Kesän tullessa useat perheet pakkaavat tavaransa konttiin ja antavat kontille osoitteeksi jonkin uuden maan. Tokihan perheitä muuttaa jatkuvasti, mutta tämä kesä tuntuu olevan aikamoista sesonkia. Toiset palaavat omaan kotimaahan ja toiset muuttavat johonkin täysin uuteen paikkaan. Etsimään uusia ystäviä ja ympyröitä, tutustumaan kulttuuriin. Sopeutumaan vanhoihin nurkkiin ja etsimään uudelleen ne vanhat ystävät, joiden elo kotimaassa on edennyt omaa kulkuaan sillä aikaa, kun olet ollut poissa. Jäävät expatit muistelevat usein (ainakin omalla kohdallani) niitä kaikkia hyviä hetkiä, joita ystävien kanssa on vietetty. Mistä mikäkin tavara on haalittu, millä sanoilla joskus päästiin juuri siihen tiettyyn ravintolaan, miten lapset tappelivat/ystävystyivät keskenään ja missä me oikeastaan tavattiinkaan. 

Toisaalta expatteja tulee jatkuvasti lisää. Viimeisen parin viikon aikana olen tutustunut muutamiin ihka uusiin expatteihin. On kiva olla avuksi ja antaa vinkkejä mistä mitäkin löytyy. Lapsille tulee uusia kavereita entisten lähtiessä tai vaikka vain lisää leikkikavereita ympärille, jos vanhatkin kaverit pyörivät mukana. 

Tämän viikonlopun ja alkuviikon teemana näyttää lapsille tulleen rollypollyt (ei mitään hajua miten nuo kirjoitetaan, mutta sanotaan roulypouly) eli inhat ötökät, jotka ihan rakastavat lapsia. No varmaan joo, kun muksut kerää niitä sankoihin tai muihin astioihin, antavat niille lehtiä ja juoksettavat niitä käsiään pitkin. Äiti ei tykkää 

Tämän viikonlopun teemaksi mahtui myös Dis coP arty 70-80 luvun tapaan, johon pääsin ystävien kanssa osallistumaan. Juhlien hengessä pukeuduttiin mahdollisimman ajanmukaisesti - harmi vaan, ettei multa löytynyt printtipaitoja tai leveneviä lahkeita. Paikalle oli kuitenkin löytänyt tiensä ainakin 10 Jo hn T rav olta n Sat ur day nig  ht fev er hahmoja, hippejä, todellisia blingbling pariskuntia yms. Olihan mahtavat bileet! Jalat on vielä 2 päivää partyjen jälkeen niin kipeät, ettei lenkkarit jalassa voinut nousta juoksumatolle. Mutta kyllä siellä taisi vanhojen biisien parissa muutama kalori kulua. 

Bad C hi na day on taas jälleen vaivannut harva se päivä jossain merkeissä. Tiistaiaamuna sieppasi kupolista jo niin moni asia, että pikkumiestä kouluun polkiessani (pyörällä tieten..) mietin jo, että kyllä se suomen loma taitaa ihan tarpeeseen tulla. Ja kivempi tänne on palata sitten sen 6 viikon jälkeen, kun on varmasti ehtinyt kyllästyä suomeen. 
Meidän neitihän ajaa nykyisin itse pyörällä kouluun. Apurattaat on menneen talven lumia (ai niin, mutta eihän täällä ollut lunta). Taito ei ole vielä kovin hyvä, joten mutkia matkassa on useampia - siis kirjaimellisesti. Neiti ajaa huruuttelee äidin edellä pyörällä ja äiti huutelee ohjeita takana tyyliin "reunaan, ei niin reunaan, pois sieltä keskeltä tietä, auto tulee takaa, linja-auto tulee takaa, pysähdy, saa polkea, aja reippaasti jne...". Matkaa kouluunhan on se 200 metriä ja siinä matkalla on 2 kertaa ylitettävä tie. Pyörätietä ei ole ja koko matka on ajettava autojen seassa. Menomatka menee yleensä leppoisasti, kun sinnepäin ei ole autoilijoita kovin. PAITSI se viimeinen risteys eli koulun kohdalla. Autoja voi tulla 3 suunnasta ja arvatkaa vaan väistääkö kiinalaiset tietä ylittäviä lapsia!?!? No niin, ei tietenkään - polkevat kaasua, jos joku yrittää ylitse päästä. Tänä aamuna päällemme oli ajaa valtamerialuksen kokoinen mersun maasturi. Vaikka liikenne oli jo puuroutunut ja eteenpäin ei auto olisi edes päässyt niin silti piti polkea tallaa ja ajaa väkisellä meidän eteen. Koulun kohdalla suojatietä vartioi joka aamu ja iltapäivä 1-3 poliisia, mutta paikalliset viranomaiset tietäen (spagettikäsiä) he ovat aivan voimattomia autoille. Menevät sitten tielle "antamaan jalankulkijoille tietä", kun yhtään autoa ei ole näköpiirissä. 

Mitään ei tietenkään voi yleistää, mutta kohdatessani liikenteessä jatkuvasti täysin idiootteja tapauksia tulee väkisinkin mieleen, että ... No joo. Vaikka miten yrität ajatella niin se on aina ja ylivoimaisesti etuajo-oikeutetuin "henkilö" kiinanmaalla liikenteessä se, jolla on suurin kulkupeli ja pienin pelkokerroin. Ihan huoleti voit autolla katkaista tien mopolta, onpa sen mopon päällä joku mies tai vaikka nainen ja lapsi. Linja-auto saa ajaa vastaantulevien kaistaa, jos juuri nyt se oikealla kaistalla on muita autoja. Jos jostain pääset oikaisemaan 5 metriä niin tietysti sinä ajat siitä - olkoon se vaikka pyörätie ja sinä kuljet väärään suuntaan. Olen niin usein viimeaikoina miettinyt sitä, että voisinko pitää vaikka avainta kourassa "kaiken varalta" ja vain hienovaraisesti kääntää sen kohti autoa, joka ohittaa minut 5 sentin päästä viiltäen samalla auton kylkeen "muiston". Ehkä tuokin jo kertoo siitä, että on aika päästä lomalle kiinasta.

Mietin tänään pyöräillessäni, että mitenkäs se aika sitten suomessa kuluukaan. Ensimmäinen viikko menee toipuessa aikaerosta ja palautellessa mieleen Miten sitä ihmiset käyttäytyykään. Jos sanot vastaantulijalle "Mitä sinä siinä tuijotat? Etkö yhtään ajattele? Tajuatko sä mitään?" Niin se ihminen oikeasti ymmärtää sinua. Yritän palauttaa mieleen, etten voi itse pissata tai antaa lasten ku***ksia ympäri leikkikenttää tai muutakaan puistoa ihan miten sattuu. En voi sylkeä, kaivaa takapuoleen jumittuneita alushousuja, kaivaa nenää tai kurlata räkää kurkussa ihmisten ilmoilla. (Ei sillä, että täälläkään niin tekisin..) Voin puhua suomea tai vaikka englantia ja silti kaikki ymmärtää. Ei tarvitse tinkiä hinnoista, vaan voin maksaa kyselemäti sen (kalliin) hinnan. Yritän muistaa olla törmäämättä ihmisiin kauppojen ovilla tai kassoilla. Etsin jonon pään ja menen kiltisti odottamaan sinne hännille (vaikka jono ei olisikaan viivasuora), odotan hissin ovien ulkopuolella (tai vaikka junan), että muut ovat päässeet ulos ennen kuin syöksyn sisälle. Pääsen istumaan penkille liikkuvassa ajoneuvossa, jos minulla on lapsi mukana (tai ainakin toivon niin). Hinta eri kaupoissa ei riipu kasvonväristä, kielestä tai ulkonäöstä vaan se on sama kaikille. Toivoisin, että ihmiset on ystävällisiä ja yleensä suomessa jokin perustaso löytyykin, vaikka paljoltihan siellä jurotetaan. 

Jalkahoito, parturi, hieroja, ravintolaruoka, taksimatkat, bussimatkat - kaikki ovat liian kalliita käytettäväksi suomessa. Saat itse siivota, pestä pyykit, imuroida (IHANA, että meillä on koira!! edes pieni apu), vahtia lapset ja tiskata. Ei sillä, kun ayi käy 3 krt viikossa niin ei tosiaan hän ehdi kaikkea tekemään nytkään, mutta apuna silti. Lääkäriaikaa soitellessa saat vannoa ja vakuuttaa, että oikeasti tarvitset nähdä juuri lääkärin (paitsi yksityisellä puolen) eikä vain hoitajaa. Lääkäri toisaalta ymmärtää mitä sinä yrität kertoa ja löydät jopa sanat kuvailemaan sitä kipua/oiretta/tautia. Et saa ensimmäisenä antibioottikuuria, mutta et myöskään neuvola kiinalaisittain (vedoten kiinalaiseen lääketieteeseen), että saa juoda vain lämpimiä juomia, ei saa syödä makeaa, pitää hieroa jotain akupistettä tms.

Niin pitää tietysti muistaa, että hanavettä voi juoda, valot suomessa syttyvät siten kuin ne täällä sammuvat, ovet avautuvat ulos- ei sisäänpäin, pistorasiaan käy vain se yksi ainoa pistoke, kalaa voi syödä - se ei maistu kuravellille, ITIKOITA on PALJON, joudut hieman katsomaan peiliin ennen kuin törmäät kauppaan - pyjama ei ole sovelias asu ellet halua päätyä suljetulle.., korkkareissa ei mennä jumppaan tai lähdetä lenkille, ei myöskään varvassandaaleissa. Kumppareita pidetään yleensä puutarhatöissä tai kalastaessa (no okei vesisateellakin), mutta harvemmin tanssiaisissa. Kiinalaisittain mikroshortsit on suomalaisittain alushousut, minihame vastaa suomessa lähinnä kankaanpalaa, jota voi käyttää hikinauhana. Ei ole soveliasta lähteä kylille sukkahousujen haarakiilat vilkkuen. Ja jos välttämättä haluat pukea sen maxi hameen (suomalaisittain mini) niin muista mitä on päälläsi, kun pyllistelet nostamaan lastasi autoon/autosta. Miehet pitävät paidanhelmansa alhaalla vaikka on kuin kuuma - tai ottavat koko paidan pois, eivät kääri sitä rullalle rinnan alle. Jokaisella ihmisellä on kengät, ei sukat, sukkahousut, pahvinpalat, reikäiset kangastohvelit, sisäpuputossut tai ne mustat "kangaskengät, joissa on valkea muovinpalapohja". Takkia pidetään oikeinpäin vaikka ajetaan mopolla. Mopoillessa kypärä on oikea mopokypärä eikä rakennuskypärä, ratsastuskypärä tai muovipussi. Sateenvarjo on sadetta varten. Ja lapsilla on sukuelimet piilossa, joten voit huoleti kysyä onko lapsi tyttö vai poika tarkistamatta ensin mitä sieltä ostoskärryjen välistä pilkottaa.

Kylillä sinua vastaan tulevat koirat on aika varmasti rokotettuja, kissoilla on yleensä hoidetut turkit eikä niillä roiku kuola suupielestä. Kanit elävät isoissa häkeissä Maassa ja kilpikonnat terraarioissaan. 

Kukaan ei pese puolestasi ikkunoita vaan saat itse taiteilla tikkailla tai avata vain nätisti ikkunat sisäänpäin. Sydän syrjällään ei tarvitse katsoa toisten roikkumista narujen ja lautojen varassa ikkunan ulkopuolella kymmenien metrien korkeudessa. Kadulle nakkaamasi roska on sinun itsesi kerättävä tai sitten sen tekee koululaisryhmä monen kuukauden perästä. Kadunlakaisijatätejä ei suomessa ole. Kukkaistutuksetkin ovat läpi kesän samat eivätkä vaihdu kerran kuukaudessa ympäri vuoden.

Auton voit parkkeerata vain pysäköintialueelle eikä siihen mihin sinua juuri sattuu huvittamaan. Jos soitat torvea sinulla täytyy olla hätä tai olet vain hullu. Jos soitat pyöränkelloa on edessäsi oikeasti joku, jota ei mitenkään voi kiertää. 

Niin oliko siinä kaikki? Ei varmasti, mutta nuo asiat ainakin pyörivät mielessä ensimmäisen viikon.

Silmäluomia alkaa painaa siihen nimeen, että vihellän pelin poikki ja alan tuijotella mitä nukkumatti on täksi yöksi valinnut elokuvalistalle.

Lopuksi kuitenkin kiitoksia kaikille tekstejä kommentoineille. En ole saanut aikaiseksi vastakommentoida tai muutakaan suurimmalle osalle teistä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö lukisi kommentteja mielelläni! Antaa palaa vaan!