Päivänä eräänä: kuorin perunoita keittiössä yksin ja pikkuapulaiset kerrankin kuuntelivat äitiä ja menivät touhuamaan omiaan. Mietin, miten mukavaa ruoanlaitto voikaan olla, kun sitä voi tehdä rauhassa - pitkästä aikaa. Taisipa siinä pyörähtää lihapullat uuniin, perunamuusi levyllä ja lätytkin jälkkäriksi - vai oliko se mansikkapiirakka?! Vasta siinä vaiheessa, kun teen annoksia lautasille alan miettiä, että mitenkä tämä näin helposti menikään - sain tiskattua asiatkin samalla. Eiköhän tämä tästä vaikkei ayi joka päivä enää tulekaan! Unohdetut tosiasiat paljastuvat, kun tulen lautaset kourassa keittiöstä ulos ja meinaan kompastua lattioille levitettyihin kirjoihin. Tasapaino pysyy ja askeltensijoja löytyy - melkein kuin hyppisi joen yli kiviä pitkin. Olipa se kumma, että lapset olivat hiljaa. Kaikessa rauhassa ovat kultanuppuset pakanneet äidin ostamaan valtavan isoon laatikkoon (muuttoa ja säilytystä varten) kaikki mahdolliset kirjat ja lehdet, joita lastenhuoneesta löytyy. Laatikko on tietysti tuotu olohuoneen ja ruokailutilan väliin mahdollisimman keskeiselle paikalle, jonka ympärillä on mukava lukea niitä opuksia. Aina uusi ja uusi, hieman kun takapuolta siirtää niin löytyy vielä sitä tyhjää lattiaa.. Taas kokeiltiin äidin kiihtyvyys nollasta sataan, ei tosin rikottu ennätystä vielä!

Entä sitten, kun tosiaan tulee se hiljainen hetki. Keskityt pikkuneidin kanssa johonkin hänen juttuun ja muutaman minuutin kuluttua tajua, että kotona on hiirenhiljaista. MISSÄ on pikkumies? Ruokailutila, keittiö, olohuone, eteinen, ulko-ovi on kiinni (ei osaa onneksi pamauttaa ovea perässään kiinni, kun ovethan aukeaa sisääpäin..), lastenhuone ja VESSAT. Sieltähän se sankari löytyy. Istumasta vessanpöydältä peilin edestä, kaulaansa hieroen ja toista kättä selän takana piilotellen. Viehko äidin deodorantin ja ihonpuhdistusaineen tuoksu leijailee pikkumiehen ympärillä. Kaulalle on ilmiselvästi toista (tai molempia) levitetty. Deodoranttipurkki on valeltu puhdistusaineella ja vieno hymy karehtii yllättyneen kaverin naamalla. Silloin äitiä vain nauratti.

Formulaviikonloppu Shanghaissa oli 13.-15.4. Perjantai iltapäivä oli varattu isän ja pojan ajaksi ja poika tuli päiväkodista jo aikaisemmin. Lainaksi saadut peltorit repussa miehen hyppäsivät autoon ja lähtivät kohti Shanghai Circuitia toiveissa päästä Pit lane walkille eli näkemään formula-autot läheltä. Matkaan oli varattu aikaa lähes 2,5 tuntia (n. tunti pitäisi mennä), mutta vielä 3 tuntia lähdöstä isä ja poika ovat metrossa- taas väärässä. Yritettyään 3 kertaa päästä oikeaan junaan ja päädyttyään saman 3 kertaa väärään paikkaan he totesivat pelin menetetyksi ja palasivat autolle. Jäi autot näkemättä. Tosin äiti taisi olla pojan puolesta pettyneempi kuin poika itse. Tuon seikkailun seurauksena poika pääsikin varsinaisena kisapäivänä iskän mukaan F1 katsomoon. Aamusta katsomaan autoja, tutkailemaan kiikareilla varikon toimintaa ja katsomaan vielä Porsche cup kisan. Päikkäreiden nurkalla iskä palautti pojan äidille ja nukkuva pikkumies päästi iskän jatkamaan autojen seuraamista. Kun poika heräsi autossa melkein kotona oli pettymys ääretön hänen huomattuaan, ettei isä ja muu miesväki olekaan mukana! Ne JÄIVÄT sinne radalle ja minä olen matkalla kotiin äidin kanssa! crying 

Äiti ja tytär shoppailevat Hongqiaon copy ja helmimarkkinoilla kahden kesken. Koruosastolle juututaan väkiselläkin liian pitkäksi aikaa ja äiti toisaalta huokailee syvään, ettei ole kertaakaan vienyt tytärtään helmikaupunkiin.. Olisi muuten kallis reissu, jos neiti saisi edes kolmasosan siitä mitä hän haluaa. Neiti kyselee äidiltä miksi pikkuserkulle ostetaan tuollaisia korviksia, eikö hänellekin voisin? Äidin selitys siitä, että neidillä ei ole korvissa reikiä herättää vain kysymyksen miksi ei ole? Saanko ne nyt? Hieman neitiä arvelutti se miten rei'ittäminen tapahtuu ja kuinka kauan se tekee kipeää, mutta selkeästi asia jäi hautumaan. Missä välissä minun vauvasta on tullut niin iso, että se haluaa jo korvikset - oikeat eikä niitä mitkä puristaa! Lupasin harkita asiaa ja katsotaan tilanne kesällä suomessa, jossa paremmin tietää mitä tilatessa saa.

Samaisella copymarkkinoilla äiti sokaistui. Neiti pyysi päästä lelukauppaan katsomaan mitä siellä on ja äiti huomasi valtava alennus/poistoröykkiöt. Kaikkia tuotteita ei oltu tuotu ovenpieleen, vaan osa oli jätetty myös hyllyihin. Siinä vaiheessa, kun kävelimme Sylvanian families tuoteperheen ohi ja äiti näki tarjouksessa olevan talon pupu sisällään alkoi neidin taivuttelu. Siihen hintaan mitä hän ostaisi ne kaksi my little ponya hän saisi talon puoliksi kalustettuina ja yhdellä pupulla! Tarjous oli huima, koska paketin toinen pää oli rutistunut läjään. Myyjä näytti, että tavarat sisällä on silti ehjät ja neitikin taipui tuon leikkitalon ostoon, kunhan: "Minä en sitten leiki tuolla miespupulla! Eikä pikkuveli saa leikkiä tällä talolla!". Maksettiin edullinen hinta ja kipitettiin pikapikaa ravintolaan ruokaa hakemaan - mehän pian myöhästytään.. Kunnes kotona taloa kasatessa lopulta silmät avautuivat ja aivokäyrissä tapahtui pieni hyppäys - EI tämä mikään Sylvanian family ole, vaan ihan kiinalainen Happy families täysin kopioiduilla kuvilla. Voi jösses, että oli tyhmä olo! No nyt on lapsilla kuitenkin "nukkekoti", jossa pikkumies voi parkkeerata autojaan sohvan ja naulakon vieressä, pikkuneidin nuken istuessa tuolilla teetä juoden.

Väsymys ja stressi - miten ne voivat yllättää kotiäidin? Eihän minulla pitäisi olla mitään tekemistä?! No niinhän sitä luulisi, mutta näin vain kävi. Useiden asioiden kaatuessa päälle kerralla tuli kunnon väsymys, josta tänään lopultakin on selvitty - paitsi, että kellon ollessa puoli 11 illalla minun pitäisi olla nukkumassa eikä istua pimeän olohuoneen sohvalla kirjoittamassa tänne! Viime viikko ma-ma oli elämäni pisin. Sinä aikana ehti sattua niin monta asiaa, että niiden normaali hoitamiseen kiinassa (suomi on toisella puolen maapalloa, jos ette ole huomanneet) pitäisi kulua ainakin 2 viikkoa. Lopultakin sain kuitenkin viimeisenkin paineen pois kontoltani, kun sain tentin tehtyä kunnialla läpi. Tokihan 3-4 sivun mittaiseksi tarkoitettu essee kutistui 1-2 sivuun. Ihminen (minä ainakaan) en ole terävimmilläni iltakymmeneltä. Kuten huomasin myös lauantai aamuna Suomi-kouluun lähtiessäni.. Luin edellisenä iltana kirjoittamaani listaa tavaroista, jotka on otettava mukaan. Mietin vielä ulkona taksiin kävellessäni mikä voi olla "lasten huovat". Koululle päästyäni tulin siihen tulokseen, että tarkoituksenani edellisiltana kymmeneltä on ollut kirjoittaa lasten juomat eli vesipullot..

Hyvää yötä ja kauniita unia! Ja terveisiä Itä-Suomeen spesiaalisti meidän lasten tuoreelle (tänä aamuna syntyneelle) prinsessa serkulle!! heart