Oikea Amazing race järjestettiin Nanjingissa viime lauantaina. Paremminkin se kyllä alkoi jo ihan kotona Suzhoussa. Osanottajat olivat tarkkaan ennalta valitut ja heistäkin yksi putosi matkasta heti alkumetreillä, kun jossain kohtaa oli tökännyt ja hänellä oli kalenterissa väärä päivämäärä.

No lähtipä matkaan 4 naista - intopinkeenä kohti uutta kaupunkia, SIPin juna-asemalla tavaten hiukkasen ennen aamukahdeksaa. Tosin pari oli ollut jo paikalla heti puoli kasin jälkeen, ettei vain myöhästy! Allekirjoittaneelle olikin ensimmäinen junamatka kiinan mantereella (kun metroja ei lasketa). 

Asemalla tavattiin tuttuja, vaihdettiin pikaisesti kuulumisia ja lopulta jonouduttiin muiden mukana porteille lippuja laukusta kaivaen. Junalaiturilla ihmeteltiin, että mihinkähän se meidän vaunu pysähtyy ja pähkäiltiin laituriin maalattujen numeroiden tarkoitusta - jäi selviämättä. Junamatkan ensimetreillä naisnelikkoon iski nälkä - ihan kuin pikkulapsella, joka tietää eväiden olevan mukana! Keksejä mutusteltiin ja turistiin iloisesti, siinä se 1,5 tuntia meni melkein huomaamatta.

Nanjingin asemalla meitä vastassa piti olla auto ja kuski.
Tehtävä 1. Etsi kuski.
Katseet vaelsivat kymmenistä ja kymmenistä vastaanottajista omaamme etsien. Tekstiviesti oli hetkeä aiemmin kertonut kuskin odottavan meitä ulkona. Suoriuduimme pihalle ihmettelemään missähän tuo kuski lienee. Ensimmäinen ulostautuminen osoittautui väärään kerrokseen tapahtuneeksi sattumaksi. Jatkoimme matkaa kerroksen ylöspäin ja sieltähän niitä autoja alkoi löytyä. Ihmisiä - no kiinassahan me oltiin edelleen - oli satoja ja tuhansia. Kuin muurahaiset heitä vilisi ympärillä ja vaikka kuin nämä 4 länkkärinaista erottuivat joukosta meidän kuskimme ei erottunut. Puhelua toisen perään sekä autonvuokrausfirmalle että kuskille "Missä kuski on? Me olemme pääovella" Ja vastaavasti ohikulkijoilta tarkistus "Onko tämä rautatieaseman pääovi? - Kyllä on." 
Puolen tunnin, parin vartijan selvennyksen (puhelimeen ohjeita), muutaman ohikulkijan pysäytyksen ja nauruntirskahduksen jälkeen saimme tiedon, että kuski odottaa Väärällä juna-asemalla. Saihan sitä kuskia tosiaan etsiä, kun se oli puolen tunnin ajomatkan päässä. ;)
Yhteinen päätös ajattaa kuski suoraan meidän ensimmäiseen kohteeseen meidän siirtyessä sinne taksilla syntyi kohtuu nopeasti. Ensimmäinen paikalle pysähtynyt taksi ajoi meidät autosta ulos heti kättelyssä - ei pääovella voi nousta taksiin!

Tehtävä 2 Etsi taksi!
Muistimme nähneemme kyydin tarjoajia sillä tasanteella, johon junasta saavuimme, joten ei muuta kuin takaisin alas. Heti kuskien (pimeitä takseja) nähdessä meidän suuntaavan loputtomaan taksi"jonoon" (sellainen kiinalainen jono eli lössi ihmisiä tönimässä ja tuuppimassa toisiaan) hyökkäsi ensimmäiset tarjoamaan kyytiä. Näytimme kartasta (ostettiin kartta matkalla portaita alas, kun eihän kukaan ollut ennalta tuota hankkinut) paikan, johon olimme menossa - Nanjing Massacre museo. Kuski oli vailla vaikka millaista summaa. Onneksi mukana oli myös yksi aiemmin Nanjingissa käynyt ja hänellä oli jonkinlainen käsitys siitä mitä matka taksilla voi maksaa. Pikapohdinta: Onko kuski luotettavan näköinen? Onko se aineissa? Paljonko me matkasta maksetaan? Ja kauanko säästämme aikaa, kun otamme pimeän taksin ennen kuin odotamme "jonossa" vuoroamme?

Niinhän siinä kävi, että totesimme 4 länkkärinaisen päihittävän tuon ruipelon kiinalaismiehen mennen tullen, jos se alkaa meille uhittelemaan laugh ja hyppäsimme kyytiin. Kyyti osoittautui olevan melkoisen vauhdikas ja ehdimme pohtia onko seuraava osoite sittenkin sairaala.

Tehtävä 3. Nanjing Massacre museo
Paikka osoittautui uskomattoman suureksi, suoriuduimme suorilta museotiloihin - olihan päivän ajasta menetetty lähes tunti, kun kuskimme ei osannutkaan perille suorinta tietä - yllätys! 
Museo oli valtava, täynnä kuvia ja tarinoita, säilyneitä esineitä ja hirvittäviä ihmiskohtaloita. Tuolla käytyään ymmärtää hyvin miksi kiinalaiset eivät pidä japanilaisista. Paikka oli niin laaja, että allekirjoittaneen oli puolivälin jälkeen jo hypittävä suurimman osan tarinoista yli. Paino sydänalassa tuntui pahalta ja mieli mustui metri metriltä. Ihminen on peto toiselle ihmiselle. 
(Lukijoille sen verran tiedoksi, että tapahtuma, johon museo perustuu on 6 viikon ajanjaksoon 1937-38 vuosien vaihteeseen. Japanilaiset sotilaat olivat tuona aikana murhanneet kauhistuttavin eri tavoin siviilejä Shanghai-Nanjing välillä eritoten Nanjingissa jättäen jälkeensä n. 300 000 ruumista.)

Tehtävä 4 Lounas
 Päästäksemme lounaalle museokierroksen jälkeen olimme palanneet tehtävään 1 eli etsi kuski ja auto. Puhelu kuljettajalle ja tsädäm - auto löytyi! Osoitteeksi Pisa Pizza ja matka kohti pizzeriaa alkoi. Meile oli varattu sinne pöytä, joten ainakin tiesivät meidän olevan tulossa! Kuski löysikin perille aika helposti.
Astellessamme sisälle hyvin persoonalliseen ravintolaan kiikutti tarjoilija heti ruokalistan ja avaa sen kohdalta Pizza ja kertoo, että näitä ei ole! MITÄ?! Siinä piti jo useamman kerran kysyä nälkäisillä seikkailijoilla, että mitä tarkoittaa, että pizzeriassa EI OLE pitsoja? Kiitos ystävällisen kanssa asiakkaan selvisi, että mozzarella juusto oli loppunut. Sitä saa tunnin päästä (on muuten pitkä matka kauppaan suurkaupungissa!?!) oli vastaus ja tarjoilija esitteli meille pasta annoksiaan.
Tilanne nauratti ja suututti - voiko tämä olla totta? Onneksi sinnikkäät seikkailijat älysivät tiedustella, että löytyykö mitään juustoa koko paikasta - eikö sitä mozzarellaa voi jollain korvata? Ja niin lopulta vatsat täytettiin kalliimmasta juustosta tehdyillä pitsoilla. Oli muuten kiinan parhaat pitsat!

Tehtävä 5 Jälkkärikahvit
Päädyimme siirtämään tämän tehtävän suoritettavaksi vasta seuraavan tehtävän jälkeen. Täyteen vatsaan ei voi ahtaa jälkiruokaa..

Tehtävä 6 Kaupungin muurin valloitus
Kuskille osoitteeksi Zhonghuamen ja matka alkoi. Tokihan matkaan tuhraantui aikaa huomattavasti enemmän kuin "piti", mutta kuten tiedätte kiinalaisen liikenteen.. onnettomuuksia sattuu. Tällä kerralla tosin se oli vain linja-auto joka oli levinnyt keskelle vilkasta katua. Matkan varrella ohitimme starbucksin, costa coffeen, 85 cafen ja Blue Gulf coffeen.. 
Muuri herätti reissaajien kiinnostuksen ja mielenkiinnon heti portilla. Muuri vaikutti hyväkuntoiselta ja se oli Valtava! Sisäänpääsy 35 rmb (ei 10 rmb, joka ensimmäisenä silmiimme tarttui..)
Kiipesimme suorilta muurin päälle ja yllätyimme uudelleen muurin koosta. Muuri jatkui portilta molempiin suuntiin silmänkantamattomiin. Kaupungin siluetti piirtyi pohjoisessa ja etelässä häämötti jokin pagoda mäen huipulla. Alue, jossa asumme on hyvin tasaista ja Nanjingissa oli korkeuseroja jo kaupungin keskustassakin - mikä ihana kaupunki (varsin kotoista kainuun vaaramaisemissa kasvaneelle). 
Muurilla ehdittiin touhuta yhtä jos toista ja ne jääköön seikkailijoiden väliseksi salaisuudeksi wink.

Paluu tehtävään 5
Palasimme autolle muurilta melkein puoli tuntia ennen kuin arvelimme viimeistään palaavamme. Herätimme kuskin uniltaan autosta ja herätimme samalla karhun. Kun kysyin, että missä on starbucks kuski väitti ettei sitä ole siellä. Eikä sitä ole Nanjingissa. Kun kysyimme onko mitään muuta kahvilaa lähistöllä ei niitäkään löytynyt. Pyysimme kuskia lähtemään ajamaan, koska tulomatkalla näimme useita kahviloita. Kuski oli ovela ja kääntyikin melkein ensimmäisestä risteyksestä Highwaylle (ohitustielle) ja sieltähän ei kahviloita löydy. Aikaa oli, mutta palvelu ja yhteistyöhalua ei. Pyysimme kuskia monta kertaa ajamaan kahvilaan, mutta hän sanoi kerran jopa, että ei halua ajaa. Lopulta pysähdyimme (oikealle) rautatieasemalle tuntia ennen kuin meidän piti. Kuski ajoi auton melkein oven eteen parkkiin ja sanoi, ettei aja enää mihinkään. Soittoja sinne tänne - voitte kuvitella, että alkoi jo hiukkasen höyrypannussa paineet kohota. Mutta ei, mikään ei auttanut!
Lopulta, kun puhelurumba oli ei enää tosiaan ehdittykään mihinkään kahville - autolla. Niin joutui seikkailijat pakkaamaan reppunsa ja suuntaamaan kohti kultaisia kaaria eli Mäkkäriä, joka nökötti rautatieaseman vieressä.

Sellainen oli Nanjing. Paikka, jossa mielelläni menen käymään uudelleen. Lastenkin kanssa, vaikka heitä (toisin kuin muutamat kiinalaiset tekivät) ei ainakaan meidän vierailemaan museoon voi viedä.

Amazing Ladies kiittää ja kumartaa! Seura oli mahtavaa ja tämä kaikki voi tapahtua vain kiinassa.
Thanks to A, P & N!