Nyt on saatu Suomi-vieraat turvallisesti pilvien lomasta maan kamaralle ja istutaan (ei ehkä niiiin turvallisesti) autossa matkalla Shanghaista Suzhouhun. Äitini ja sisareni tulivat toista kertaa kylään, joten tämähän alkaa olla heille jo tuttu paikka.

Lasten kanssa suoriuduin Shanghaihin jo perjantaina päivällä. Noudin lapset puoliltapäivin kouluista ja kuski ajaa huruutti meidät (välillä jopa madellen, kun yhdellä pätkällä keskinopeus oli 5 km/h) hotelliin. New Harbour Service apt hotelli sai meidät pitkästä aikaa vieraakseen. Jo matkalla oli hiukkasen kitinän poikasta ilmassa, kun pikkumiehen päikkäriaika livahti hiukkasen pitkäksi eikä uni meinannut tulla silmään ei sitten niin millään. Onneksi (kiitos juurikin tuon parinkymmenen minuutin ruuhkassa seisoskelun) unta ehti tulla tarpeeksi ja hotellilla mukana olikin jo eri mies. Tosin, kun emme päässeetkään heti uimaan niinkuin oli suunniteltu (tässä taas tullaan siihen, ettei niitä suunnitelmia kovin kannata tehdä..) alkoi pikkuneiti kitistä. Vesiputket olivat kuulemma remontissa ja sauna ja suihkut olivat pois käytöstä aina klo 16 saakka. Niinpä suuntasimme maristen kohti jotain ruokapaikkaa. Pikkuneidin toiveita noudattaen etsimme joko hamppari- tai pitsapaikkaa ja mäkkäri-armashan se löytyi parin korttelin päästä. Kuten arvaatte niin kommelluksia sattuu.. Tilasin mukamas Bic mac aterian ja juustoaterian, myyjä ei osannut englantia ja pyysi kaverin viereensä – kiinan taitoni ei shanghaissa riittänyt sanomaan, että yksi tämä ja yksi tuo.. Myyjän kaveri selvensi, että haluan siis aterian – kyllä, näin on ja siihen päälle toisen aterian. Selvä peli. Maksoin ruoat ja odottelin hetkisen ruokia ja elähän mitiä, kun sain 1 aterian ja 1 hampurilaisen. Aloin ihmetellä, että miksen saanut 2 ateriaa – kun ei mitään epäselvyyksiä pitänyt olla (enkä hoksannut edes hintaa ihmetellä). No, kun sitä juustohampurilaista ei voi ostaa ateriana!! Pitää ostaa tuplajuustohamppari, että saa aterian. Ou mään! Eikähän siinä vaiheessa minulle aleta edes irtokappaleina juomaa ja ranskiksia myymään.. Elämä on!

Hotellille palatessa napattiin kaupasta mehuja ja hedelmäkojusta hedelmiä ja sitten pikapikaa uikkarit mukaan ja uusi yritys. Tällä kertaa tärppäsi ja saimme uida ja lämmitellä kuuma-altaassa – siellä lapsetkin viihtyy erilailla kuin saunassa. Iltapala-aikaan iski vielä nälkä, mutta marinakaksikon kanssa ei huvittanut ulostautua hotellista, niinpä netti auki ja Sherpalle tilaus. Reilu puolen tunnin päästä sherpa soittelikin jo alakerrasta, että voisin tulla noutamaan ruokani. NAM, miten ihanan helppoa!! (Sherpa on siis se palvelu, joka toimittaa ruokia eri ravintoloista kotiin/hotelliin/töihin - SE mitä suomessakin kaivattaisiin.)

Lauantai aamuna vetäistiin aamupala hotellissa ja suunnattiin Pudongin kentälle hakemaan vieraita. Kone oli aikanaan perillä ja me hyvissä ajoin vastassa. Toivotettiin vieraat tervetulleeksi koleaan ja sateiseen Shanghaihin ja pikapäätöksen jälkeen suuntasimme Shanghai Ocean Aquariumiin. Muutoin paikka oli entisellään, mutta pingviinien katselupaikka oli suljettu/remontissa.


Iltapäivällä ajelimme metrolla, söimme Thai-ruokaa XinTianDissa, istuimme NanJingLun kävelykadun matkan pikku junabussin kyydissä, kävelimme Bundilla (niin pilvistä kiinasäätä, ettei pullonavaaja ja JinMao tower näkyneet vanhalle puolelle ollenkaan) ja ennen iltapalaa ja nukkumaan menoa ehdimme vielä uimaan.

 

Sunnuntaille ei tehty suunnitelmia ennalta ollenkaan. Sateinen sää karsi useat kohteet pois automaattisesti ja aamulla netissä surffasin muutaman kerran kaduilla näkemääni kylttiä, jossa luki Shanghai natural museum. Netti kertoi paikan sijaitsevan muutaman sadan metrin päässä hotellista, joten lähdimme talsimaan hentoiseen tihkusateeseen kohti tuota osoitetta. Siinä vaiheessa, kun pääsimme tuolle kadulle (Yan'an), jonka varressa museo sijaitsee alkoi sade yltyä. Onneksi pari sateenvarjoa oli mukana. Meidän ongelmana oli vain se, ettei tarkkaa hajua kohteesta ollut. Vain kuva rakennuksesta netissä ja osoite Yan'an 260. Aikamme talsittuamme paikka löytyi, sisäänpääsy maksoi kokonaista 5rmb/aik ja sisältä löytyi ihan kivoja ja ihan karseita juttuja. Kiinasta löydettyjen dinosaurusten luurankoja, säilöttyjä kaloja, liskoja, sammakoita, käärmeitä. Simpukoita, perhosia, rapuja, fossiileja jne.. Lisäksi kasapäin erilaisia täytetyn eläimen tyyppisiä virityksiä mm. hirvi, poro, karhu, leijona, tiikeri, ilves, kameli, apinoita, lintuja... Todella paljon nähtävää. Harmi, että tekstit oli latinaksi ja kiinaksi. Välillä ilonamme piipahti museossa työskentelevä nainen, joka kertoi siinä kohtaa olleista eläimistä/asioista/olioista meille lisätietoja. Taisimmepa päästä johonkin hotellin ”julkaisuun”, jota siellä oltiin kuvaamassa. Kummasti nimittäin kamera seurasi meitä – ainoita länkkäreitä – vaikka välillä he kuvasivatkin näytillä olleita kaloja. Jossain vaiheessa hiippailin katsomaan, että mitä ne tuijottavat kameran ruudusta, kun mielestäni kamera osoitti jälleen kerran meidän sakkia. No eiköhän siinä ollut lähikuvassa meidän neidin pää!! Että sellaisia näyttelyesineitä.


Palataanpa edelliseen viikkoon. Lopultakin asuntoasia alkoi edistyä. Keskiviikkona neidin mallikeikan jälkeen (Luhdalla jälleen) olin sopinut tapaavani yhden asuntoagentin (eiks oo hieno nimi!!) Bay Siden alueella. Hän soitti 10 minuuttia ennen sovittua aikaa, että myöhästyy vartin. Ei siinä mitään, olin jokatapauksessa jo paikalla, kun toin neitiä uimakouluun. Odottelin ja odottelin. Sitten lopulta n. 10 minuuttia uuden sovitun ajan jälkeen aloin soittaa, että joko se neiti agentti olisi kuin lähellä ja eiköhän hän vastaa, että ”Sorry sorry, olen vielä täällä toimistolla, kun en ole saanut autoa. Menee ehkä vartti”. Siinä vaiheessa kela jumitti kiinni ja totesin, että selvä homma, minäpä mietin asiaa ja palaan myöhemmin – luuri kiinni. Neiti agentti oli samantien soittanut ystävälleni ja todennut, että sai meikäläisen suuttumaan. Kas kummaa! :D

Minä hyppäsin taksiin ja ajoin kotiin. Laitoin neiti agentille viestin, että olen menossa kotiin ja soittaa, kun asia on kunnossa ja hän on oikeasti liikkeellä. Loppujen lopuksi n. Tunti ensimmäistä sovittua aikaa myöhemmin sain soiton, että voisin tulla katsomaan asuntoja. 9 asuntoa kävin katsomassa, joista 8 oli uusia asumattomia ja osa niistä täysin tyhjiä asuntoja. 1 oli vanhempi ja täysin kalustettu versio – josta ei kuulemma voi viedä mitään pois. No ei kyllä sen puoleen voikaan, kun kalusteet olisi pitänyt sahata kappaleiksi, että niitä edes huoneista sai pois.

Torstaille oli sovittu sihteerin kanssa toisen välittäjän mukana kiertely. Ensimmäisestä asunnosta tuli ulos ”remppamies” savuava tupakka toisessa ja avattu punaviinipullo toisessa kädessä. Se asunto oli aikalailla nähty samantien. Jos sisällä haisee tupakka (”tuore”) niin mistä voi tietää haiseeko kalusteet muutenkin jo tupakalle. Toinen asunto ei haissut, mutta muutenkaan ei näyttänyt siltä, että haluan eteistä pidemmälle mennä. Kolmas alkoi jo vähän näyttää siltä, että saattaisi viimeisten (5 asuntoa piti olla tulossa) joukossa joku varteenotettava vielä tullakin.. Viimeinen asunnoista (en muista enää monesko) oli lukittu huolella, koska vartin ”murtautumisyrityksistä” huolimatta emme päässeet sinne sisälle. Kiitos sähköisten lukkojen, joista on virta lopussa.. Tokihan tämä agentti näytti minulle myös yhden sellaisen asunnon, jota edellisenä päivänä olin käynyt katsomassa – pari tonnia edullisempana tällä kertaa. Siinä ilmeisesti yksi ero englantia ja kiinaa puhuvan ja vain kiinaa puhuvan agentin välillä – hinta.

Viimeinen agentti (torstaille oli siis 2 agentin asuntoja tarjolla) näytti jälleen kerran asunnon, jossa oli tupakoitu – hylkäsin sen samantien sen kummemmin kiertelemättä. Vähänkö muuten niissä asunnoissa landlordi katsoi kieroon (muutamissa ne oli paikalla), kun minä tuumasin suoraan, että ei käy - sen kummemmin olohuonetta peremmälle menemättä. 1 asunnoista oli hyvinkin varteenotettava – 2 kerroksinen 22. kerroksessa oleva osittain kalustettu asunto. Tosin parveke aiheutti siinäkin suurimmat huolenaiheet – kaiteena pelkkä lasilevy – ei herätä kovin luottamusta 2 vuotiaan pojanviikarin äidille.


Muita asioita, joita en ennen ole ajatellut asunnonvaihtoon ja ”huolenaiheisiin” liittyvän (täällä kiinassa). Ikkunoiden lukittavat kahvat (31. kerroksen asunto, jonka ikkunoita ei voi lukita), Parvekkeen olemattomat kaiteet (onpa se sitten 2, 20. tai vaikka 31.kerros), lämmityksetön asunto (siis EI minkäänlaista lämmitystä), kivilattiat (aika kylmät ilman lattialämmitystä), rakennuspöly, säilytystilojen (kaapit) täydellinen puuttuminen, ammeeton asunto (missä lämmittelet, jos se on tähän asti ollut se ainoa lämmin paikka asunnossa..), pienenpieni parveke (niinkuin nyt tosin on, mihin pyörä?), kalusteet (tyhjä asunto on kalustettava itse/landlordin kanssa yhdessä – täydestä pitäisi saada mm. sänkyjä pois). Tuossa siis näitä ”alkupohdintoja”. Sitten pitäisi alkaa tekemään listaa mitä me halutaan, millä ehdoilla, mihin hintaan jnejnejne.

Netti pätkii taas siihen malliin, että valokuvat, joita olin ajatellut näytille puskea tuntuu aivan toivottomalta vaihtoehdolta! Odotelkaatte siis parempia netin kantavuuksia..

Lopuksi maininta, että tulevaan viikkoon tulee kuulumaan mm. mekkokatua, shoppailua, syömistä ja valtavan suuri toivomus siitä, ettei sataisi vettä!!!