Tänään alkoi valmistautuminen oleskeluluvan hakemiseen. Käytiin nappaamassa uudet kuvat jokaisesta perheenjäsenestä hakemuksia varten. Tuossa jutussa nyt ei ole suomeen nähden eroa muuten kuin hinta + saatavat kuvat eli 16kpl paperilla sekä vielä mini CD-kuvista, josta voi tarvittaessa tulostaa lisää. Huomenna heti aamusta lääkäriin meno. Lapsia ei onneks tutkita, mutta aikuiset käy jonkin asteisen seulan läpi, suap nähä mitä sieltä on tulossa. Syömättä ja juomatta sinne on mentävä.

Pikkuneiti saa ensimmäistä kertaa kiinalaisen lapsenlikan ja hieman jo häntä valmisteltiinkin siihen. mm. miten kerrot, että on vessahätä. =) 

Kielistä puheenollen meidän neitokainen katsoo jo ihan mukisematta englanninkielisiä lastenohjelmia -> tuttuja sellaisia. Ei varmaan ymmärrä sanoja, mutta on osannut kuitenkin selittää kysyttäessä, että mitä siinä juuri tapahtui. Eilen neiti sai ensimmäisen kiinaa puhuvan leikkikaverin meidän leikkipuistossa. Hyvin tulivat juttuun ja touhusivat pitkään keskenään. Neiti posotti kovasti suomea ja kertoi leikin ideaa, toinen vain hymyili. Pääasia, että kavereita löytyy, eiköhän se kiinan kielikin ala vähitellen tajuntaan mennä.

Itsekin olen alkanut opetella perussanoja ja kaikista vaikeinta (tällä hetkellä) eli kotiosoitteen kertomista taksille. Osoite tai taloyhtiö, kun meidän tapauksessa ei kerro yhtään mitään vaan pitää antaa kahden tien risteys opasteeksi. Niin, että sin son vaan. 

Laittomuuksista sen verran, että täällä on hyviä DVD kauppoja, joissa on myynnissä kopioita kansainvälisistä elokuvista ja tv-sarjoista. Ne pitääkin sitten yrittää tuijotella täällä läpi, kun suomeen niitä ei voi viedä. Mitenhän sitä ehtii tehdä 2 vuodessa kaiken sen mitä haluaa...? Koti-ikäväkin on onneksi jo selätetty ja eilen olikin ensimmäinen ilta, jolloin kotihaikeus ei enää iskenytkään. Kyllä tämä tästä!