräällä tavallaan huipentuma. Pohja oli juuri sellainen mitä oli toivottu, korkeuttakin tarpeeksi (21. kerros), lasitetut parvekkeet jne. Ja sitten se MUTTA.. asunto oli edelleen aika täynnä tavaraa - erittäin kiinalaisittain kalustettu (puiset älyttömän massiiviset ja kruusatut sohvat ja siihen sopiva pöytä ja tv-taso), huoneen kokoiset sängyt, jokaista seinänviertä kiersi tavarapinot, extrahuone TÄYNNÄ tavaraa, jotka oli oikeasti vain heitetty sinne. Extrahuoneen yläkerta (joka tässä asunnossa oli siis tehty) oli playroom, jossa oli pyöreän pöydän lisäksi 4 tuolia ja kasapäin leluja lattialla. JA minä en ole ikinä nähnyt niin likaista asuntoa kuin se. Sekaisuus on todellakin eri asia kuin se lika. Jos liesituulettimen "rasvakuppi" on puolillaan niin se ei ihan muutamassa viikossa tai edes kuukaudessa niin ehdi täyttyä. Jokainen kaappi tursusi tavaraa, landlordi pahoitteli kovasti, kun minä kurkin kaappeihin - yritti estelläkin, mutta jos me asuntoa etsitään niin kyllä mun pitää tietää onko vaatteille tilaa.. 

Tein listan mitä pitää asunnossa muuttaa ja mitä sieltä viedä pois, pistin vielä agentille viittauksen, että meidän hintahaarukkaan tuo ei luultavastikaan noilla eväillä lähde. Ei nimittäin ole aikaisemmatkaan vastaavalla pohjalla olevat asunnot hintaansa tiputtaneet vaan päin vastoin nostaneet, kun meidän lyhyen listan ovat nähneet.. Mutta elämä on yllätyksiä täynnä ja sieltähän tulikin myöntävä vastaus. Nyt onkin edessä sitten omien kalusteiden hankinta. Edes patjaa en uskaltanut pyytää tuolta landlordilta, kun pelkäsin sen käärivän jonkin (niistä, joita oli joka huoneessa) olemassa olevista muoveihin ja jättävän meille uutena. Hih, eipähän tarvi miettiä mentäiskö lomilla jonnekin vai ostettaisko huonekaluja.. Suomessakin sopivasti oma koti on tyhjää täynnä. ;)

Viikkoon mahtui myös paljon kaupoissa pyörimistä. Oli nimittäin astetta vaikeampi sittenkin löytää niitä rairuohon siemeniä kuin kuvittelin. Viime vuonna näin niitä lähestulkoon joka kaupassa, mutta ilmeisestikin vasta ihan pääsiäisen korvilla. Monen päivän ja kaupan jälkeen yksi paikallinen (ystäväni kuski) lopulta löysi siemeniä säkkikaupalla. Jos toiset viettää perjantai-iltaa rattoisasti kaljatuopin ääressä niin minä istuskelin tussien, saksien ja paperinkappaleiden ääressä ja leikkailin (ja laminoin - se on muuten päivän sana!), väritin ja liimailin tipuja, pääsiäismunia ja noitia. Puhumattakaan pupun ja kissan korvista. Saatiin kuitenkin lapsille pääsiäistouhua Suomi-kouluun kiitettävästi esille! Arvaattekos muuten mistä löysimme luutia pikku noidille "koelennettäväksi"?? Ensin lähestyimme asiaa suomalaisittain ja mietimme mistä niitä voisi tehdä (lasten golfmailoista - hitsit kun ei omisteta sellaisia), mistä niitä voisi ostaa (lelukaupasta -  ehei) ja lopulta älysimme etsiä siivousosastolta Auchanilta (juu, juuri sieltä missä on ne satakymmenen kassaa). Tadaa! Aitoja luutia, lapsille vielä sopivan mittaisia, oksat ja kaikki - aivan täydellisiä noidan lentämiseen tarkoitettuja luutia. Uskotte varmaan myös sen, että kun niillä oli hetki lennelty oli lattiat täynnä oksanpätkiä.. Arvatkaa mitä niille sitten tapahtui?! No tietysti päiväkodin henkilökunta keräsi ne hymyssä suin koulun siivousvarastoon - uusia luutia, hintalappuineen ihan wow!

Meidän neidin koululla on vietetty viime viikko (ja vietetään vielä seuraavakin) Festival of Colors viikkoja ja niiden aikana lasten vanhemmat (äidit) voivat käydä tuomassa jotain oman maansa juttua esiin lapsille. Viime vuonna osallistuin siihen näyttämällä kuvia suomen luonnosta (oli juuri käsi paketissa silloin), lukemalla lapsille muumisadun ja tarjoamalla "isovaarin pastilleja" (siis meidän neidin antama nimi amerikan pastilleille). Tänä vuonna halusin saada vähän enemmän liikettä lapsiin - lapsethan tunnetusti on aika vilkkaita ja meneviä. Valmistelin myös jotain kertomista suomesta muutenkin - meidän neiti kun on ainoa pohjoismaalainen ellei englantia lasketa tässä tapauksessa "pohjois" maaksi. Opettajat olivat tehneet koulun seinälle maapallon - oli muuten aika hassu katsoa maapalloa seinälle levitettynä, jossa katkaisukohta on atlantti eikä tyyni valtameri, miten olen tottunut suomessa kartoista katsomaan. Tuo atlantista katkaisuhan oikeasti asettaa kiinan keskimaaksi, niinkuin se vapaasti suomennettuna on (zhong = keski, guo = maa). No mutta, suomi löytyi kartalta ja australialainen ope oli yrittänyt myös piirtää suomen liitutaululle - ilmiselvästi idea suomiNeidosta oli unohtunut ja olihan se vähän sinnepäin - en kuitenkaan alkanut korjailemaan hienoa piirrosta!  Voisi kuvitella, että jos minä piirrän australian jonkin territorion kartalle (ei muuten mitään hajua niiden rajoista) niin lopputulos olisi samanlainen.

Pikkuneidin ryhmähän on pysynyt suurimmaksi osin samana koko 1,5 vuotta mitä neiti siellä on kulkenut, joten kaikki tuntevat toistensa isät ja äidit. Ujoutta ei ole havaittavissa kuin muutamassa lapsessa ja rohkeimmat - kuten Bianca tuli jopa halaamaan minua pois lähtiessäni. No mutta, lasten kanssa menimme Gymroomiin - liikuntasali voisi olla ehkä lähimpänä (kuvaavin) tuon  paikan suomennosta. Olin valinnut leikeiksi Tervapadan ja Viimeinen pari uunista ulos eli pari sellaista, joita olen itsekin lapsena leikkinyt. Tokihan suurin osa leikeistä on maailmanlaajuisia (ja opettajan kanssa ennalta jo käytiinkin läpi eri leikkejä, mitkä on tuttuja mitkä ei), joten etsimällä etsittiin sellaiset, jotka sopii A ikäryhmälle 4-5v B on toteutettavissa sekä sisällä että ulkona C ei ole ennalta tuttuja.
Alkukankeutta oli vähän molemmissa leikeissä, mutta loppua ei olisi tullut niin sitten millään. Opettajat saivat luvata ja vannoa lapsille, että niitä leikitään uudelleen mahdollisimman pian.

Lauantai-iltana käväisimme pitkästä aikaa lasten kanssa katsomassa valoshown, kun ensin oli täytetty kuvut Zapataksessa. Keli on lämmennyt (lopultakin) sen verran, ettei ihan kylmästä hytisten tarvinnut rannalla seisoskella. Sunnuntaina sää suosi jälleen ja suuntasimmekin auton keulan pitkästä aikaa kohti Suzhoun kaupungin keskustaa. Pikkuneidillä oli mukana potkulauta ja pikkuherra istuskeli (ainakin osan matkaa) tyytyväisenä rattaissa, jotka alkavat vedellä viimeisiään.. Hyvin 1,5v palvelleet meitä nuo auchanin 20 euron hökötykset, kantaneet kahta muksua kerralla paikasta toiseen. Kun nyt vielä muutaman kuukauden kestäisivät niin josko meidän perheessä voitaisiin sanoa heipat ratasaikakaudelle! Oih mikä ihana ajatus! 

Tiistaina playgroupissa oli 2 pientä vauvaa, joita kohtaa meidän pikkumies osoittaa oikein kovaa kiinnostusta. Silitteli, näytti leluja ja sitä rataa. Kävipä toinen vauvoista jopa sylissäni istumassa ja pikkumies vain silitteli toisen hiuksia. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että onpa kiva, kun me lopultakin on selvitty tuosta vauvaikäisistä eikä niitä ole enää meille tulossa.  Kyllä niitä toisten vauvoja hoitaa mielellään, mutta miten ihana onkaan, kun voi huoleti nostaa itkevän nyytin äidilleen.

Meillä oli jo tässä jossain vaiheessa jääkaapin ovessa tarralista, johon neiti keräsi nukuttujen öiden tarroja, jotta pääsee 20 yön jälkeen Disneylandiin. No listapa menikin roskiin muutaman tarran jälkeen. Kärjistyi kiukuttelut ja uhmaiät siihen, että koko lista piti unohtaa. Onneksi kuitenkin se nukkuminen jäi "päälle" ja nyt kun näin kirjoitan voin vannoa, että ensi yönä äidin ja isän sänky täyttyy lapsista. Pikkumies ei edelleenkään halua nukkua koko yötä yksin vaan äidin viereen pitää päästä. Tosin äidillä ei olekaan aamuyöllä ykkösasiana jäädä paleltumaan sängyn viereen toista silitellen vaan ihan suosiolla ottaa (ja tekee sen ikuisen virheen) toisen viereen ennen kuin huuto herättää sen toisenkin.. 

Ja nyt kun lasten makkarista alkaa kuulua yskintää taas (olikin tässä jo reilu viikko ilman yskää..) niin lienee aika kaivaa tiikeribalsamit kehiin ja rynnätä vaivihkaa hieromaan pikkumiehelle tuota ihmeainetta.