Viikonloppu oli ja meni, aina kun on kivaa niin aika menee nopeasti - näinhän se on! Ei sillä, aika kiinassa yleensäkin on mennyt nopeasti. Lauantai aloitettiin meille uuden autonkuljettajan kyydissä. Auchaniin päästiin ruokaostoksille ihan niinkuin oli päässyt taas niiiiiin moni muukin. Minä olen jo alkanut tottumaan siihen ihmismassan läpi puskemiseen, ettei se enää hetkauta, kun joku työntää kärryt päälle tai tukkii jotenkin tien. Siitä vain eteenpäin vähän isommalla vaihteella. =)

Ruokaostosten jälkeen kohtasimme ensimmäisen ongelman - kuski ei ymmärrä sanaakaan englantia! Koti on ihan vieras käsite, koti-osoite ei sano hänelle mitään (niin ja sieltähän hän meidät kyytiin poimi), karttaa hän ei näe lukea tai osaa -miten vain. Siellä sitä pojotetaan parkkitalossa ja mietitään, että mitenkä me päästään kotiin. Aikamme selitettyä ja osoiteltua kuski lähti ajamaan läheistä järveä kohti. Siinä vaiheessa, kun hän olisi ajanut järven toiselle puolelle mieheni sai viitottua kuskin oikeaan suuntaan. Sitten hänellä lamppu syttyi ja tajusi ajaa kotiovelle. Jäin varmuuden vuoksi lasten kanssa autoon odottamaan, ettei hän karkaa mihinkään, kun mies vie ostokset jääkaappiin. Seuraava osoite oli ravintola, johon oli sovittu tapaaminen suomalaispariskunnan kanssa. Nyt osoite löytyi hieman vähemmällä hakemisella ja oltiin perillä melkein sovittuna aikana.

Seuraavaksi osoitteeksi otimme huvipuiston järven toisella puolella. Siellä meitä odotti maailman 4. suurin maailmanpyörä (tämäkin tieto hyvin viisaana selvitettiin vasta jälkikäteen). Ulkona paistoi aurinko, oli ollut koko loppuviikon jo lämpöä päivittäin yli 40, joten tiesimme ilmoittaa kuskille, että kovin kauaa ei siellä olla. Sen kuski kuitenkin tajusi erittäin hyvin aina, että mihin aikaan ollaan tulossa autolle takaisin - hän ymmärsi jopa puolituntiset, JES!

Huvipuiston "seinät" avautuivat edessämme prinsessalinnamaisina, wau! Portaat linnan sisään, lipun osto (80RMB/aik) ja linnan sisäpihalle. Täällähän on siistiä, onko täällä häät, mitä häh täh?! Aika hienolta siis näytti. Ensimmäiseksi osoitteeksi valittiin maailmanpyörä ja pähkäiltiin, onkohan niissä kopeissa ilmastointia - yhtään ei huolettanut se, kuinka korkealle siinä noustaan. Olisi jäänyt menemättä, jos sitä olisi ehtinyt miettiä. Hetken aikaa odotettiin portin ulkopuolella - jotain - jonoa siinä ei ollut ja pyörä pyöri koko ajan tasaiseen tahtiin. Siinä vaiheessa, kun hypättiin vaunuun alkoi itseä hieman jänskättää. Pois ei enää päässyt. Lasiovet sulkeutui ja ilmastointi hurisi. Olin ehtinyt nähdä kyltin, kesto n. 30min. Nousu, loputtomalta tuntuva nousu, alkoi. Maisemia yritin tähyillä ja toisella kädellä pitää pikkumiestä aloillaan. Hän kun ei pelännyt yhtään ja olisi halunnut mennä katsomaan maisemia ovien ikkunoista. Kun oltiin n. puolivälissä matkalla ylös, tuumasi mieheni jotain, että meinaa hieman hirvittää. "Ai jaa? Sinuakin?"

Maisemat oli hienot, vaikka taas hyvin saasteinen päivä, eikä ihan maailman ääriin näkynytkään. Kun huippu oli ohitettu sain sanottua, että mahtava kokemus, voin suositella, mutta kyytiin en enää ikinä tule - ainakaan lasten kans.

Maailmanpyörän jälkeen tehtiin vielä tooodella fiksu veto ja ostettiin jäätelöt. Voit suomessa kuvitella ottavasi hetken jo huoneenlämmössä olleen jäätelön mukaan saunaan. Siitähän tulee melkoinen sotku.

Muut laitteet jätettiin suosiolla odottamaan viileämpiä päiviä ja suunnattiin kotiin päiväunille koko perhe. Tällä kerralla koti löytyikin helposti, kiitos mieheni etsimän käännöksen = koti kiinaksi.

Päiväunien ja pitkäksi venähtäneen päivällisen odottelun jälkeen päätimme suunnistaa rantaan syömään ja toiveissa olisi nähdä myös järvellä näytettävä show samalla reissulla. Lapsetkin jaksaisivat olla hereillä, kun on hyvin nukuttu päivällä. Ilta alkoi hämärtyä ja syötiin yhden rannalla sijaitsevan ravintolan terassilla - kuumuudesta huolimatta. Syönnin perään siirryttiin muun väen (jota muuten oli paljon. Ehkä pari-kolme kertaa enemmän väkeä kuin Kärppäjuhlissa oulun torilla) kanssa ihan rantaan ja katseltiin valo-tuli-vesishowta. Wow! Silloin tuli kyllä hyvin sauna mieleen (ei kylläkään yhtään ikävä sitä), kun lasit alkoi huurtua ja hiki valui.

Lisään kuvat tuolta myöhemmin..

Kotiin väkijoukon läpi kävellessä seurattiin vielä suihkuja ja niiden ihmetyksiä ja siinä samalla huomasi, miten paljon niitä ihmisiä oli. Tien varteen päästyämme sai huokaista helpotuksesta - voimme kävellä kotiin- liikenne oli nimittäin ihan kaaoksessa ja poliisit olivat taas ohjaamassa sitä. Kotona se sitten iski, ihan kamala olo. Ei kuitenkaan johtunut ruoasta, vaan kuumuudessa tehdystä "urheilusuorituksesta". Vielä seuraavan päivän oli vähän heikko olo. Sunnuntaina ei sitten tarvinnut kotoa poistua, koska kuumuus ei ollut vielä yhtään hellittänyt. Kynsisalonkia ei tietenkään lasketa.. ;)