"Nyt liitti, saat muuttaa pois täältä, olet jo niin iso tyttö!" tuumasi meidän pikkuneiti ensimmäisenä tänä aamuna herättyään. Heti perään hän jatkoi, että äiti sanoo noin sitten, kun hän on jo aikuinen ja sitten hän rakentaa oman talon. Vai niin, millaisia uniahan hän on taas nähnytkään. Meinasin kyllä sanoa hänelle, että kuuleppa neiti, äiti ei tule noin sanomaan, mutta isi tulee.

Kasvun merkkejä lienee nuokin, samoin kuin se, kun eilen neitokainen sai toisen 3D palapelinsä. Hän kasasi sen paria vaikeaa kohtaa lukuunottamatta ihan itse. Eikä yhtään palasta mennyt edes rikki!

Toisaalta kasvua odottaisin myös nukkumissaralla. Edelleenkin vain odotetaan niitä öitä, jolloin neiti nukkuisi omassa sängyssä koko yön. Tulee niitä harvoja kertoja kyllä parin kuukauden välein, mutta en panisi pahaksi, jos omassa sängyssä nukkuminen olisi jatkuvaa. Koko neidin elämän ajan joku on jaksanut lohduttaa, että viimeistään silloin, viimeistään silloin. Joo no ne silloin ajankohdat on tulleet ja menneet. Kai se on niinkuin itse olen alusta asti sanonut - ei se enää teini-ikäisenä äidin ja isän viereen tule.

Ei sen paremmaksi nukkujaksi taida tämä toinenkaan sankari osoittautua. Pikkumies oli vauvana hyvä nukkuja, mutta nyt - huoh! Elätän toiveita, että imetyksen loputtua hänkin nukkuisi paremmin. Parempi varmasti olisi olla huijaamatta itseään ja todeta sama hänenkin kohdallaan - teini-ikä..

Sattuipa tässä yhtenä yönä sellainenkin, että kun pikkumies olisi hyvin nukkunut niin eiköhän silloin hajoa sänky! Vanhemmat olivat jo nukahtaneet ja yhtäkkiä heräsivät kovaan pamaukseen. Juoksin lastenhuoneeseen katsomaan ja siellähän se pikkumies lattialla nukkuu - sängyn pohja oli pettänyt ja toinen laita pohjasta pamahti lattiaan. Pikkumies oli pyörähtänyt samalla pinnasängyn laidan ali lattialle. Hän säikähti siinä vaiheessa, kun minä nostin hänet syliin sieltä lattialta. Nyt on sänky korjattu suomalaisittain ruuveilla ja nauloilla, joten eiköhän se kestä sen ajan minkä tarvii 0,5-1v.

Eilen InCityssa käydessämme - samaisen myrkkysienen luona, missä on nyt useinkin tullut käytyä - päätti pikkumies olla ihan mahdoton. Leikkipaikka ei kiinnostanut yhtään vaan aina piti juosta kaahottaa käytävälle ja ensin istuutua, sitten vilkaisu äitiin, hymy ja mahalleen. Kun äiti haki pois niin sama juttu uusiksi. Ja taas ja taas. Pojalla ja kiinalaisilla oli hauskaa - äidillä ei.

Täällä potat on pääsääntöisesti kaikkea muuta kuin "peruspottia". Ostimme eilen pikkumiehelle harjoitusta varten potan tännekin kotiin (yllättäen ei suomesta lähdetty mokomaa raahaamaan). Pikkumies sai hienon vihreän toukkapotan. Liitän kuvan ehkä joku kerta mukaan. Toukalla on sarvet päässä ja pottaosuudella on oikein kansi. Maksoihan se jopa 39 RMB. Muita malleja mitä esillä oli oli mm. "prinsessatuolin" tyyppinen tuoli, johon alle tuli perinteinen pyöreä alusastia, erilaisia eläimiä, joilla oli pitkä kaula ja vartalossa se "potta", kokonainen hyllykkö (3m X 1,5m) vaihtoehtoja. Monet kyllä olisivat tosi hienoja leikkikaluja yleensä, mutta en oikein osannut kuvitella miten muksu ymmärtäisi pitää tuollaiset potat vain vessassa. Kalleimmat hienoudet taisi olla siinä 120rmb:n päälle.

Nyt alkaa iskeä se piheys tai no myönnettäköön, että ajatus siitä. Suurin osa tavaroista täällä omaa hintalapun, jossa on sama luku kuin suomessa ero on siis jopa kymmenkertainen. Jos joku tavara maksaa oikeasti samanverran kuin suomessa se on niin kallis, ettei sitä raski ostaa. Esimerkkeinä 2,5 litraa kokista maksaa 6rmb, pyykinpesupulveri 750ml 17rmb, sixpäkki olutta 9-30 rmb (toki tuossa edullisimmat on ykköstä), karkkipussi (pieni) 1,5 rmb, varvassandaalit 5rmb jne.

Toisaalta kaikkea kallistakin on, jopa kalliimpaa kuin suomessa, mutta ne onkin yleensä tuotu muualta. esim Lurpak (margariini) 34-50rmb / 250ml rasia ja Anchor (uusi seelantilainen) maito 14-20 rmb/litra.

Jokatapauksessa suomessa ei luultavasti raski ostaa mitään ;)