Tasta eteenpain kirjoittelenkin sitten suurimmaksi osin ilman skandinavisia kirjaimia. Monen mutkan kautta paadyttiin siihen, etta mulle hankitaan kone taalta ja silloin se on ilman skandeja. No problem for me, but for my husband.. You know men.. ;)

Tietokoneen osto itsessaan tuntui olevan lopulta aikamoinen operaatio taalla. Liike, josta kone lopulta ostettiin oli meille ennestaan jo hyvin tuttu, olihan siella ehditty kayda jo taman reilun parin viikon aikana aika monta kertaa. Myyjat vaan purskahti nauramaan, kun me ilmoitettiin haluavamme koneen sellaisenaan eli kiinankielisella windowsilla. Olisi maksanut saman verran lisaa ostaa kone englanninkielisella kayttiksella. He ihmettelivat kovasti miten me muka osaisimme kayttaa tata, jos kaikki on pinjinin merkein. No hoh! Taahan on windows (mika suureksi pettymyksekseni pitaa kylla todeta. Mac olis ollut miiiiiljoona kertaa parempi vaihtoehto -sen kun sais suoraan suomeksi. Niin mutta edelleen ilman skandinappaimia..) eli siis kai tata nyt osaa kayttaa vaikka sitten pinjini merkein.

Mutta asiaan, kun siis ilmoitimme ostavamme taman koneen piti myyjien kanssa (joita muuten riittaa) menna esiasentamaan kone, etta se varmasti toimii ja me osataan sita kayttaa. Lisaksi he olisivat halunneet myyda meille vaikka mita vakuutuksia ja palveluita, etta kone olisi toimintakuntoinen. Puolen tunnin naureskelun ja testaamisten kautta he lopulta suostuivat luovuttamaan koneen meille. Eivat todellakaan uskoneet, etta me osattais talla mitaan tehda. =) Nyt mulla on sit tallainen pinkki ihanuus, ouh!

Eilen ollessamme Suzhoun keskustassa palloilemassa ja jalleen tietysti suuren huomion keskipisteena totesin, etta jos me ikina taalla joku auto ostetaan ni sen pitaa olla sellainen missa ei pari lommoa tunnu missaan. Katsottuani (mun mielesta yksisuuntaisen) kadun liikennetta puoli tuntia autosta (joka seisoi paikallaan "parkissa") totesin sen parhaaksi vaihtoehdoksi - vahemman harmittaisi, kun joku vetaisis mopolla kylkeen rannun tai autolla vahan veistelis pelteja. Siina kadulla, kun poliisi olkihattu paassaan ja crocksit jalassaan pilli suussa kavi vahan valia ohjaamassa liikennetta, kun menijoita "oikeaan" suuntaan oli 2-3 rinnakkain ja vastaan puski vahan valia joku auto/mopo/pyora tai karrya vetava ihminen. Autojen riikkarit siella/taalla soi ihan alati - niinkuin yleensa lahes kaikkialla muualla paitsi suomessa ja ruotsissa.

Eilen mietin ensi kertaa myos sita, etta tuntuuko julkkiksista lansimaissa yleensa talta, kuin taalla meista. Kun oltiin syomassa paivallista tuli yhtakkia poikamme syottotuolin viereen toinen pikkupoika syottotuolissaan - hanen isansa vetaisi pojan tuoleineen katsomaan vaaleaa bibia (pikkuveli/poika). Hyva ettei syonyt poikamme kadesta olevat ruoat viela samalla. Viela jaksaa kuitenkin hymyillen ottaa vastaan nuo ihmettelyt =)

Otokoista olen aiemminkin jo kirjoitellut ja viela voisin muutaman paivaisen episodin kirjoittaa. Mina kun (tietysti, miten muutenkaan) inhoan kaikkia itikoita isompia liikkuvia elikoita ja tyttarellamme on aikalailla samanlainen ajatusmaailma. No mentiinpa sitten ulos tassa yksi paiva, alaulkovella jatettiin toinen lasiovista auki ja siina samalla pikkuneiti huomasi toisen oven rivassa majailevan hamahakin. Antaapa sen siina olla tuumittiin ja jatkettiin matkaa. Kokoa ei siis paikallisittain ollut minkaanvertaa, mutta mulle tarpeeksi eli peukalonpaankokoinen ruumis.. Palatessa sitten muistettiin tuo samainen hamppis ja tarkistettiin sen sijainti. Ovi oli edelleen auki, mielessani kavi tuo asia, etta josko se vaikka olis vetanyt seitin siihen oviaukkoon jo.. Mitaan ei kuitenkaan nakynyt, joten mina ja pikkumies mennaan edelta, neiti tiiviisti perassa. Paastyamme juuri ja juuri sisapuolelle, tunsin kateeni osuneen seitin ja katsoin hamahakkia, joka juuri silloin lahti "lentamaan" kohti meita. Pikkuneiti huomasi saman ja alkoi kiljua ikkunat helisten. Mina aloin ravistaa katta ja yrittaa saada seittia poikki. Hamppis havisi johonkin ja siina vaiheessa jalat veivat meita takaisin ulos. Pyorin ja puistelin, etsin katseella ja kadella, etta missa se karmitus on! Neiti vaan kiljuu. Sitten vilkaisin oven ripaa ja sinnehan se oli palannut - huh! Siina jo rappuja siivoava vanhempi kiinalaisnainen tuli katsomaan, etta mita siella tapahtuu. VIitoin vain pikkuneitia ja hamahakkia. Nainen naurahti, tiputti hamahakin maahan ja polkaisi. Se oli sen loppu. Sitten han viittoi kattoon, etta sielta niita tulee - ja se oli virhe, koska sen jalkeen olen aina ulos/sisaan mennessa vilkuillut katossa lymyavia elikoita. Kotiin paastiin ja kotiovella neiti tuumasi, etta jalat meinaa rummuttaa eli loivat loukkua.

On taalla kylla joitain tapoja tai asioita, jotka haluan suomeen sitten joskus mukanani tuoda. Yksi parhaimmista on pyykinkuivaus tangot, jotka riippuvat katosta. Seinassa olevasta kammesta niita sitten tarpeen mukaan nostetaan ja lasketaan. Tankoon voi laittaa hengareissa vaikka vaatteita tai sitten esim pussilakanan ripustaa ja nostaa katonrajaan kuivumaan. Vie vain vahan tilaa ja on mun mielesta oikein kateva. =)

Nyt alamme pikkuneidin kanssa kasaamaan loppuun hanen ensimmaisen 3D palapelin. Keittio kaappeineen ja kodinkoneineen. Saadaan varmaan koko talo tehtya hanelle muutaman viikon aikana. Hinnasta ei taideta viitsia puhua, kun suomessahan tama lysti maksaisi varmaan maltaita. Taalla - niin vahan, etta tinkiminen tuntui ihan tyhmalta! Voiko eurosta alkaa tinkimaan? ;)

Rakentelen parasta aikaa myos henkilokohtaista kuvablogia sukulaisille ja ystaville, jos kutsua ei ala kuulua niin laittakaa meilia -> joka kylla valitettavasti vaihtuu kohta. Ollut niin suuria ongelmia tuon meilin kanssa, etta on parasta vaihtaa toiseen. Meilit ei tule/mene perille laheskaan aina. I'll let you know..