Miten kiva onkaan, kun lopultakin todellakin jo kaipaan maailmaa kiinan ulkopuolella ja Suomea! Kumman kiva fiilis - siis henkisesti! Tuntuu, että nyt vastustaa tämä kiinassa olo jo ihan joka päivä. Mutta jätetäänpä ne harmistuksen aiheet pimentoon, ettei mene ihan umpijäähän koko teksti..
Sain tällä viikolla Suzhoun puutarhakortin eli kortin, jolla pääsen melkein kaikkiin puutarhoihin ja nähtävyyksiin ilmaiseksi. Täytin ehdot melkein (2 vuotta kiinassa ja jatkoa ainakin puoli vuotta - mitään dokumenttejahan mulla passin lisäksi ei tietenkään ole). Sovin tiistaina muutaman expatin ja kiinakonkarin kanssa, että torstaina ryntäämme keskustan johonkin toimistoon hakemaan noita kortteja. Yksi nimittäin ei ollut saanut oikeilla papereillakaan hankittua SIPin puolelta tuota korttia.
Torstai aamuna tapasin pari saksalaista ja jenkin järven metropysäkillä ja ostimme lipun LeQiaon asemalle eli Ren Min lun varteen. Metrosta ulos exitistä 5 ja suoraan kaffelle uuteen Paris Baguetteen. Matkan varrella kuultua mm. Miten kiinalaiset syövät Schnitzeliä? (siis sitä leivitettyä possunleikettä) Puikoilla siten, että seurueen pää nappaa puikoilla biffistä kiinni ja sitten käsi kierrättää biffiä jokaisen pöydässä istuvan suun edessä ja loppuperhe haukkaa biffistä palan vuoronperään. Itse puikkomestari tietysti osansa ottaen! Eikä muuten ole vitsi vaan ihan normikäytäntö. Kiinassahan tykätään jakaa ruoka annokset!
Sain tällä viikolla Suzhoun puutarhakortin eli kortin, jolla pääsen melkein kaikkiin puutarhoihin ja nähtävyyksiin ilmaiseksi. Täytin ehdot melkein (2 vuotta kiinassa ja jatkoa ainakin puoli vuotta - mitään dokumenttejahan mulla passin lisäksi ei tietenkään ole). Sovin tiistaina muutaman expatin ja kiinakonkarin kanssa, että torstaina ryntäämme keskustan johonkin toimistoon hakemaan noita kortteja. Yksi nimittäin ei ollut saanut oikeilla papereillakaan hankittua SIPin puolelta tuota korttia.
Torstai aamuna tapasin pari saksalaista ja jenkin järven metropysäkillä ja ostimme lipun LeQiaon asemalle eli Ren Min lun varteen. Metrosta ulos exitistä 5 ja suoraan kaffelle uuteen Paris Baguetteen. Matkan varrella kuultua mm. Miten kiinalaiset syövät Schnitzeliä? (siis sitä leivitettyä possunleikettä) Puikoilla siten, että seurueen pää nappaa puikoilla biffistä kiinni ja sitten käsi kierrättää biffiä jokaisen pöydässä istuvan suun edessä ja loppuperhe haukkaa biffistä palan vuoronperään. Itse puikkomestari tietysti osansa ottaen! Eikä muuten ole vitsi vaan ihan normikäytäntö. Kiinassahan tykätään jakaa ruoka annokset!
Sitten seikkailimme hienoa oikopolkua pitkin kohti WuSa Lun puistoa. Kuvat seuraa perässä tuon kujan varrelta - onneksi oli kamera mukana - nyt ne kuvat tosin on edelleen siinä kamerassa eikä vielä koneella..
Seurattuamme erilaisia kylttejä Emergency Showerista Emergency Toiletiin (siis mitä kaikkea käännöksiä tekevien ihmisten päässä liikkuu??), ohitettuamme useat kiinalaiset voimistelijat ja miehen, joka ilmeisesti on puistossa lähestulkoon 24/7 (ja osaa kuulemma seisoa päälläänkin) saavuimme toimistoon, joka oli täynnään ihmisiä. "Jonoja", jos mitään täällä ikinä voi jonoksi sanoa oli varmaan 5, virkailijoita taisi olla 11 ja me käveltiin suoraan oikeanlaidan tiskille. No kai sitä nyt sen verran kiinalaisia ollaan! Passit esiin vuoron perään, sitten kyseltiin olemassa olevia kortteja (metro, taksi, suzhou citizen tms.) - kaikilla muilla tieten oli paitsi mulla. Olinkin hännänhuippuna ihan jo siksi, etten täyttänyt vaadittuja kriteereitä. Ihme ja kumma, näille virkailijoille riitti tieto minkä maan kansalaisia olimme ja sitten saimme ohjeeksi siirtyä seuraavaan tiskiin. Niin no paitsi minä - minun piti ensin hypätä parin tiskin ja jonon ohi ja mennä sinne keskimmäiselle tiskille. 18 rmb tiskiin ja sain Suzhou citizen (käy maksuvälineenä junaan, bussiin, sähkö- ja kaasuyhtiöihin...) kortin WOW! Siitä minut ohjattiin jonon (länkkärijono) jatkoksi seuraavalle tiskille. Siinä tarkistettiin, että mun nimi lukee siinä paperissa, johon olin ensimmäisellä tiskillä laittanut nimeni ja puhelinnumeroni. 120 rmb virkailijalle ja viralliset fapiaot mulle. Ja matka jatkui seuraavalle tiskille. Siinä tarkistettiin jälleen kerran, että paperi on minun, otettiin kortti ja pyydettiin istumaan webkameran eteen. Näps ja kuva valmis, muutama sekunti ja kuva on painettu juuri minulle annettuun korttiin. Valmis! Ihan aikuisten oikeasti - valmis! Tuohon koko hommaan 4 länkkärille ei mennyt edes 15 minuuttia, uskomatonta! Siis se, että mikään homma tapahtuu kiinassa länkkäreille noin nopeasti!
Samalle päivälle - keskustassa kun kerta olin - päätin mennä optikolle tilaamaan aurinkolasit voimakkuudella itselleni. Toiveena on korkealla, että suomessa paistaisi aurinko.. Mukana ollut jenkki lähti katsomaan paikan ja haaveili hänkin silmälaseista. Kävelimme keskustan kävelykadulle ja kaverin ohjeiden mukaan taapersimme Watsons kylttien perässä maan alle löytäen sieltä ison silmälasiliikkeen. Kerroin haluavani aurinkolasit voimakkuuksilla tai no oikeasti viitoin, solkkasin kiinaksi ja eleilin - näinhän se homma toimii! Kerroin myös mukana olevan kaverin haluavan itselleen silmälasit ja hänet vietiin suoraan näön tarkastukseen. Minä etsin kehyksiä ja sovitin useita malleja. Kehysten löydyttyä selvitettiin linssin hinta ja sovittiin hyvä hinta. Sitten alkoi mennä ulalle, kun minun näköä lähdettiin tarkistamaan. Aloin miettiä puheitani, kun istuskelin näöntarkistuskopissa, että missä kohtaa nyt asiat tökkäsi.. Minun piti saada aurinkolasit samoilla voimakkuuksilla kuin mitkä mulla on päässä. No enhän minä muistanut edes sanoa, että prikulleen samanlaiset kiitos.. Tuolloin paikalle oli lennähtänyt onneksi jo englantia puhuva myyjä ja hän oli selvittämässä jotain jenkin kanssa. Aloin käymään omaa "tilaustani" läpi ja siinä vaiheessa meni hankalaksi. Englantia puhuva neiti riensi paikalle ja tuli selvittämään asiaa. Siinä vaiheessa silmälaseista tarkistettiin voimakkuudet ja vastaus oli, ettei minulle voi tilata niitä linssejä, joista hinta oli sovittu. Hajataittokorjaus puuttuu..
Seurattuamme erilaisia kylttejä Emergency Showerista Emergency Toiletiin (siis mitä kaikkea käännöksiä tekevien ihmisten päässä liikkuu??), ohitettuamme useat kiinalaiset voimistelijat ja miehen, joka ilmeisesti on puistossa lähestulkoon 24/7 (ja osaa kuulemma seisoa päälläänkin) saavuimme toimistoon, joka oli täynnään ihmisiä. "Jonoja", jos mitään täällä ikinä voi jonoksi sanoa oli varmaan 5, virkailijoita taisi olla 11 ja me käveltiin suoraan oikeanlaidan tiskille. No kai sitä nyt sen verran kiinalaisia ollaan! Passit esiin vuoron perään, sitten kyseltiin olemassa olevia kortteja (metro, taksi, suzhou citizen tms.) - kaikilla muilla tieten oli paitsi mulla. Olinkin hännänhuippuna ihan jo siksi, etten täyttänyt vaadittuja kriteereitä. Ihme ja kumma, näille virkailijoille riitti tieto minkä maan kansalaisia olimme ja sitten saimme ohjeeksi siirtyä seuraavaan tiskiin. Niin no paitsi minä - minun piti ensin hypätä parin tiskin ja jonon ohi ja mennä sinne keskimmäiselle tiskille. 18 rmb tiskiin ja sain Suzhou citizen (käy maksuvälineenä junaan, bussiin, sähkö- ja kaasuyhtiöihin...) kortin WOW! Siitä minut ohjattiin jonon (länkkärijono) jatkoksi seuraavalle tiskille. Siinä tarkistettiin, että mun nimi lukee siinä paperissa, johon olin ensimmäisellä tiskillä laittanut nimeni ja puhelinnumeroni. 120 rmb virkailijalle ja viralliset fapiaot mulle. Ja matka jatkui seuraavalle tiskille. Siinä tarkistettiin jälleen kerran, että paperi on minun, otettiin kortti ja pyydettiin istumaan webkameran eteen. Näps ja kuva valmis, muutama sekunti ja kuva on painettu juuri minulle annettuun korttiin. Valmis! Ihan aikuisten oikeasti - valmis! Tuohon koko hommaan 4 länkkärille ei mennyt edes 15 minuuttia, uskomatonta! Siis se, että mikään homma tapahtuu kiinassa länkkäreille noin nopeasti!
Samalle päivälle - keskustassa kun kerta olin - päätin mennä optikolle tilaamaan aurinkolasit voimakkuudella itselleni. Toiveena on korkealla, että suomessa paistaisi aurinko.. Mukana ollut jenkki lähti katsomaan paikan ja haaveili hänkin silmälaseista. Kävelimme keskustan kävelykadulle ja kaverin ohjeiden mukaan taapersimme Watsons kylttien perässä maan alle löytäen sieltä ison silmälasiliikkeen. Kerroin haluavani aurinkolasit voimakkuuksilla tai no oikeasti viitoin, solkkasin kiinaksi ja eleilin - näinhän se homma toimii! Kerroin myös mukana olevan kaverin haluavan itselleen silmälasit ja hänet vietiin suoraan näön tarkastukseen. Minä etsin kehyksiä ja sovitin useita malleja. Kehysten löydyttyä selvitettiin linssin hinta ja sovittiin hyvä hinta. Sitten alkoi mennä ulalle, kun minun näköä lähdettiin tarkistamaan. Aloin miettiä puheitani, kun istuskelin näöntarkistuskopissa, että missä kohtaa nyt asiat tökkäsi.. Minun piti saada aurinkolasit samoilla voimakkuuksilla kuin mitkä mulla on päässä. No enhän minä muistanut edes sanoa, että prikulleen samanlaiset kiitos.. Tuolloin paikalle oli lennähtänyt onneksi jo englantia puhuva myyjä ja hän oli selvittämässä jotain jenkin kanssa. Aloin käymään omaa "tilaustani" läpi ja siinä vaiheessa meni hankalaksi. Englantia puhuva neiti riensi paikalle ja tuli selvittämään asiaa. Siinä vaiheessa silmälaseista tarkistettiin voimakkuudet ja vastaus oli, ettei minulle voi tilata niitä linssejä, joista hinta oli sovittu. Hajataittokorjaus puuttuu..
Etsittiin yhdessä linssit, joissa korjaus on. Hinta - järkyttävä ( about 50 euroa linssit..) - ei tule kauppoja. Sitten alkoi mielenkiintoinen osuus eli myynti. Minulle yritettiin vakuuttaa sekä kiinaksi että englanniksi, että haluan varmasti juuri nämä hyvät linssit. Perusteena oli UV kuva, joka näkyy polarisoiduilla linsseillä, muttei polarisoimattomilla (pahoittelen, kun en tiedä ihan asiantuntevasti noita termejä.. sinnepäin..). Minulle tuo ero selitettiin vain siten, että edullisilla linsseillä kuva ei näy ja kalleilla näkyy. Haluan siis ehdottomasti ne kalliit. Lopulta minun piti kysyä kiinaksi tältä enklantia taitavalta neidiltä, että miksi hinta on eri. Kuudennen kerran jälkeen selitys annettiin muulla tapaa kuin hinnalla. Polarisointi oli avainkysymys - tosin tuokin termi minulle selvisi vasta kotona 
Lopputulema oli, että sain Hongkongissa valmistettavat linssit kehyksineen hintaan 250 rmb ja ovat ne polarisoidut. Tinkiminen oli aivan valtaisaa ja uhkailin meneväni Shanghaihin ostamaan lasit ellei hinta tipu. :D No saas nähdä ensi viikolla, jotta mitä minä saan. Suzhoussa valmistettavat linssit olisivat maksaneet vähintään 350 rmb sankoineen. Kun omat ostokseni oli osittain maksettukin jo niin saatoimme palata takaisin jenkin ostoksiin. Hän jäi nimittäin kuin nalli kalliolle myyjien toimesta, kun minä aloin inttämään yhdestä, jos toisesta asiasta. Kuuntelin korva tarkkana mitä hänelle myydään. Näkö tarkistettiin uudelleen ja linssit saatiin valittua edullisemmasta päästä. Toimin välistä tulkkina (Niin, minä!!) myyjän ja jenkin välillä - selitin siis auki asioita vaikka kielenä heidän välilläänkin oli koko ajan englanti. Jenkki ei puhunut 3 sanaa enempää kiinaa. 
Hän sai tilattua itselleen hengettömät silmälasit samaan 250 rmb hintaan. Kiitos itselleni (johan se kissa taas häntäänsä nostaa..).
Hän sai tilattua itselleen hengettömät silmälasit samaan 250 rmb hintaan. Kiitos itselleni (johan se kissa taas häntäänsä nostaa..).
Lähdettyämme paikasta pois tämä jenkki tuumasi minulle, ettei ole ikinä tiennyt, että silmälaseistakin voi tinkiä! Että oppia ikä kaikki. Hänen lapsensa ovat vanhempia kuin minä, joten ihan mär käk orva ei ole kyseessä. Hyvin tyytyväinen oli ostokseensa ja tuumasi, että olisi perillä kotona saanut maksaa samoista laseista vähintään sen 250 usd.
Ensimmäisen kerran yritin tuota hankkimaani puutarhakorttia käyttää lauantaina eläintarhaan mennessä. Sehän vissiin on jonkinlainen turistikohde/puutarha. Ongelmaksi muodostui se, etten osannut kertoa lipunmyyjälle mitä osuutta uudesta hienosta monitoimikortistani haluan käyttää.. Ja kun en osannut sanoa, että puutarhoihin niin maksamaan jouduin. Seuraava opettelun aihe siis kortin nimen opettelu.
Tällä viikolla istuskelin yksi päivä koulun jälkeen myös naapurissa neidin luokkakaverin kotona. Paikalla oli korealaisäiti ja indonesialaisäiti. Keskustelut olivat oikein mehukkaita ja pisti miettimään monia asioita vielä jälkeenpäinkin. Suomessa jaksetaan jauhaa tasa-arvosta tai sen puutteesta vielä monessa asiassa, mutta ei siellä tosiaan omaa napaa kauemmas usein katsota. Jos tämä indonesialaisäiti, joka sattuu olemaan perheensä nuorin ja vielä naispuolinen asuisi Indonesiassa olisi hänen kuljettava päivät pää painoksissa ja huolehdittava lapsista, kodista ja perheestä kotona. Hän on arvoasteikossa alin ollessaan nuorin ja vielä nainen. Hänen miehensä työskentelisi pitkää päivää ja kävisi kotona vain valmiilla eli syömässä ja nukkumassa. Mitään hän ei kotona elämisen eteen enää tekisi. Äiti ei myöskään voisi tehdä palkkatyötä siitäkään syystä, koska lapset käyvät koulua ja koulu alkaa aina klo 7 - olitpa minkä ikäinen tahansa. Päiväkoti-ikäisten eli käytännössä eskareiden (paitsi, etten muistanut kysyä minkä ikäisenä tämä oppivelvollisuus alkaa) päivä päättyy klo 10 aamulla, koululaisten klo 11 ja High-schoolilaisten päivä on pisin päättyen klo 13. Tämä siksi, koska kouluissa ei ole ilmastointeja ja päivät menevät niin kuumiksi, että lapset läkähtyisivät sisätiloihin.
Korealaisten äitien päivät kuluvat myös kotona. Kodin siivoamisen, ruoanlaiton ja lasten hoitamisen lisäksi äiti huolehtii kaikista perheen tarpeista. Lasten koulut aukeavat aamulla klo 8 tai 9 (en muista enää kumpi) ja päivät ovat pitkiä. Pisimmät ne ovat high-schoolilaisilla päättyen illalla klo 10. Lisäksi usein lauantaina voi olla koulua. Opiskelu on lasten (jo todella pienestä pitäen) ainoa ja tärkeä tehtävä.
Aasialaisille kulttuureille yhteiseksi piirteeksi molemmat äidit mainitsivat sen, että lapsilla tulisi olla joku taito, jota he harjoittavat useita kertoja viikossa. Vähintään 1 musiikki-instrumentti ja lisäksi jokin toinen harrastus. Lisäksi tietysti pitää koko ajan opiskella kaikkea mahdollista, että on mitään edellytyksiä pärjätä elämässään yhtään. Tästäkin aiheesta juteltiin tovi jos toinenkin, koska kulttuurierot tulevat niin monissa asioissa esille. Indonesialaisäidillä on puolisonaan ranskalainen mies ja siinäkin kulttuurit kohtaavat. Huomasin paljon samoja piirteitä ranskalaisessa ja suomalaisessa ajattelussa eli voinee sanoa länsimaisessa ajattelussa, jossa lapset saavat leikkiä, tutustua lajeihin ja soittimiin ja olla lapsia pidempään.
Yhtä mieltä olimme kaikkien kanssa kuitenkin siitä, että jos asuu kiinassa on vähintään kerran vuodessa (minun mielestä tosin useammin) päästävä täältä pois. Nähtävä hieman muita ihmisiä ja kulttuureita, sivistyneitä tapoja ja käytöstä. Lopputulos voi olla aika ikävä, jos tänne jäisi pidemmäksi aikaa yhtämittaisesti.
Naam aki rja ssa onkin jo alkanut näkyä pikkuneidin luokan äitien kuvia entistä enemmän (harmi, ettette te niitä näe ). n. puolet lasten äideistä pitävät yhteyttä toisiinsa lähestulkoon päivittäin. Lounaita on vähintään kerran viikossa ja yhteisiä juttuja siellä täällä. Minun(kin) on mainittava, että tuossa luokassa on äideillä hyvä henki! Aivan loistava juttu! 
). n. puolet lasten äideistä pitävät yhteyttä toisiinsa lähestulkoon päivittäin. Lounaita on vähintään kerran viikossa ja yhteisiä juttuja siellä täällä. Minun(kin) on mainittava, että tuossa luokassa on äideillä hyvä henki! Aivan loistava juttu!
Kellon rientäessä jo ilta yhtätoista on minun luovuttava kirjoittamisesta ja suunnattava nukkumaan. Vielä muutaman päivän rutistus, arkiruljanssi, laukkujen pakkaus ja säätäminen ja sitten koneella kohti suomea.
Lapset ovat jo untenmailla onnellisesti ja pikkuneiti äsken tuolta huutelikin jo unen seasta: "Nämä on minun rullaluistimet, minä osaan luistella!!". Niin, että semmosta. Hän sai tänään ihka ensimmäiset rullaluistimet ja ehti niillä kaatuilla, harjoitella, kaatuilla ja rullailla parisen tuntia pihalla. Jospa se auttaa suomen lajeja ajatellen luistelun oppimiseen.. Harjoitukset jäävät talvisin aika vähiksi, kun ei jään äärellä asuta.
Kommentit