This was the day! Eli käytiin lääkärin tulotarkastuksessa (sitä oleskelulupaa varten). Ensinnä täytettiin lanketit, että kuka, mitä, missä häh. Ruksittiin onko jotain tauteja, sairauksia jne. Pitkät pätkät. Sitten alettiin kiertää lääkäreitä. Ensinnä hammaslääkärille, joka vain pikaisesti kurkkasi suuhun - tyyliin hampaat, löytyy.. Sitten mentiin silmälääkärin pakeille, joka tarkisti värinäön(vai sokeuden) ja kaukonäön. Ei yhtään vissiin lääkäri ajatellut, että kun mieheni meni ensin ja kertoi mitä näki niin minä menin perässä ja toistin... *khih* Ihan sama siis olisinko katsonu kuvia vai en. Sitä seurasi ultraäänitutkimus - sänkyyn makuulleen ja paita ylös, tsekattiin onko keuhkot ja muut ylhäällä sijaitsevat elimet kunnossa. Sitten verikokeeseen, ottivat vissiin 4 putkea verta. Eikä muuten todellakaan ollut mikään laboratorio!! Mutta kyllä ne jotain puhdistusainetta käytti ja puhdasta neulaa ;)

Sitten olikin vuorossa sydänfilmi, kyllä! Minulle se piti jostain syystä tehdä kahteen kertaan, tarkisti lääkäri vielä, että onko minulle sitä aiemmin tehty. Tuloksia ne ei kertoneet, joten saas nähdä löytyikö sieltä jotain. Vielä oli edessä painon, pituuden ja verenpaineen mittaus. Kun tämä lääkärirulianssi oli selvitetty (jokainen siis eri lääkärillä) piti vielä mennä röntgenkuvaan, jossa kuvattiin keuhkot. =) Tulokset taitaa tulla muutaman päivän päästä. Mietin vain tuon röntgenkuvan jälkeen, että mitäköhän siinä minun kuvassa näkyy, kun sattui päälle kaarituetut liivit. =D

Lapset olivat koko tuon vanhempien lääkärikierroksen ajan alakerrassa "lastenhoitajan" kanssa. Hienosti oli mennyt ja pikkumies (juuri 1v) oli pyydystämässä kultakalaa sangosta haavilla, kun vanhemmat selvisi takaisin. Ihmeteltiin vähän tuota ja nanny kertoi, että henkilökunta oli juuri vaihtamassa vettä kalalle. Pikkuneiti oli kans ollut oikein reipas tyttö ja kielimuurikaan ei tainnut olla mikään este lopulta. Äiti alkoi tosissaan miettiä, että pitäisikö meille kotiinkin hommata jonkin sortin nanny edes muutamaksi tunniksi viikossa...?! kiehtova ajatus kerrassaan.

Ruoasta ajattelin myös tähän rakoon kirjoitella.. Ruoka on hyvää! Vielä ei olla sellaisessa ravintolassa syöty, missä ateria olisi jäänyt maun vuoksi syömättä. Toki sellaisia paikkoja on sattunut, joiden ruokaa voi sanoa syötäväksi, mutta ei mitenkään erikoiseksi. Tänään testattiin myös ensimmäinen valmisruoka (siis kotona laitettava), nuudeli"keitto". Helppoa ja hyvää sekin. Liharuokien laittoa olen vielä kartellut, mm siksi, kun kaupassa osuu "lihaosastolle" iskee ensimmäisenä vastaan haju. Siinä kyllä nälkä siirtyy. Toiseksi, kun katselee mitä siellä tangoissa roikkuu - ankat nokkineen ja kanat varpaineen tai kalat uimassa altaassa ei sekään kauheasti fileisiin ja suikaleisiin tottuneelle suomalaiselle lisää ruoanlaitto kotona innostusta.

Annetaan siis minulle aikaa sulatella tätä kulttuuri itsessään ennen ruoanlaittotaitojen harjaannuttamista. Fine for me but what does my dear husband say... 

Jahas, nyt kuuluu pikkumiehen kitinää, viimeiset päikkärit on päättyneet ja äitiä kutsutaan.